Vastikään Paul N. Pearson tutkimustiimeineen otti Sponsianuksen kolikon uudelleen analysoitavaksi yhteistyössä Glasgown museon numismaattisen osaston kuraattorin Jesper Ericssonin kanssa. Mikroskooppianalyysin mukaan raha oli ollut kauan kierrossa ja siitä voitiin todentaa, että se oli ollut vuosisatoja maahan hautautuneena, kunnes se oli taas joutunut ilman ja hapen kanssa tekemisiin. Näin ollen uusin tutkimus näytti tukevan Sponsianuksen olemassa oloa. Pearson esittää tutkimuksensa lopussa hypoteesin, että Sponsianus oli kenties julistautunut Daakiassa keisariksi tai hänet asetettiin valtaan johtamaan kaoottista ja keskusvallasta osittain irtautunutta provinssia. Näin ollen Sponsianus pyrki sitten legitimoimaan valtaansa kaikin keinoin kuten muutkin keisarit. Yksi keino oli lyöttää omissa nimissään virallisia rahoja.
Maailmanlaajuinen media – mukaan lukien Yleisradio – ehättivät julistamaan todisteita kadonneen keisarin olemassaolosta. Perinteisten numismatiikkaan ja antiikintutkimukseen keskittyneiden tieteellisten journaalien sijaan Pearson julkaisi tutkimuksensa luonnontieteisiin painottuvassa ja kaikille avoimessa Plos One –verkkojulkaisussa. Julkaisu on vertaisarvioitu, muttei täysin perinteisellä tavalla, jossa esimerkiksi huomioidaan tutkimuksen tieteellistä uutuusarvoa tai suhdetta aiempaan tutkimukseen. Päämääränä on suhteellisen nopea julkaisuvauhti ja etuna on myös suhteellisen laaja näkyvyys, josta median massiivinen huomiointi on hyvä osoitus. Pearson on urallaan työskennellyt paleoklimatologian ja geologian parissa, joten hän ei ole pitkän linjan antiikintutkija tai numismaatikko. Tämä on voinut vaikuttaa julkaisukanavan valintaan.
Professori Pearsonin tutkimus sai myllerrystä aikaan antiikintutkijoiden keskuudessa. Antiikintutkijat Dame Mary Beardista numismaatikoihin, kuten British Museumin kuraattori ja numismaatikko Richard Abdyyn, tulivat välittömästi mukaan keskusteluun ja pyrkivät analysoimaan syvällisemmin Sponsianuksen liittämistä 200-luvun Rooman keisarien tai vastakeisarien pitkään listaan. Kiistämättömältä vaikuttavista laboratorioanalyyseista huolimatta Pearsonin päätelmä Sponsianuksesta keisarina tai vallantavoittelijana sisältää tutkijoiden mukaan monia ongelmia. Roomalaisen Daakian provinssin uskonnollisen elämän analysointiin erikoistunut tutkija Csaba Szabó arvioi, että suurimpia heikkouksia Pearsonin tutkimuksessa on kontekstoinnin puute. Szabó tähdentää, ettei Pearson analysoi tutkimuksessaan Daakian 200-luvun tilannetta syvällisemmin, eikä huomioi alueen epigrafista aineistoa tai muuta aikakauden numismaattista materiaalia mitenkään. Szabó arvioi myös, että on hyvin kyseenalaista tehdä päätelmiä yhden ainoan lähteen avulla, jonka aitous on vielä epäluotettava.
Numismaatikot ja alan harrastajat ovat niin ikään pohtineet Pearsonin tutkimusta. Huomiot ovat olleet kriittisiä. Kolikkojen metalliseos vaikuttaa olevan erikoinen – toisin sanoen Sponsianuksen nimissä lyödyissä rahoissa oli liikaa kultaa verrattuna 200-luvun käytäntöihin nähden. Kolikoiden valmistustapana oli yleisesti lyödä metalli muotoonsa kahden kuvallisen muotin välissä, mutta Sponsianuksen rahat olivat valettuja, mikä herättää epäilyksiä. Lisäksi etenkin kolikon teksti on kömpelön oloinen. Teksti IMP[erator] SPONSIANI kiertää oudosti vain osittain kolkon reunoja ja erisnimi on genetiivin muodossa nominatiivin sijaan. Rahan kuva-aihe on harvinainen ja tiettävästi käytetty ainoastaan kerran tasavallan ajan rahassa, jonka C. Minucius Augurinus teetti vuonna 135 eaa. sukunsa saavutusten muistoksi. Aihe on siten erikoinen valinta 240-luvun kontekstissa. Antiikintutkijoiden ja harrastajien Antigone-verkkojulkaisussa Alfred Deahl pohtii myös yllä mainittujen seikkojen lisäksi, etteivät vallantavoittelijat yleensä tuottaneet kultarahoja, vaan käytännössä edullisempia hopea- ja pronssirahoja. Hän huomauttaa myös, että ulkoiset kulumisen merkit – joita Pearson pitää todisteena autenttisuudesta – eivät yleisesti vakuuta numismaattikkoja siitä, että raha oli joskus käytössä ja että se siten olisi aito.
Mitä Sponsianuksen kiistanalainen tapaus voisi opettaa? Professori Pearsonin ennakkoluuloton yhteistyö on ihailtavaa ja rohkeaa, vaikka tutkimustulosten syvällisessä analysoinnissa ja tarkemmassa kontekstoinnissa voisikin olla toivomisen varaa. Alan uudistumisen ja tutkimuksen etenemisen vuoksi antiikintutkijoiden kannattaa kuitenkin tehdä yhä enemmän yhteistyötä muiden tieteenalojen kanssa. Sekava ja lähdetilanteeltaan haasteellinen Rooman 200-luku on aikakausi, jonka analysointi ja laajemman merkityksen ymmärtäminen eivät edelleenkään ole lopullisia ja valmiita. Taistelu vallasta 240–260-luvun Roomassa vaikuttaa olleen keskeytyksetöntä. Mikäli Sponsianus todella oli vallantavoittelija, hän oli yksi lukuisten, samankaltaisten valtaan pyrkivien joukossa. Tunnemme samalta aikakaudelta erään Jotapianuksen ja Pacatianuksen, jotka kapinoivat keisari Philippus Arabsia vastaan Moesian provinssissa, Daakian naapurissa. Ylä-Germaniassa puolestaan vallan pyrki anastamaan eräs Silbannacus, joka esiintyy vain yhdessä ainoassa rahassa. Sotilaallisesti kyvykkäiden miesten nousu valtaan ja heidän asemansa nopea hiipuminen tai vallasta syökseminen olivat erittäin tavallinen ilmiö.
Olisiko tässä kuitenkin nähtävillä nyansseja ja erottautuivatko eri keisarit ja heidän haastajansa toisistaan? Kenties voisimme pohtia aiempaa tutkimusta tarkemmin kysymystä siitä, millainen poliittinen tilanne oli Rooman ja ympäröivien kansojen välillä, mitä uusia merkityksiä keisarivalta sai ja miksi separatistiset pyrkimykset olivat niin yleisiä. Entä millaisia yhteiskunnallisia tai kulttuurisia erityispiirteitä kussakin provinssissa esiintyi ja miten ne vaikuttivat niiden kehitykseen. Pohjimmiltaan on kyse niin kutsutun 200-luvun kriisin tutkimuksesta ja sen eri koulukunnista. Eri vuosikymmeninä tutkijat ovat kyseenalaistaneet koko kriisin olemassaolon, kiistelleet sen ajankohdasta ja maantieteellisestä laajuudesta tai arvioineet, oliko aikalaisilla käsitystä mistään erityisestä kriisistä ja lamakaudesta. Pitkien tutkimusperinteiden ja tyhjentäviltä vaikuttavien analyysien jälkeenkin, on oltava uskalluksesta problematisoida 200-luvun Rooman historiaa edelleen ja arvioitava muutosta, kriisiä ja jatkuvuutta.
Säilynyt tieto on aina vajavaista ja fragmentaaristakin. Millaisen painon antiikintutkija antaa yksittäiselle ja fragmentaariselle lähteelle? Olisi häikäilemätöntä olla huomioimatta sitä ja yhtälailla arveluttavaa on perustaa koko tutkimus vain yhdelle pienelle tiedonjyvälle ja vetää siitä laajoja johtopäätöksiä. Kun analysoidaan 200-luvun runsasta keisarigalleriaa, huomaamme, miten aineiston keräämiseen ja tulkintaan ei ole oikopolkua. Historiankirjoittajien tekstit, keisarien nimissään lyödyt rahat tai keisarille ja tämän perheen jäsenille pystytetyt piirtokirjoitukset muodostavat laajan lähdearsenaalin luokiteltavaksi ja tutkittavaksi. Joistakin henkilöistä meille on jäänyt jäljelle vain pelkkä nimi, toisinaan vain osa nimestä. Tiedon ja teorioiden kuitenkin voi ajatella täydentyvän ajan ja lisätutkimuksen myötä, kuten Sponsianuksen tapauksessa toivoisi käyvän.
Outi Sihvonen
Filosofian tohtori, tutkija, Tampereen yliopisto
Tutkimuskirjallisuutta:
Bland R., ‘From Gordian III to the Gallic Empire (A.D. 238-74)’, Metcalf W.E. (ed.), The Oxford handbook of Greek and Roman coinage. Oxford, New York, Oxford University Press, 2012.
Pearson P. – Botticelli M. – Ericsson J. – Olender J. – Spruženiece L., ’ Authenticating coins of the ‘Roman emperor’ Sponsian’. PLOS ONE, November 23, 2022. https://journals.plos.org/plosone/
Csaba Szabó kirjoitti Pearsonin tutkimuksesta tuoreen arvion unkariksi paikalliseen Szabadság -julkaisuun 28.11.2022. Käännös englanniksi: https://www.academia.edu/91734595/_Emperor_Sponsianus_and_the_crisis_of_Roman_Studies
Alfred Deahl Sponsianuksen tapauksesta: https://antigonejournal.com/2022/11/sponsian-fake-emperor/
YLE:n uutinen aiheesta: Tutkijat: Väärennökseksi epäilty kultakolikko todistaakin roomalaisen vallananastajan olemassaolon. https://yle.fi/a/74-20006056