Teksti: Kaarina Hippi ja Minna Salin
Olimme 24.–25.4.2024 Jyväskylän Ruusupuistossa järjestetyssä Kielikampusseminaarissa. Arkisuomet-hankkeesta olivat mukana kurssiavustaja-kurssilaiset Havu, Oona ja Minna sekä kurssia vetänyt Kaarina. Kerroimme Kansalaistiedettä kaikille -työpajassa Arkisuomet-hankkeen Helsingin työväenopistossa toteuttamasta kielikokemuskurssista.
Koko tapahtuman teemana oli kielellinen oikeudenmukaisuus ja osallisuus – käsitteet, jotka on monin osin helppo liittää myös kokeelliseen kurssiimme.
Kouluhankkeen kanssa työpajassa
Esittelimme kurssia työpajassa, jossa huomionkohteena oli myös toinen, hyvin erilainen kansalaistiedehanke. Kyseessä oli Jyväskylän yliopiston ja Mankolan yhtenäiskoulun yhteistyöprojekti, ja siitä oli kertomassa tutkijoiden, opettajien ja opiskelija-avustajan lisäksi Mankolan koulun ysiluokka, joka oli tehnyt kansalaistiedettä jo kolmena vuonna. Helsingin työväenopiston kurssilta tunnelmia välittivät puolestaan meidän paikalla olleiden lisäksi Martin-Éric ja Ronja videoterveisien muodossa.
Ensin nämä eri projektit vaikuttivat varsin kaukaisilta: toisessa mukana oli oppivelvollisuuttaan suorittavia koululaisia, toisessa taas vapaa-ajallaan osallistuvia aikuisia. Jyväskylässä kansalaistieteestä on jo useamman vuoden kokemus, meidän kurssimme oli laatuaan ensimmäinen. Koulussa projektilla oli selvempi päämäärä, tutkielma, työväenopistossa päämääränä oli ylipäätään saada kurssi vedettyä läpi ja saada yhdessä tuotettua uudenlaista aineistoa.
Osallistujien roolien pohdinnasta huomasi yhteistä pintaa, ja hankkeiden kokeilevuus yhdisti.
Toisaalta kuitenkin erityisesti osallistujien roolien pohdinnasta huomasi yhteistä pintaa, ja hankkeiden kokeilevuus yhdisti. Yhteisenä tavoitteena voi luonnollisesti nähdä kansalaistieteen hengessä tieteen demokratisoinnin ja osallistujien voimaantumisen.
Minnan kokemuksia seminaarista
Joissakin kielikampusseminaarin puheenaiheissa tuli esille kielen oppimisen saavutettavuuden eriävät mahdollisuudet Suomessa. Opettavat kielet vaihtelevat kouluittain, alueittain ja kunnittain, ja myös opettajien erilaiset näkökulmat opettamismetodeistaan eivät ole yhtenäisiä. Helsingin työväenopiston kurssi loi Suomeen muuttaneille kielenoppijoille mahdollisuuden tuoda esille omaa kielitietoisuuttaan ja myös suomen kielen oppijuuttaan. Ei ole mitenkään merkityksetöntä tuoda oma kielellinen ja kulttuurinen identiteettinsä kurssitilaan, jossa on mahdollisuus olla sekä oppilaan että tutkijan roolissa. Ruusupuiston kielikampusseminaarin puheenaiheet vaihtelivat Arkisuomet-hankkeen projektista Kanadan kuurojen lasten oikeuksiin saada viittomakielellä opetusta omassa kotikaupungissaan. Puheenaiheita yhdistää kuitenkin ajatus siitä, toteutuuko kielellinen oikeudenmukaisuus vai ei.
Puheenaiheita yhdistää ajatus siitä, toteutuuko kielellinen oikeudenmukaisuus vai ei.
Ruusupuiston kielikampusseminaari oli ensimmäinen kokemukseni seminaarista. Se oli oivallinen paikka kasvattaa kielitietoisuutta ja kielellistä ymmärrystä, ja saada nähdä, miten Helsingin työväenopiston kurssi linkittyy osaksi seminaarin puheenaiheita yksilön kielellisistä oikeuksista ja osallisuudesta.
Lopuksi
Kielikampusseminaari osui työväenopiston kurssin suunnitellulle viimeiselle kurssikerralle, ja aktiivisten osallistujien kannalta oli tietysti harmi, että kurssi tällä tavalla lyheni. Videoterveiset kuitenkin toivat kiinnostavan lisän kurssitunnelmien esittelyyn. Oli myös mielenkiintoista päästä vertailemaan ja summaamaan kokemuksia heti tuoreeltaan. Kurssiavustajille tämä oli yksi uusi avaus tieteen maailmaan.
Tämä oli yksi uusi avaus tieteen maailmaan.
Lopuksi meiltä kysyttiin esimerkiksi aineiston jatkokäytöstä ja mahdollisista opinnäytetöistä siitä. Nämä ovat vielä avoimia kysymyksiä, mutta mahdollisuuksia on moneen. Yhteistyötä toivottavasti jatketaan jollain tapaa sekä kurssilaisten että myös muiden kansalaistieteellisten tutkimushankkeiden kanssa.
Lue lisää:
Oo vai oa? — Kielen ilmiöt kiinnostavat monia
Kaarina Hipin blogikirjoitus Kielikäsityksiä yhdessä tutkimassa
Arkisuomet-hanke — tästä on kyse
Kaarina Hipin haastattelu: Kielentutkija ei ole kielipoliisi
