Keskeisiä runoilijoita tässä olivat latinaksi kirjoittanut Hilarius Poitierslainen (noin 300 – noin 367), jonka hymniä Jesus refulsit omnium on usein hieman harhaanjohtavasti kutsuttu ensimmäiseksi joululauluksi, sekä hänen aikalaisensa, kreikaksi kirjoittanut Efraim Syyrialainen (noin 306 – 373), jolta on säilynyt kokonainen sarja Kristuksen syntymää juhlistavia tekstejä.
Vaikka sanat näistä ovat säilyneet, sävelmistä on vaikea sanoa mitään varmaa. Ainakin Hilariuksen hymnin kohdalla vaikuttaa siltä, että hymni ei ollut kaikkein helpoiten laulettava. Tämän voi päätellä siitä, että kun Ambrosius Milanolainen (n. 340 – 397) alkoi miettiä omaa kristillistä valistustyötään, ja ymmärsi yhteislaulun sopivan tarkoituksiinsa erinomaisesti, hän päätyi pitämään vanhempaa hymniperinnettä liian vaikeana seurakuntalaisilleen. Ambrosiusta kutsutaankin kristillisen seurakuntalaulun isäksi. Hän oli myös katoliseksi (siis yleiseksi ja universaaliksi) ymmärtämänsä kristinuskon tulkinnan tiukka puolustaja varhaiskirkon oppikiistoissa. Hymneillään Ambrosius halusi sekä opettaa teologisesti ’oikeaa’ kristinuskoa että saada laulajat tuntemaan kuuluvansa samaan yhteisöön.
Näiden Ambrosiuksen hymnien joukossa on yksi ’joululaulu’, jonka vaikutus ulottuu suoraan jopa nykyiseen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjaan. Kyseessä on hymni Veni redemptor gentium. Tästäkään ei ole jäljellä mitään alkuperäiseksi kutsuttavissa olevaa sävelmää, varhaisin tunnettu melodia löytyy Sveitsistä, Einsiedelnin benediktiiniluostarissa säilytettävästä käsikirjoituksesta vuodelta 1120. Todennäköisesti melodia periytyy kuitenkin yli 200 vuotta vanhemmalta ajalta. Tämän linkin takaa voit kuunnella kappaleen gregoriaanisena kirkkolauluna Choralschola der Wiener Hofburgkapellen esittämänä.
Vuonna 1524 Martti Luther käänsi Ambrosiuksen tekstin saksaksi – Nun komm, der Heiden Heiland – ja tästä tuli yksi luterilaisen jouluperinteen kulmakivistä. Tämän linkin takaa voit kuunnella Michael Praetoriuksen (1571 – 1621) version kappaleesta. Luonnollisesti myös Johann Sebastian Bachilla on tästä erilaisia versioita, ja esimerkiksi kantaatin BWV 61 voi kuunnella tämän linkin takaa De Nederlandse Bachverenigingin esittämänä. Suomeksi käännettynä laulu on ollut virsikirjassa Hemminki Maskulaisen käännöksenä vuodesta 1605 alkaen. Laulu on yhä jouluvirsistä ensimmäisenä, nykyvirsikirjassa numero 16. Tämä linkin takaa löytyy lauluyhtye Mustarastaan versio.
Tämä kaikkein vanhin yhdessä laulettavaksi tarkoitettu joululaulumme aloitti itseoikeutetusti Triviumin yhdessä Tampereen vanhan musiikin yhdistyksen ja Eteläisen seurakunnan kanssa järjestämän Vanhan musiikin kauneimmat joululaulut -konsertin Tampereen Viinikan kirkossa 8.12.2022. Konsertin järjestämisestä päävastuun kantoi ja sen juonsi Triviumin tutkija, historian ja latinan kielen yliopistonlehtori Ville Vuolanto. Järjestelyt eivät kuitenkaan olisi onnistuneet ilman vanhan musiikin yhdistystä ja erityisesti Kaisa Kelloniemeä. Konsertissa vokaaliyhtye Lumous lauloi ja toimi yhteislauluissa esilaulajana. Urkusäestyksestä vastasi johtava kanttori Martti Syrjäniemi, joka myös esitti J.S. Bachin Nun komm, der Haiden Heiland -koraalialkusoiton (BWV 659). Pääosassa olivat kuitenkin keskiaikaiset sävelmät, sekä Lumouksen esittämät että yhdessä lauletut. Esityksistä suurin osa oli espanjalaisesta Cancionero de Upsala -kokoelmasta vuodelta 1556, yhteislauluja hallitsi puolestaan materiaali suomalaisesta Piae Cantiones -kokoelmasta vuodelta 1582. Konsertin käsiohjelmaan voi tutustua tämän linkin takaa.
Keskiajan joululauluperinne oli hyvin kansainvälinen: katolinen kirkko ja latinan kieli yhdisti koko läntistä kristikuntaa. Toisaalta taas syntyi monia paikallisia perinteitä. Viinikan kirkossa lauluja laulettiin suomeksi, ruotsiksi, saksaksi, ranskaksi, espanjaksi ja latinaksi. Lauluille on myös ominaista lyhyt säkeistömuoto ja iskevät melodiat. Vaikka vanhimmissa joululauluissa on korostetun hengelliset ja jopa teologiset tekstit, on sävelmät usein lainattu maalliselta puolelta, ylioppilaslauluista ja juomalauluistakin. Tärkeää on ollut, että nämä on ollut helppo oppia ja laulaa yhdessä.
Me Viinikan kirkossa konserttiin osallistuneet noin kaksisataa laulajaa liityimme hyvin pitkään jatkumoon. Moni tilaisuuden lauluista on ollut tunnettuja nyky-Suomenkin alueella jo ainakin 1400-luvulta lähtien. Keskiaikaiset melodiat ja tekstit voivat tarjota välähdyksiä siitä, millainen ihmisen kokemusmaailma on ollut kauan sitten. Menneisyyden ihmiset ovat toisaalta hyvin tuttuja ja samaistuttavissa, mutta kuitenkin vieraita. Keskiajan maailma voi myös osoittaa, miten ulkoisesti hyvin niukka ja yksinkertainen elämä on rikasta, kun se pakottaa pysähtymään ja keskittymään olennaiseen: levon ja ravinnon, ilon ja surun, kuoleman ja toivon äärelle.
Veni redemptor gentium – Tule, kansojen vapahtaja
Alkuteksti (Ambrosius Milanolainen) Suorasanainen käännös
- Veni, redemptor gentium, Tule, kansojen vapahtaja,
ostende partum Virginis; tuo esiin neitseestä syntynyt!
Miretur omne saeculum: Koko luomakunta ihmettelee:
talis decet partus Deum. tällainen syntymä sopii Jumalalle. - Non ex virili semine, Ei miehen siemenestä,
sed mystico spiramine vaan salaisesta henkäyksestä
Verbum Dei factum caro tuli lihaksi Jumalan Sana,
fructusque ventris floruit. eläväksi kohdun hedelmä. - Alvus tumescit Virginis, Neitseen kohtu kasvoi,
claustra pudoris permanent. pysyivät lukot ehjinä.
Vexilla virtutum micant, Hyveiden liput hulmuavat,
versatur in templo Deus. asuu Jumala temppelissä. - Procedens de thalamo suo, Lähtee häähuoneestaan
pudoris aula regia, kuninkaan siveästä salista
gemine gigas substantiae, kaksiluontoinen jättiläinen
alacris ut currat viam. iloisena matkaan pääsystä. - Egressus eius a Patre, Hänen lähtönsä on Isästä,
Regressus eius ad Patrem: hänen paluunsa on Isään.
Excursus usque ad inferos Rientäen helvettiin asti,
Recursus ad sedem Dei. hän palaa Jumalan asuinsijoille. - Aequalis eterno Patri, Ikuisen isän vertainen,
carnis trophato accingere: pukeudu lihan voitonmerkkiin:
Infirma nostri corporis Meidän heikko ruumiimme
virtute firmans perpeti. vahvista kuolemattomuuteen. - Presepe iam fulget tuum, Seimesi jo loistaa
lumenque nox spirat novum, ja yöstä murtautuu uusi valo,
quod nulla nox interpolet, jota mikään yö ei voi peittää,
fideque iugi luceat. antaa valon vakaalle uskolle.
Hymnitekstin käännös Ville Vuolanto.
Ville Vuolanto
Kirjoittaja toimii Historian ja latinan kielen yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa.