Toukokuussa tarkastetussa väitöskirjassani tutkin siirtomaayhteiskunnan muotoutumista espanjalaisten ja alkuperäiskansojen välisen vuorovaikutuksen seurauksena Popayánin kuvernöörikunnassa nykyisen Kolumbian alueella vuosina 1540–1615. Tässä blogitekstissä vedän yhteen väitöskirjan keskeistä antia.
Väitöskirjani käsittelee etnisten ryhmien välisiä suhteita sekä sitä, miten heidän välisensä vuorovaikutus muokkasi kehittymässä olevaa siirtomaayhteiskuntaa. Kiinnitän erityistä huomiota alkuperäiskansojen toimijuuteen osana prosessia. Tutkimukseni tuo esiin sosiaalisten suhteiden ja valtadynamiikan monimutkaisuutta ruohonjuuritasolla sekä osoittaa, miten tämä muokkasi siirtomaayhteiskuntaa paikallisella tasolla. Tutkin prosessia ja sen erityispiirteitä tietyllä maantieteellisesti rajatulla alueella, mutta asetan Popayánin tilanteen laajempaan kontekstiinsa osana Espanjan imperiumia.
Ensin on paikallaan sanoa muutama sana lähdemateriaalista. Väitöskirjani lähdeaineistona ovat pääasiassa espanjalaiset hallinnolliset ja oikeudelliset asiakirjat, sisältäen oikeustapauksia, tarkastusraportteja, väestönlaskentoja, anomuksia, valituksia sekä muita vastaavia asiakirjoja. Lisäksi hyödynnän espanjalaisten kirjoittamia kronikoita ja muuta painettua materiaalia.
Lähdeaineistoni ovat syntyneet osana kolonialismia, eikä niitä voi siitä erottaa. Ne eivät ole vain lähteitä vaan oleellinen osa siirtomaajärjestelmän luomisprosessia. Valtio pyrki kontrolloimaan alamaisiaan, ja järjestelmää ylläpitivät instituutiot, joille asiakirjat olivat tärkeä perusta. Siksi ne eivät vain kuvaa todellisuutta vaan myös luovat sitä.
Tämä asettaa rajoitteita asiakirjojen tulkintaan, mutta ei tarkoita sitä, että materiaali ei olisi hyödyllistä kriittisen historiantutkimuksen lähteinä. Post- ja de-kolonialistiset teoriat antavat työkaluja niiden tulkitsemiseen. Näiden teorioiden tarjoaman kehikon sekä lähteiden lähiluvun avulla rakennan kuvan paikallisyhteisöjen dynamiikasta fragmentaarisen aineiston perusteella. Alkuperäiskansoja käsittelevä lähdemateriaali on erittäin rikas. Heidän toimijuutensa on usein piilotettua, mutta eräänlaisen etnografisen tutkimusotteen avulla se saadaan uutettua aineistosta. Hyödynnän tiheää kuvausta ymmärtääkseni kontekstin, jossa toimijat tekivät valintojaan.
Popayán oli siirtomaaimperiumin rajaseutua, jolle luonteenomaista oli epävakaus, arvaamattomuus sekä moninaisuus, ja etnisten ryhmien väliset konfliktit olivat tavallisia. Alue oli sijainnut aivan inkojen imperiumin pohjoispuolella, ja ennen vuonna 1535 alkaneita espanjalaisten valloitusretkiä siellä asui lukuisia itsenäisiä yhteisöjä, joilla oli kuitenkin tiiviit yhteydet keskenään. Ne kävivät kauppaa, solmivat avioliittoja ja myös sotivat keskenään. Alue oli etnisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti hyvin moninainen, mutta sen asuttamilla kansoilla näyttää kuitenkin olleen tietyiltä osin samanlainen käsitys maailmasta. Yhteisöjen organisoituminen vaihteli egalitaristista heimoyhteisöistä päällikkökuntiin.
Yhtenäisen valtiorakenteen puute, väestön hajanaisuus, maaston suuri vaihtelu sekä espanjalaisten näkökulmasta syrjäinen sijainti vaikeuttivat alueen haltuunottoa. Espanjalaisten valta oli Popayánin kuvernöörikunnaksi nimeämällään alueella parhaimmillaankin hauras, ja suuri osa siitä oli tosiasiassa kokonaan espanjalaisten ulottumattomissa pitkälle 1600-luvun lopulle, paikoitellen vielä pidempäänkin. Alue oli kuitenkin espanjalaisille merkittävä, koska sen maaperässä oli paljon kultaa. Tällä oli myös vaikutusta espanjalaisten ja alkuperäiskansojen välisten suhteiden kehitykseen.
Väkivalta leimasi vahvasti espanjalaisten sekä moninaisten alkuperäiskansojen yhteisöjen välistä vuorovaikutusta. Espanjalaisten valloitusretket valloittamattomille maille sekä niillä asuvien alkuperäiskansojen hyökkäykset espanjalaisia vastaan jatkuivat pitkään ensimmäisen valloitusvaiheen jälkeen. Myös arkipäivän väkivalta oli jatkuvaa espanjalaisten pyrkiessä saamaan alkuperäiskansoista kaiken hyödyn irti. Alkuperäiskansat puolestaan harjoittivat moninaista aktiivista ja passiivista vastarintaa huolimatta siitä, että kolonialismi ja väestökato heikensivät heidän yhteisöjään merkittävästi. Espanjalaisten valta oli hauras läpi tutkimukseni ajanjakson.
Siirtomaavallan byrokratia alkoi kiristää otettaan alueesta 1550-luvulta lähtien, mutta prosessi oli hidas ja täynnä takaiskuja. Kruunu vahvisti asemaansa toimimalla välittäjänä paikallisten keskinäisissä kiistoissa. Se pyrki tasapinottelemaan, sillä se halusi lisätä valtaansa mutta samalla välttää status quon liiallista horjuttamista. Alkuperäiskansat oppivat nopeasti käyttämään oikeusjärjestelmää omaksi hyödykseen. Siirtomaahallinnon instituutiot säilyivät kuitenkin heikkoina.
Espanjalaiset pyrkivät käyttämään alkuperäiskansojen perinteisiä johtajia välittäjinä, mikä synnytti uuden päällikköinstituution. Päälliköistä käytettiin siirtomaa-ajalla nimitystä cacique, joka oli lainasana Karibianmeren saaria espanjalaisten saapuessa asuttaneiden taínojen kielestä. Heistä tuli korvaamattomia välittäjähahmoja espanjalaisille, mutta samalla he olivat riippuvaisia omasta kansastaan, mikä esti heidän muuttumisen siirtomaavallan edustajiksi. Popayánin alkuperäiskansojen yhteisöt muuttuivat suuresti tutkimuksen kattamien noin 75 vuoden aikana. Tämä johtui kolonialismin aiheuttamista ulkoisista paineista, mutta kulttuurinen muutos tapahtui suurelta osin yhteisöjen omien tarpeiden mukaan. He kehittivät keinoja selviytyä uudessa tilanteessa ja kehittivät uusia kulttuurin muotoja sekä antoivat uusia merkityksiä vanhoille.
Alkuperäiskansat sopeutuivat sekä tekivät yhteistyötä ja vastarintaa monin tavoin. Heidän toimijuutensa oli tärkeässä osassa Popayánin siirtomaayhteiskunnan kehityksessä. On kuitenkin tärkeää olla romantisoimatta asiaa. Monet yksilöt ja yhteisöt eivät selviytyneet, ja monille kolonialismi merkitsi pahasti heikentyneitä elinolosuhteita sekä oman kulttuurin osittaista menetystä. Kolonialismi on rakenteellista väkivaltaa, jolle on leimallista epätasa-arvoiset valtasuhteet.
Siitä huolimatta Amerikan alkuperäiskansat missään tapauksessa vain toimettomia sivustakatsojia tai uhreja, vaan aktiivisia toimijoita, jotka kehittivät moninaisia strategioita vastauksena kolonialismin asettamiin haasteisiin. Heidän toimintaansa ei kuitenkaan pidä nähdä myöskään pelkkänä reagoimisena valloittajien toimiin, vaan he pyrkivät saavuttamaan omia tavoitteitaan omista lähtökohdistaan. He siis ajoivat etujaan tilanteessa, jossa heidän vapautensa oli rajoitettua.
Koska Popayán oli rajaseutua, siirtomaayhteiskunnan kehitys ei siellä seurannut samaa kaavaa kuin keskusalueilla. Alueen integroituminen osaksi Espanjan imperiumia oli hitaampi prosessi, ja se jäi epätäydellisemmäksi. Vaikka esimerkiksi Meksikossa ja Perussakin siirtomaayhteiskunnan todellisuus pakenee yksinkertaistuksia, Popayánissa tämä näkyy vielä voimakkaammin ja konkreettisemmin. Siksi rajaseutujen tutkiminen auttaa meitä ymmärtämään paremmin moninaista, monin tavoin risteävää ja jatkuvasti muuttuvaa espanjalaisamerikkalaisten siirtomaayhteiskuntien todellisuutta sekä siellä asuvien ihmisten kokemuksia. Tätä kaikkea muovasi niin kolonisoitujen kuin kolonialistienkin toimijuus.
Siirtomaa-aikaisen Popayánin kuvernöörikunnan alue on nykyäänkin Kolumbian etnisesti moninaisimpia alueita, jossa alkuperäiskansat ovat yhä vahvasti läsnä. Se on myös pitkälti Kolumbian alkuperäiskansojen nykypäivän liikehdinnän keskus, josta kamppailut oikeuksien puolesta leviävät muualle maahan. Siksi on tärkeää muistaa, että tutkimukseni ei koske vain muinaisia kansoja, vaan kolonialismin perintö vaikuttaa yhä konkreettisesti tutkimieni kansojen elämään. Voidaan kysyä, onko kolonialismi heidän kannaltaan koskaan loppunutkaan. Heidän yhteisönsä ovat marginalisoituja ja maan yhä jatkuvat konfliktit aiheuttavat niille suuria ongelmia. Heillä on kuitenkin myös pitkä selviytymisen ja vastarinnan traditio, joka tarjoaa inspiraatiota myös tämän päivän kamppailuissa.
Lauri Uusitalo
Tampereen yliopisto
Lauri Uusitalon väitöskirja A Colonial Frontier: Interethnic Interaction, Indigenous Agency, and the Formation of Colonial Society in the Gobernación of Popayán, 1540–1615 on ladattavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1947-2