Suomessa Bridgerton-kirjojen ja niiden pohjalta tehdyn tv-sarjan oletetaan pohjautuvan kirjailija Jane Austenin (1775–1817) tuotantoon. Se ei pidä täysin paikkaansa, sillä Bridgerton-kirjojen taustalla on vahvimmin vasta 1930-luvun Englannissa syntynyt niin sanottu regency romance, joka on romanttisessa viihdekirjallisuudessa oma suuntauksensa. Suomessa se kuitenkin tunnetaan huonosti, jos ollenkaan. Regency romace genren luojana pidetään englantilaista kirjailijaa Georgette Heyeria, jonka luomalle pohjalle myös Julia Quinnin Bridgerton-kirjasarja perustuu.
Georgette Heyer (1902–1974) on Suomessa lähes täysin tuntematon kirjailija. Vain muutama hänen romaaninsa on käännetty 1900-luvun lopulla suomeksi. Suomennokset ovat tyylillisesti kehnoja ja vieläpä erittäin rankasti lyhennettyjä. Ne eivät tee oikeutta lahjakkaalle ja edelleen arvostetussa asemassa olevalle kirjailijalle, jonka romaaneista otetaan koko ajan uusia painoksia.
Englannin kielen sana regency tarkoittaa periodia vuosina 1811–1820, jolloin Englannissa elettiin sijaishallitsijoiden aikaa. Usein sanalla tarkoitetaan laajemmin myös koko aikakautta vuosina 1795–1837. Vuodesta 1812 Englannissa hallitsi tuleva kuningas Yrjö IV, jota nimitettiin prinssihallitsijaksi (Prince Regent). Kuningas Yrjö III oli tuolloin kykenemätön hoitamaan hallitsijan tehtäviä.
Prinssihallitsija oli virallisesti naimissa Braunschweigin Carolinan kanssa, mutta käytännössä pari asui erillään. Prinssihallitsijalla oli lukuisia vaihtuvia rakastajattaria, joita hän ei salannut. Koko kuninkaallinen perhe ajautui tuon tuostakin värikkäisiin parisuhdeskandaaleihin, joita silloinen lehdistö sumeilematta revitteli ja pilkkasi. Prinssit elivät rakastajattariensa kanssa, mikä aiheutti kasvavaa huolta kruununperimyksen suhteen. Hovia ympäröivän seurapiirin elämä oli värikästä, vapaamielistä ja ylellistä. Aikakausi vaikutti muotiin, arkkitehtuuriin ja taiteeseen sekä kirjallisuuteen, josta Jane Austen on hyvä esimerkki. Sijaishallitsijoiden kauden voi katsoa päättyneeksi, kun kuningatar Viktoria nousi valtaistuimelle vuonna 1837.
Suomalaisessa romanttisessa viihdekirjallisuudessa kyseinen periodi on jäänyt vieraaksi, sillä aikakautta hallitsi Suomen sota ja siirtyminen Venäjän alaisuuteen. Sota, kulkutaudit ja sekasorto eivät luo pohjaa kepeille ja romanttisille viihderomaaneille. Kaari Utrion voi katsoa ammentaneen regency romance -perinteestä sikäli, että hänen myöhemmät romaaninsa kuvaavat 1830-luvun Helsingin seurapiirejä, joka toimii taustana romanttisille kertomuksille nuorten ja nokkelien naisten naimahuolista.
Jane Austen ei kirjoittanut historiallisia romaaneja, vaan kuvasi omaa aikaansa, mikä herkästi unohtuu. Kirjailija ei ollut vielä 1900-luvun alussakaan mikään supersuosittu. Georgette Heyer kuitenkin ihastui Austenin romaaneihin ja varsinkin Austenin aikakauteen eli 1800-luvun alkuun. Hän ei omissa romaaneissaan tyytynyt maalaisaatelin vaatimattoman elämän kuvaamiseen, vaan siirsi Austen-tyyppisen juonirakenteen Lontoon hienoimpiin seurapiireihin ja ylhäisaatelin elämään. Heyerin ensimmäinen regency romance teos Regency Buck ilmestyi vuonna 1935. Sen jälkeen hän kirjoitti 26 muuta romaania, jotka sijoittuivat sijaishallitsijoiden kauden seurapiireihin ja käsittelivät nuorten naisten avioitumisongelmia.
Georgette Heyerin romaanit ovat historiallisia rakkausromaaneja, mutta hän pyrki niin sanottuun novel of manners -tyylilajiin, jossa pääpaino on aikakauden tapojen, arvomaailman ja sosiaalisen hierarkian kuvauksessa. Heyer teki huolellista taustatyötä ja toisinaan kirjoja lukiessa tuntuu, että kaavamainen rakkaustarina oli hänelle lähinnä väline, jonka kautta hän pääsi kuvaamaan pikkutarkasti aikakauden elämää ja tapakulttuuria aina esineitä myöten. Juonirakenne pysyy samana: nuori viaton aatelistyttö kohtaa rikkaan ja komean elostelijan maineessa olevan aatelismiehen. Pari rakastuu, saa lopussa toisensa ja elää onnellisena elämänsä loppuun asti.
Heyerin kirjoista tuli suosittuja ja hänen tyyliään verrataan P.G. Wodehouseen. Heyerin kirjoissa on tapakuvausta, huumoria ja nokkelaa dialogia, mikä on kestänyt hyvin aikaa. Se, miksi Heyeria ei ole kunnolla suomennettu, johtunee osin hänen käyttämästään värikkäästä ja vaikeasta kielestä, joka vilisee 1800-luvun alussa käytettyä sanastoa. Yksityiskohtaiset tapojen, pukujen, esineiden ja sisustuksen kuvaukset lisäksi kasvattavat kirjojen sivumäärää. Jennifer Kloester on vuonna 2005 julkaissut lukijoille oppaan Georgette Heyer’s Regency World, jossa avataan romaanien sanastoa ja Heyerin regency romance -kirjojen aikakautta, tapahtumia ja tapakulttuuria.
Georgette Heyer sai lukuisia seuraajia, eikä plagioinniltakaan vältytty. Kuuluisin Heyerin plagioija oli romantiikan kuningattareksi nimitetty ja Suomessakin tunnettu Barbara Cartland (1901–2000), joka varsin häikäilemättömästi alkoi kopioda Heyerin juonikuvioita ja tapakuvauksia omiin kirjoihinsa. Heyerin asianajajat tutkivat 1950-luvulla Cartlandin teoksia löytäen todisteita plagioinnista, mutta asia ei edennyt oikeuteen asti. Jotakin kuitenkin tapahtui, sillä kopiointi loppui. Ehdotuksista huolimatta Heyer ei halunnut vuotaa asiaa lehdistölle. Hän tyytyi toteamaan kirjeitse agentilleen, että Cartlandin kirjoitustyyli ja tietämys aikakaudesta ovat täysin ala-arvoisia. Todettakoon, että sekä Heyer että Cartland kirjoittivat myös muihin aikakausiin liittyviä historiallisia rakkausromaaneja, vaikka molemmilla oli erityistä kiinnostusta juuri sijaishallitsijoiden aikaan.
Regency romance onkin Suomessa tutumpi Barbara Cartlandin kautta. Hänen romanttisia historiallisia romaanejaan on myyty maailmalla miljardeja. Niitä ilmestyi suomeksi ”kioskikirjoina” varsinkin 1980-luvulla. Tuolloin Cartland sai uutta nostetta, sillä hänen tyttärensä Raine McCorquodale oli vuonna avioitunut vuonna 1976 Spencerin kreivin kanssa, jonka tyttärestä lady Spenceristä tuli prinsessa Diana. Dianan tiedetään suorastaan ahmineen teininä isoäitipuolensa kirjoja. Kun hänen kihlauksensa prinssi Charlesin kanssa julkistettiin 1981, onnellinen Cartland saattoi todeta medialle, että rakkaustarina oli aivan kuin hänen kirjoistaan. Hän oli oikeassa: se täsmäsi täydellisesti rengency romance kaavaan – paitsi loppu, mikä ei ollut onnellinen.
Julia Quinn on yksi sadoista regency romance -kirjailijoista, joita Heyerin vanavedessä on tullut. Quinnin Bridgerton -kirjasarja alkoi ilmestyä 2000-luvun alussa, mutta supersuosioon hän nousi vasta kirjoista tehdyn tv-sarjan jälkeen. Kirjojen juonikaava on sama kuin Georgette Heyerillä. Kirjoitustyyliltään ne muistuttavat enemmän Barbara Cartlandia: etusijalla on rakkaustarina ripauksella seksiä eikä niinkään nokkelaa dialogia tai aikakauden ja tapojen huolellista kuvausta. Tapahtumat sijoittuvat Lontoon ylhäisaatelin elämään ja juonet noudattavat heteronormatiivista kaavaa: viaton, mutta sukkela aatelisneito kesyttää itseään vanhemman rikkaan ja komean naistenmiehen. Quinnin romaaneissa on seksiä, minkä jo Cartland toi genreen mukaan, vaikka ei toki yhtä suorasukaisessa muodossa.
Huvittavaa kyllä, Georgette Heyerin luoman regency romance genren välityksellä myös Jane Austenin suosio on noussut ennätyslukemiin 1900- ja 2000-luvuilla. Austenin teoksia on filmattu moneen kertaan elokuviksi ja tv-sarjoiksi. Austenin kesken jääneen kirjan pohjalta tehty tv-sarja Sanditon lähestyi tv-sarja Bridgertonien maailmaa, jossa eletään jonkinlaista 2020-luvun regency-fantasiaa eikä historiallisilla faktoilla ole suurta merkitystä.
Silti, ihme kyllä, vielä 2000-luvullakin kirjoitetut Bridgerton-romaanit noudattavat samaa heteronormatiivisen siveää kaavaa, jossa seksiä harrastetaan vasta parisuhteessa tai ainakin avioidutaan pian sen jälkeen. Pääparit ovat keskenään myös saman säätyisiä eli aatelistoa. Tv-sarjan neljäs kausi tulee muuttamaan perinteistä kuviota. Julia Quinnin luoma sankarihahmo Michael Stirling onkin tv-sarjan neljännellä kaudella Michaela. Luvassa on siis sateenkaarevia käänteitä. Jää nähtäväksi ovatko fanit valmiita siihen, että regency-fantasia rikkoo viktoriaaniset rajansa.
Tiina Miettinen
Yliopistotutkija, Historia, Tampereen yliopisto
Lähteet:
Before Bridgerton: how Georgette Heyer reinvented Regency. 29.3.2022 https://www.penguin.co.uk/articles/2022/03/georgette-heyer-regency-romance-bridgerton
Georgette Heyer, Wikipedia. https://en.wikipedia.org/wiki/Georgette_Heyer
Kloester, Jennifer 2005: Georgette Heyer’s Regency World. Arrow Books Ltd.
Putkonen, Ida: Analyysi: Bridgerton rikkoo katsojaennätyksiä, värittää historiaa uudelleen ja raivaa tietä uudenlaisille sarjoille. YLE 18.5.2024. https://yle.fi/a/74-20089353
Virtanen, Leena: Valtavaan suosioon noussut yltäkylläinen Bridgerton-sarja ei ole seksillä höystettyä Jane Austenia vaan heppoisesti kirjoitettu sovinnainen pastissi. Helsingin Sanomat 9.1.2021. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007728266.html