Jalmari Finnen Säätiö on perustettu tukemaan erityisesti historian tutkimusta, ja tilaisuuden alkupuheenvuorossa on yleensä ollut jokin lyhyehkö viittaus viimeaikaisiin tai ajankohtaisiin historiallisiin tapahtumiin tai sattumuksiin. Tällä kertaa (koronapandemiasta johtuneen tauon vuoksi) viittauksista menneisyyteen ja eri aikakausia yhdistäviin asioihin on ollut suorastaan runsauden pula.
Viimeisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut paljon asioita, joita emme osanneet enää kuvitellakaan tapahtuvan meidän aikanamme. Ikään kuin historiankirjojen sivuilta tutut ilmiöt olisivat heränneet henkiin ja tulleet osaksi meidän arkielämäämme sekä median välityksellä että myös henkilökohtaisina kokemuksina. Esimerkiksi maailmanlaajuinen kulkutautiepidemia, Euroopassa riehuva sota ja Yhdysvalloissa tapahtunut hyökkäys kongressia vastaan ovat tuntuneet asioilta, joita ei kukaan uskonut näkevänsä 2020-luvulla. Usko tieteeseen, demokratiaan ja rauhaan ovat olleet eurooppalaisia ihanteita aina viimeistään 1700-luvun loppupuolelta, valistusajasta lähtien.
Viime aikoina on ehkä tuntunut siltä, kuin olisi siirrytty vuosisata – tai useampikin taakse päin, kun valistusajalta tutut teemat ovat jälleen ajankohtaisia maailmanlaajuisia kysymyksiä ja ilmiöitä. Lääketieteen yksi merkittävimmistä läpimurroista eli rokotukset keksittiin 1700-luvun jälkipuoliskolla. Tuolloin myös Venäjä valloitti Krimin, joka on jälleen maailman huomion keskipisteessä. Amerikan Yhdysvallat irtautui Iso-Britanniasta ja perustettiin tasavaltalainen instituutio, jonka vaalijärjestelmän heikkouksia ja vahvuuksia koko maailma seurasi marraskuussa järjestetyissä välivaaleissa. Olemme havahtuneet pohtimaan kestääkö demokratia vai syöksyykö järjestelmä kaaokseen?
Hetkittäin tuntuu, että olemmeko siis siirtyneet jonkinlaiseen mystiseen aikakuplaan, jossa historiasta tutut ilmiöt ikään kuin sekoitetaan, arvotaan ja heitetään uudelleen elettäväksi ja koettavaksi meidän arjessamme.
Jo pelkästään yhden marraskuisen viikon uutisista (viikko 46) tulee yhteiskuntahistorioitsijalle hengästyttävä olo: maailman valtiomiehet kokoontuivat Balilla G20-kokouksessa, ja samaan aikaan keskiviikkona (16.11.2022) Puolan maaperälle putosi kaksi ohjusta. Tuolloin pidäteltiin hengitystä, sillä maailmansodan syttyminen näytti hetken vääjäämättömältä.
Merkittävin uutinen lienee kuitenkin se, että tiistaina (15.11.2022) maapallolla ylitettiin kahdeksan miljardin ihmisen väkiluku. Meitä on täällä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ihmiskuntana olemme sekä vanhempia että nuorempia, ja rikkaampia ja köyhempiä kuin koskaan aikaisemmin. Meitä on paljon. Miten ruoka ja kulutustarvikkeet jaetaan, sekä miten ilmasto ja luonto – ylipäätään maapallo – meidät jaksaa kantaa, ovat ihmiskunnan suurimpia kysymyksiä. Ehkä uutinen oli niin suuri, että ohitimme se liian helposti.
Väkiluvun ja erityisesti köyhyyden kasvu heijastuu kaikkialle, kuten urheilubisneksen varjopuoliin. Urheilun ystäviä kuohuttaa tänään (20.11.2022) Qatarissa alkavat jalkapallon maailmanmestaruus kisat, joiden järjestelyihin liittyy paljon korruptiota. Valtava joukko siirtotyöläisiä on työskennellyt urheiluareenoiden, hotelleiden ja lentokentän rakentamisessa täysin epäinhimillisissä olosuhteissa. Tuhannet heistä ovat menettäneet henkensä. Siirtotyöläisten surkeat olosuhteet muistuttavat orjuuden, pakkotyön ja kolonialismin pitkästä historiasta, jotka edelleen lyövät synkän varjon globaaliin yhteiskuntaan. Meidän on helppo ajatella, että tällaiset ikävät asiat ovat tapahtuneet menneisyydessä tai ainakin kaukana meistä. Kuitenkin Suomessakin tutkitaan jatkuvasti ihmiskauppaa ja siihen liittyviä monimutkaisia lahjontaepäilyjä aina korkeimpia virkamiehiä myöten.
Historioitsija ja historiasta kiinnostunut ihminen on ymmällään. Inhimillinen hätä ja kärsimys eivät valitettavasti olekaan kadonneet minnekään ihmiskunnan keskuudesta. Mutta ehkä ihminen, joka ymmärtää historiaa on vähemmän ymmällään, kuin ne, jotka eivät tunne ihmiskunnan historiaa ja sen moninaisia vaiheita. Kärsimysten, mutta myös onnistumisten ja menestyksen takana olevat syyt ja seuraukset ovat monimutkaisia, ja yleensä niillä on pitkälle historiaan ulottuvat juurisyyt. Menneisyydessä tehdyt päätökset ja valinnat – myös valinnat olla tekemättä mitään, katsoa muualle ja olla välittämättä – vaikuttavat nykypäivään ja myös tulevaisuuteen.
On kuitenkin rohkaisevaa nähdä, että jotakin historiallista hyvääkin on tällä viikolla ja itse asiassa tänä aamuna (20.11.2022) on tapahtunut: kahden viikon ajan kokoontuneessa ilmastokokouksessa tehtiin nimittäin historiaa. Päätösten tekeminen, ja erityisesti niissä pysyminen, ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ovat olleet haastavia, mutta tänään päättyneissä neuvotteluissa on kuitenkin pilkahtanut valoa ja toivoa. On nimittäin päätetty perustaa vihdoin rahasto, jolla ilmaston ääri-ilmiöistä, kuten tulvista tai kuivuudesta kärsivien maiden ja alueiden tuhoja yritetään korvata. Ilmastonmuutosta tällä rahastolla ei kuitenkaan pysäytetä, mutta inhimilliseen hätään sillä koetetaan saada apua.
Meidän aikamme kuvittelee olevansa ainutlaatuinen ja ylivertainen. Näin toki ovat kaikki ihmiset ajatelleet omana aikanaan, kukin vuorollaan, ja se ihmiskunnalle suotakoon. Ehkä historioitsijan tehtävä tässä ”meidän mielestämme kovin erikoisessa” hetkessä on muistuttaa sekä menneisyyden pitkistä ketjuista, että 1700-luvun ja valistusajan perinnöstä, uskosta tieteeseen, demokratiaan ja rauhaan: pyrkimyksestä eteenpäin, ihmiskunnan kohtaamista vastoinkäymisistä huolimatta.
Ella Viitaniemi
Filosofian tohtori, tutkija
Kirjoittaja on Tampereen Historiallisen Seuran puheenjohtaja