Vokologian oppiaineesta on äänentutkimuksen opintokokonaisuudessa valittavana seuraavat kurssit:
VOKOLOGIA
VOKPUHP1 – Puhetekniikan ja äänenkäytön perusteet
Kurssilla opit äänen tuoton, harjoittamisen ja ääniongelmien ennaltaehkäisyn perusperiaatteet, opit tunnistamaan eri ammattialojen ja äänenkäyttöympäristöjen puheelle ja äänelle asettamia vaatimuksia ja analysoimaan ääntä kuulonvaraisesti.
Vastuuopettaja: Anne-Maria Laukkanen
VOKPUHP2 – Oman äänen analyysi ja harjoittaminen
Kurssilla jokainen opiskelija äänittää omaa ääntään ja tekee siitä erilaisia puheteknisiä mittauksia. Näitten mittausten perusteella omaa äänenkäyttöä ja puheilmaisua aletaan kehittää erilaisin tutkimusperustaisin harjoittein. Kurssin jälkeen osaat analysoida omaa ja muiden puheääntä kuulonvaraisesti ja tiedät miten jatkaa äänenkäytön ja puheilmaisun kehittämistä.
VOKPUHS6 – Puhe ja ääni tieteellisen tutkimuksen kohteena
Opintojaksolla tutustutaan analyysidemonstraatioiden ja kirjallisuuden avulla puheen ja puhe- sekä lauluäänen keskeisiin akustisiin tutkimusmenetelmiin. Tehdään pienimuotoinen omaan kokeelliseen tutkimukseen perustuva raportti puheesta tai laulusta, ja esitellään se kongressiesitelmän tapaan.
Fonetiikan oppiaineesta on äänentutkimuksen opintokokonaisuudessa valittavana seuraavat kurssit:
FONETIIKKA
FONEP0 – Fonetiikan ja kielitieteen perusteet
FONEP2 – Deskriptiivisen ja kontrastiivisen fonetiikan perusteet
FONEA1 – Fonetiikan historiaa ja teoriaa
FONEA2 – Puheen prosodia ja koartikulaatio
Puhetekniikka ja vokologia
Puhetekniikka ja vokologia soveltuu sivuaineeksi hyvin monien alojen opintoihin, esimerkiksi eri alojen opettajiksi opiskeleville, radio- tai TV-toimittajan työhön tähtääville sekä ääneen erikoistuville logopedian opiskelijoille. Se antaa pohjan puheen ja äänen tutkimukseen. Se soveltuu myös esimerkiksi laulupedagogien ja puheterapeuttien sekä eri puheammattilaisten täydennyskoulutukseen
Vokologian oppiaineen yleiskuvaus
Puhetekniikka ja vokologia (= ihmisäänen tutkimus ja harjoittaminen) on harvinaislaatuinen oppiaine, joka sijoittuu taiteen ja tieteiden kohtaamispintaan. Se yhdistää käytännön puhe- ja ääniharjoitustradition ja monitieteisen tutkimuksen. Se tutkii ja opettaa välittömästi ja monipuolisesti käytäntöön sovellettavalla tavalla puhetta ja ääntä ja niiden harjoittamista eri tarkoituksia varten.
Puhetekniikkaa ja vokologiaa on Suomessa mahdollista opiskella ainoastaan Tampereen yliopistossa.
Oppiaine tutkii puheen ja puhe- sekä lauluäänen kulttuurista kirjoa akustiikan, perkeptuaalisen analyysin ja äänentuoton fysiologian menetelmin. Se selvittää sekä kulttuurien välisiä, viestinnän onnistumisen kannalta merkityksellisiä, eroja että esimerkiksi arvioi kommunikaation akustisen tehokkuuden ja elimistön hyvinvoinnin näkökulmasta, miten eri äänenkäyttötavat hyödyntävät äänentuottoelimistön kapasiteettia ja miten kapasiteetti saadaan erilaisten harjoitusten avulla maksimaalisesti käyttöön niin, että se hyödyttää jokaisen omaa viestintää, ilmaisua ja hyvinvointia, ja antaa tarvittaessa valmiudet myös vaativiin puhe- ja ääniammatteihin.
Puhetekniikan ja vokologian opintokokonaisuuden tavoitteena on, että opinnot suoritettuaan opiskelija tuntee monipuolisesti puheen ja äänen harjoittamisen periaatteita, tavoitteita ja menetelmiä, asennoituu puheen ja äänen harjoittamiseen tutkimusperustaisesti, osaa kehittää omaa äänenkäyttöään ja ilmaisuaan tarvittaessa eri puheammattien vaatimusten mukaisesti, tuntee akustisia, instrumentaalisia ja perkeptuaalisia puheentutkimuksen menetelmiä ja niiden soveltamista esimerkiksi äänen harjoittamisen vaikutusten tulosvastuulliseen todentamiseen, sekä osaa toimia puhekasvattajana.
Puhetekniikan ja äänenkäytön opettajia tarvitaan puheammatteihin valmentautumisessa (esimerkiksi toinen Teatterikorkeakoulun puhetekniikan lehtoreista, Laura Sipilä, on Tampereelta valmistunut puhetekniikan ja vokologian maisteri ja toinen, Tuuli Nilsson, on meidän jatko-opiskelijoitamme ja saanut puhetekniikan opettajakoulutuksensa USA:ssa).
Puhetekniikan opiskelulla on todettu olevan vaikutusta äänihäiriöiden ennaltaehkäisyssä (esim. Ilomäki ym. Logopedics Phoniatrics Vocology 30, 2005; Ohlsson ym. Journal of Voice 26(5), 2012). Äänihäiriöt puolestaan ovat suuri yhteiskunnallinen ongelma, joka koskettaa noin 17 prosenttia koko väestöstä (Ohlsson ym. Journal of Voice 2018 in press), ääniammateissa toimivilla, kuten opettajilla, luku on vielä suurempi vaihdellen 19-81% tutkimuksesta riippuen.
Esimerkkejä vokologisesta tutkimuksesta:
https://www.tuni.fi/fi/anne-maria-laukkanen#expander-trigger–field-selected-publications
Fonetiikan oppiaineen yleiskuvaus
Fonetiikka tutkii puhuttua kieltä, sen äännejärjestelmän rakennetta ja toimintaa, äänteiden ja yleensä puheen muodostusta ja akustisia ominaisuuksia sekä puheen vastaanottamista, lähinnä kielellisen kommunikaation näkökulmasta. Tutkimuskohteena voi olla yhtä hyvin äidinkieli kuin mikä tahansa vieras kieli. Myös vieraan kielen ääntämisen oppiminen ja opetus ovat perinteisesti olleet keskeisiä alueita. Fonetiikka antaa välttämättömiä teoreettisia ja käytännön tietoja puhutun kielen parissa työskenteleville – erityisesti kielenopettajiksi ja -tutkijoiksi aikoville.
Monista muista humanistisista oppiaineista fonetiikka poikkeaa sikäli, että laboratoriotyöskentelyllä ja kokeellisella tutkimuksella on siinä merkittävä sija. Tampereen yliopiston fonetiikan laboratorio tarjoaa puheen tutkimukselle ja opetukselle varsin hyvät edellytykset tietokonepohjaisine analyysimenetelmineen.