Muinainen Egypti on yksi ihmiskunnan vanhimmista korkeakulttuureista. Vuosittain Egyptiin matkaa miljoonia turisteja hämmästelemään Gizan pyramideja ja kuninkaiden laakson hautoja, joista maineikkain on faarao Tutankhamonin (1341–1323 eKr.) viimeinen leposija. Maassa on myös paljon antiikin historiaan liittyviä arkeologisia kohteita ja museoita. Aleksanteri Suuren (356–323 eKr.) valloitusretken myötä Egyptistä tuli osa Makedonian imperiumia. Valloittajakuningas rakennutti myös Aleksandrian kaupungin, josta tuli muinaisen maailman metropoli. Aleksanterin sotapäällikkö Ptolemaios I loi dynastian, joka hallitsi Egyptiä Aleksandriasta käsin miltei 250 vuotta. Tämän jälkeen Egypti oli satoja vuosia osa Rooman imperiumia. Myöhäisantiikissa Egypti oli myös varhaisen kristillisyyden keskuspaikka.
Tämän vuoden helmikuussa Gaudeamus julkaisi teokseni Kleopatra – viimeisen faaraon myytti. Se käsittelee paitsi historiallista Kleopatraa VII:ää (n. 69–30 eKr.) myös hänen jälkivaikutustaan eri historian aikakausina. Kyseessä on sama Kleopatra, joka Suomessa tunnetaan parhaiten paitsi Elizabeth Taylorin tähdittämästä Hollywood-elokuvasta myös Asterix-sarjakuvista. Kleopatra hallitsi Egyptiä 2050 vuotta sitten ja Ptolemaiosten hallitsijasuvun jäsenten tavoin piti hoviaan Aleksandriassa. Kirjoitettuani teoksen, halusin vierailla Aleksandriassa, jossa nykyisin on yli 5 miljoonaa asukasta. Siellä vaikutuksen minuun teki muun muassa vuonna 1892 perustettu kreikkalais-roomalainen museo, jonka kokoelmissa oli paitsi Aleksanteri Suureen myös Kleopatraan ja Ptolemaiosten dynastiaan liittyvää aineistoa. Yhtenä kiinnostavana mainittakoon Ptolemaios XII Auleteen (117–51 eKr.), eli Kleopatran isää esittävä muotokuva. Toinen tärkeä Kleopatraan liittyvä kohde, jonne halusin matkustaa, oli Hathor-jumalattaren temppeli Denderassa. Se sijaitsee noin 800 kilometriä Aleksandriasta etelään. Kyseisen temppelin ulkoseinän reliefiin on kuvattu Kleopatra ja hänen poikansa Caesarion (Ptolemaios XV). Temppeli rakennettiin Kleopatran isän Ptolemaios XII Auleteen hallituskaudella noin vuonna 54 eKr. Ulkoseinän reliefit sitä vastoin valmistettiin rakennuksen valmistuttua ennen Kleopatran kuolemaa.
Ptolemaiosten hallitsijasuku, esiintyi Faaraoiden tapaan välittäjinä jumalten ja tavallisten ihmisten välillä. Hathorin temppelin reliefissä kuvataan Kleopatra ja hänen vanhin poikansa Caesarion (Ptolemaios XV) sekä jumalten rivistö: lapsijumala Harsomtus, haukkapäinen Harsomtus, Osiris, sekä Horus ja kaksoiskruunua kantava Isis. Kleopatran ja Caesarionin tunnistamme kartusseista, johon kirjoitettu hieroglyfein sekä heidän syntymänimensä että valtaistuinnimensä. Reliefissä Kleopatra kantaa kruunua, jossa on aurinkokiekko ja lehmän sarvet ja johon on upotettu kobran muotoinen tiara. Kuningattarella on kädessään uskonnollisissa seremonioissa käytetty soitin, sistrum, jota kolistettiin ja helisteltiin jumalten huomion herättämiseksi. Kyseistä musiikkia-instrumenttia käytettiin erityisesti Hathor-jumalan palvonnassa. Hathor oli egyptiläinen rakkauden, musiikin sekä ilon jumalatar. Hänet kuvataan lehmänä tai naisena, jolla on lehmänsarvet ja niiden välissä aurinkolevy. Caesarion polttaa suitsuketta ja kantaa Ylä ja Ala-Egyptin kruunua. Seinäreliefissä Kleopatra ja Caesarion edustavat kaikkia egyptiläisiä ja lähestyvät heidän puolestaan Egyptin jumalia.
Temppelin sisimmässä pyhäkössä, jossa turisti voi nykyisin vapaasti vierailla, säilytettiin Hathor-jumalattaren kulttikuvaa. Egyptin temppeleissä vain rituaalitoimituksista ja rukouksista huolehtivat papit ja ylipapit saivat vierailla temppelien pyhimmissä osissa. Tämä oli egyptiläisille temppeleille tyypillistä ja Karnakin temppelikompleksissa Luxorin kaupungissa, voidaan nähdä samankaltainen arkkitehtuurinen ratkaisu. Ainoastaan vuotuisissa uskonnollisissa juhlissa jumalattaren kulttikuvaa liikuteltiin niin, että se oli tavallisten ihmisten nähtävillä. Temppelien ulkoseinät ja siellä nähtävät reliefit olivat tavallisten ihmisten ihailtavissa muutenkin kuin vuosittaisten juhlien yhteydessä. Denderan ulkoseinän reliefit olivat suunnattu egyptiläisille, mikä tulee ilmi seinälle kaiverretusta hieroglyfeistä ja kartusseista.
Reliefissä kuvattuihin jumaliin, Osirikseen, Isikseen ja Horukseen liittyy myös uskonnollista ja poliittista symboliikkaa. Egyptiläisessä uskonnossa Isis oli Osiriksen puoliso ja Horuksen äiti. Sitä vastoin Osiris oli Horuksen isä, joka joutui kateellisen ja vallanhimoisen veljensä Sethin surmaamaksi. Tapahtuneen jälkeen, sylilapsena sekä nuorena poikana egyptiläisessä taiteessa kuvattu, Horus kosti isänsä kuoleman surmaamalla Sethin. Caesarionin isä oli roomalainen valtiomies Julius Caesar, ainakin Kleopatra oli vakuuttunut tämän isyydestä ja pyrki vahvistamaan omaa ja poikansa valta-asemaa sen avulla. Vieraillessaan Aleksandriassa Caesar oli tavannut Kleopatran vuonna 48 eKr. ja nostanut tämän Egyptin hallitsijaksi vuonna 47 eKr. yhdessä pikkuveljensä Ptolemaios XIV:sta kanssa (Kleopatra tosin surmasi veljensä noin 3 vuotta myöhemmin). Caesarin ja Kleopatran välille muodostui myös rakkaussuhde, jonka seurauksena Caesarion syntyi. Kuten tiedämme antiikin historiasta, Caesar surmattiin vuonna 44 eKr. väkivaltaisesti poliittisen attentaatin seurauksena Roomassa.
Mahdollisesti Caesarion oli teini-ikäinen, kun Denderan temppelin ulkoseinän seinäreliefit valmistettiin, ja niissä viitattiin mahdollisesti myös kaikkien egyptiläisten tuntemaan Osiriksen kuolemaan. Niissä nuori Caesarion samaistettiin Horukseen (faaraot esiintyivät Horuksen poikina), kun taas Kleopatra Caesarionin äitinä ja hallitsijatoverina rinnastettiin Osiriksen puolisoon Isikseen. Tässä esikuvallisessa asetelmassa Caesarion ”uutena” Horuksena tulisi kostamaan isänsä (Osiris-Caesarin) kuoleman ja toisi maailmankaikkeuteen järjestyksen. Voidaan sanoa, että Kleopatra ja Caesarion hyödynsivät siis kuvakieltä, jota Egyptin Faaraot olivat käyttäneet jo paljon ennen Ptolemaiosten dynastiaa. Siinä hallitsijat rinnastettiin Egyptin jumaliin. Äiti ja poika hallitsivat yhdessä Egyptiä, ja reliefit muistuttivat egyptiläisiä heidän jumalallisesta asemastaan Egyptin faaraoina ja Niilin hallitsijoina.
Denderan temppelin seinäreliefi kertoo, siitä millaisena Kleopatra näyttäytyi Egyptin asukkaiden silmissä. Tämä poikkeaa radikaalisti siitä Kleopatra-kuvasta, joka välittyy varhaisen keisariajan roomalaisesta kirjallisuudesta. Siinä Kleopatraa kuvaillaan vierasmaalaiseksi egyptiläiseksi naiseksi, joka sai Marcus Antoniuksen kääntymään omaa isänmaataan (patria) vastaan. Hän on vallanahne ja ylelliseen elämäntapaan tottunut ”kurtisaani kuningatar” (regina meretrix). Kyseinen kriittinen Kleopatra-kuva heijastelee ensimmäisen keisarin Octavianus Augustuksen luomaa maailmanjärjestystä. Kuten tiedämme Octavianus voitti Antoniuksen ja Kleopatran sotajoukot Aktionin meritaistelussa vuonna 31 eKr. Tämän jälkeen Antonius ja Kleopatra tekivät itsemurhan. Mikäli Antonius ja Kleopatra olisivat voittaneet kyseisen taistelun, olisi roomalaisen kirjallisuuden välittämä kuva kuningattaresta voinut olla toisenlainen. Tällöin jälkipolvet olisivat ehkä muistelleet Kleopatraa ennen kaikkea kyvykkäänä hallitsijana ja faaraona, joka pyrki turvaamaan Ptolemaiosten valta-aseman Egyptissä. Se millaisena Kleopatraa on muisteltu jälkipolvien keskuudessa, kertoo siitä, miten mielikuviimme menneisyydestä vaikuttaa suuresti se, kenen kertomuksesta tulee vallitseva ”totuus”. Kleopatran kohdalla on korostunut roomalaisten sanoittama ”voittajien historia” sen sijaan että muistelisimme häntä muinaisen Egyptin kyvykkäänä hallitsijana.
Jaakkojuhani Peltonen
Historian dosentti, tutkija, Tampereen yliopisto