Metsäyhteiskunta-hankkeessa tutkitaan ihmisten arkipäiväistä metsienkäyttöä eteläisessä Suomessa 1700- ja 1800-luvuilla, ennen modernin metsäteollisuuden läpimurtoa. Hankkeessa keskitytään aiemmin historiantutkimuksessa hiukan metsäteollisuuden katveeseen jääneisiin metsänkäytön muotoihin. Yksi näkökulma teemaan on metsän ja karjan yhteinen historia. Kesällä karja laidunsi metsissä, ja karjan talviruokinnassa turvauduttiin myös metsänantimiin kuten lehdeksiin, eli kasvavista lehtipuista leikattuihin oksiin ja versoihin. Nämä tekijät määrittivät karjanhoidon metsäsuhdetta perinteisen maatalouden ajan Suomessa.
Ruotsin maatalousyliopistossa (SLU) agraarihistoriasta väitellyt Anna Westin (ent. Dahlström) korosti vuonna 2006 julkaistussa väitöskirjassaan laidunnuksen kautta karjan ja metsän sekä jopa luonnon monimuotoisuuden yhteisen historian olevan historiantutkijalle itsestään selvää, mutta luonnontieteissä metsälaitumiin oli kiinnitetty vähemmän huomiota. Sittemmin esimerkiksi juuri Westin on yhdessä monitieteisen tutkimustiimin kanssa tehnyt SLU:ssa ansiokasta monitieteistä tutkimusta näiden teemojen yhteydestä. Suomessa metsän ja karjan yhteinen historia, saati sen vaikutus luonnon monimuotoisuuden historiaan on kuitenkin jäänyt toistaiseksi historiantutkimuksessa vähemmälle huomiolle.
Jopa maataloushistoriaan erikoistunut Kirsi Laine totesi perinteisen maatalouden aikaan sijoittuvassa, ansiokkaassa väitöskirjassaan (2020), että metsälaidunten merkityksen tai niiden käyttöintensiteetin arviointiin tarvittavat suorat lähteet puuttuvat hänen tutkimusalueeltaan Lounais-Suomessa. Toisaalta Anna Westin on analysoinut uraauurtavassa väitöskirjassaan juuri laitumia, karjamääriä ja laidunnustarvetta Etelä- ja Keski-Ruotsissa. Metsäyhteiskunta-hankkeessa tartun haasteeseen, mitä metsän ja karjan yhteisestä historiasta voidaan saada lähdeaineiston rajallisuudesta huolimatta selville rajatulla maantieteellisellä alueella ennen metsäteollisuuden nousua. Tutkimuksen tueksi valjastetaan Kansallisarkiston uusin osaaminen tekstintunnistuksen apuvälineistä, joiden avulla pystytään käsittelemään suurempaa alkuperäislähteiden määrää kuin muuten yksittäisen hankkeen piirissä olisi mahdollista.
Karjanhoidon näkökulmasta metsän merkityksen tavoittamisen voi aloittaa ylipäätään kotieläinten lukumäärien arvioinnista. Perinteisen maatalouden ajalla kotieläinten tilastointitavat olivat varsin vaihtelevia ja osin olemattomia. Kaikkine lähdekriittisine huomioineen viitteitä suuruusluokasta antaa venäläisten vuonna 1719 keräämä veroluettelo, ja alla olevassa kuviossa havainnollistan taloissa elätettävien kotieläinten määrää Hämeessä. Lukumäärä toki vaihteli maantieteellisesti, taloittain ja vuodenajoittain, jopa päivittäin. Yhdistämällä kotieläinten lukumääräarviot eri lajien ravinnontarvearvioihin ja erilaisiin ruokintaa ja laidunnusta käsitteleviin lähteisiin voitaisiin lähestyä arviota metsien hyödyntämisestä talvirehun keruussa ja laidunnuksessa ainakin paikallistasolla. Kysymys vaatii tuekseen myös muita laskelmia, kuten esimerkiksi jonkinlaisia arviolaskelmia tai mahdollisia tilakohtaisia asiakirjalähteitä talvea varten kerätyn luonnonheinän ja muun ravinnon määristä. Kotieläinten lukumäärän ohella myös heinän määrä vaihteli kuitenkin vuosittain, ja erityisen haasteellisina vuosina metsänantimien tarjoamaan hätärehuun oli turvauduttava vielä tavallista enemmän. Lisäksi analysoinnissa on otettava huomioon kotieläinten keskinäinen arvojärjestys ruokinnassa. Esimerkiksi vuohien oli pärjättävä koko talviruokintakausi pääasiassa metsästä kerätyillä lehdeksillä ja havuilla.
Talveksi kerätyt rehuvarat eivät aina riittäneet kotieläinten ruokkimiseen uuden laidunkauden alkuun asti. Keväällä karjan hätärehuksi saatettiin jopa joutua kaivamaan jäkälää lumen alta. Talvesta toiseen toistunutta rehukriisiä ei kyetty kokonaan selättämään perinteisen maatalouden ajalla. Lehmien päästessä keväällä navetan hämäristä laitumelle monet olivat niin heikossa kunnossa, että tarvitsivat ihmisen apua päästäkseen navetan kynnyksen yli. Perinteisen maatalouden ajan Suomessa pääosa karjasta oli paikallista maatiaiskarjaa, ja talven nälkäruokinta onkin osaltaan vaikuttanut nykyisten Suomen suojeltujen alkuperäiskarjojen ominaispiirteisiin, kuten kestävyyteen. Vastaavasti paikallisten maatiaiskarjojen metsälaidunnus sekä myös talvirehun keruu metsänantimista jättivät jälkensä suomalaiseen metsään metsäluonnon monimuotoisuutena. Laiduntavan maatiaiskarjan ja metsäluonnon yhteisvaikutuksessa syntyneet, nykyään uhanalaiset perinnebiotoopit ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta. 1800-luvun jälkipuolella moni asia karjanhoidossa alkoi kuitenkin muuttua metsäteollisuuden, tehostuvan karjanruokinnan ja heinän peltoviljelyn myötä. Perinteiseen karjanhoitoon liittyneen metsänkäytön vähittäinen loppuminen aiheutti kriisin ekosysteemeissä ja vaikutti ajan saatossa metsälaidunnuksen myötä muodostuneisiin perinnebiotooppeihin. Karjan poistuminen metsästä vaikutti niin kasvilajistoon, hyönteisiin kuin lintuihin.
Metsien, maatiaiskarjojen ja luonnon monimuotoisuuden yhteisen historian esiin nosto monipuolistaa käsitystä menneisyyden metsäsuhteestamme. Tällä on arvoa nykypäivänkin metsäkeskusteluun, ja samalla ylipäätään maatiaiskarjojen ja perinnebiotooppien yhteyden tunnettuus voi lisääntyä. Metsäyhteiskunta-hankkeessa tuotettavaa uutta tutkimustietoa suomalaisten maatiaiskarjojen ja metsien yhteisestä historiasta voidaankin hyödyntää sekä nykyään usein uhanalaisten alkuperäisrotujen että luonnon monimuotoisuuden eteen tehtävässä työssä.
Kirjoittaja
Hilja Solala FT, apurahatutkija (post doc)
Kirjallisuutta:
Bläuer, Auli 2015: Voita, villaa ja vetoeläimiä. Karjan ja karjanhoidon varhainen historia Suomessa. Karhunhammas 17. Turku: Turun yliopisto/ Arkeologia.
Dahlström (nyk. Westin), Anna 2006: Betesmarker, djurantal och betestryck 1620–1850. Naturvårdsaspekter på historisk beteshävd i Syd och Mellansverige. Doctoral thesis. Uppsala: Swedish University of Agricultural Sciences.
Grotenfelt, Gösta 1916: Vanhanaikainen suomalainen maitotalous. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.
Huhta, Ari-Pekka 2021: Opas perinnemaisemiin. Niitut, kedot, ahot ja metsälaitumet. Tampere: Vastapaino.
Laine, Kirsi 2020: Maatalous, isojako ja talonpoikainen päätöksenteko Lounais-Suomessa 1750–1850. Loimaa: Suomen maatalousmuseo Sarka.
Oja, Aulis 1956: Länsi-Suomen maatalous isonvihan aikana. Suomen maataloustieteellisen seuran julkaisuja 86. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto osakeyhtiön kirjapaino.
Roiko-Jokela, Heikki (toimi.) 2012: Ihminen ja metsä – kohtaamisia arjen historiassa 1–2. Metsäkustannus.
Soininen, Arvo M. 1975: Vanha maataloutemme. Maatalous ja maatalousväestö Suomessa perinnäisen maatalouden loppukaudella 1720-luvulta 1870-luvulle. Helsinki: Suomen maataloustieteellinen seura.
Westin, Anna, Lennartsson, Tommy & Ljung, Tomas 2022: Skogsbeten och bondeskogar. Historia, ekologi, natur- och kulturmiljövård. Riksantikvarieämbetet, SLU Centrum för biologisk mångfald, Naturvårdsverket & Skogsstyrelsen.