Teksti: Kaarina Hippi
”Paljon mielenkiintoista ja uuttakin mistä en ole tiennyt, ” kirjoittaa yksi osallistuja loppupohdintaansa Helsingin työväenopiston Opistotalon luokassa. Ensimmäinen tapaaminen Kielikokemukset yhdessä tutkimuksen keinoin -kurssilla on lopuillaan tammikuussa. Kello on jo yli kahdeksan illalla. ”Voisi jatkaa kauan”, kirjoittaa toinen ja ”Olen innoissani!” kolmas.
Olen innoissani!
Lupaavaa, tämä kokeilu taitaa toimia! Oli hienoa, että saimme kurssilaisia paikalle tälle kokeilevalle kurssille. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, sillä kalenterit ovat usein tiukat jo pakollisesta tai siitä, mitä on harrastanut aiemminkin. ”Tämä tunti on ollut mielenkiintoista, kun on niin erilaisia ihmisiä”, oli yksi huomio pohdintapaperissa. Osallistujat ovat eri-ikäisiä ja kotoisin eri maista, ja lisäksi mukana on kolme Tampereen yliopiston opiskelijaa kurssiavustajana.
Nyt takana on kolme kertaa, ja kokoonpano on joka kerralla ollut erilainen. Avustajien ja tutkijoiden lisäksi tähän mennessä mukana on ollut seitsemän työväenopiston tarjonnasta kurssin itselleen bongannutta osallistujaa. Vieläkin mukaan voi tulla, ja osallistua voi vaikka vain kerran. Se antaa oman mielenkiintonsa touhuun. Toisaalta tiiviisti mukana olevat voivat jatkaa edellisiä pohdintojaan. Kurssi on hyvä paikka käyttää suomea ja puntaroida kielen merkitystä arjessa, mitä ei välttämättä joka päivä tee.
Ensimmäisellä kerralla bonuksena mukana oli työväenopiston mediapajaan osallistuva videoimassa. Hän yllättyi positiivisesti: ei ollut arvannut pääsevänsä tallennuksen ohella seuraamaan niin kiinnostavaa indonesialais- ja virolaistaustaisen keskustelua. Nämä puhuivat muun muassa kielten sekoittamisesta ja Englannin asemasta Suomessa.
Kurssi on hyvä paikka käyttää suomea ja puntaroida kielen merkitystä arjessa.
Koska kyseessä on uudenlainen kurssikokeilu, roolitkin ovat vaihtelevat. Kurssiavustajat ovat samalla myös kurssilaisia ja osallistuvat keskusteluihin ja muihin tehtäviin. He ovat esimerkiksi käyneet parikeskusteluja suomea toisena kielenä puhuvien kurssilaisten kanssa ja esittäneet ajatuksiaan muun muassa sellaisista murteellisista muodoista kuin kahavi ja kylymä tai mie ja sie. Käyttävätkö he niitä itse, tai missä ovat tällaisiin muotoihin törmänneet?
On myös harjoiteltu haastattelua ja mietitty kielikokemustarinoita, uutta keruuta, johon kuka tahansa saa myöhemmin osallistua hankkeen nettisivujen kautta. Ainakin hauskoja sattumuksia alkoi saman tien muistua mieleen oman kielellisen polun varrelta. Kielikokemuksia on siis lähestytty monenlaisista kulmista jo näinä kolmena kertana.
Hauskoja sattumuksia alkoi saman tien muistua mieleen oman kielellisen polun varrelta.
Kaikki tunnilla tapahtuva on potentiaalisesti kiinnostavaa. Tallennetta on kertynyt tunteja, ja kirjalliset tuotokset – tai jopa piirrokset – päätyvät niin ikään hyvään talteen. Murteita ja monikielisyyttä tullaan pohtimaan jatkossakin, ja ohjelmaan olisi vielä sisällytettävä omien haastattelujen tarkastelua ja kommentointia. Kerroksinen aineisto voi avata yllättäviä ja avartavia oivalluksia kenelle tahansa tutkimuskokeilussa mukana olevalle, ja itse prosessi kaikkine kysymyksineen on kurssin keskeistä antia.
Kaarina Hippi
Suomen kielen tutkija
Lue lisää:
Kielentutkija ei ole kielipoliisi – Kaarina Hipin haastattelu
