Monikielisyys on niin vanha kuin kirjoituksen historia ja teema kantaa yhtä kauas kuin erikielisten ihmisten kohtaamiset. Näin kertoo dekaani Päivi Pahta Radio Moreenin vuoden 2016 ”Aina ja ikuisesti” -ohjelmasarjan Monikielisyys-jaksossa. Eri kielten käyttö vaikuttaa olevan kokonaisuus, joka avaa oven aikakausien välille. Käsitteenä monikielisyys on määritelty esimerkiksi tutkimusteoksessa Kieliä ja kohtaamisia Turun historiassa – Näkökulmia monikielisyyteen siten, että se tarkoittaa eri kielten, ja muun muassa murteiden, yhtäaikaista läsnäoloa samassa paikassa.
Mitä yhtymäkohtia eri kielten kohtaamisella voisi löytyä menneisyyden ja nykypäivän välillä? Kaikessa yksinkertaisuudessaan monikielisyys voi nykypäivänä olla esimerkiksi sitä, että suomalainen nuoriso käyttää puheessaan myös englanninkielisiä sanoja. Eri kielisiä sanoja on vilahtanut ihmisten välisissä yksityiskeskusteluissa, kuten kirjeissä, myös menneinä vuosisatoina.
Päivi Pahta on tutkinut koodinvaihtoa eli kielten vaihtelua kommunikoinnissa keskiajan Englannin näkökulmasta. Latina ja ranska olivat monikielisessä keskiajan Englannissa yhteiskunnallisesti pääkieliä esimerkiksi kirkossa, opetuksessa ja hallinnollisissa asioissa. Englannin kieli oli pitkälti puhuttua, vaikka se keskiajan loppua kohden vakiintui myös kirjallisiin teksteihin.
Englantia puhuivat siis tutkimuksen mukaan monet kansalaiset, mutta se ei silti ollut kieli, jota olisi käytetty esimerkiksi hallinnollisissa tilanteissa. Ylemmissä viroissa ja korkeammissa sosiaalisissa statuksissa olevat ihmiset ymmärsivät useampia kieliä. Pelkkää englantia osaava tavallinen kansalainen saattoi oletettavasti kohdata haasteita esimerkiksi opetuksen ymmärtämisessä. Tänä päivänä useita kieliä osaamaton kansalainen voisi vertautua esimerkiksi heihin, jotka tulevat uuteen maahan esimerkiksi pakolaisina ja turvapaikanhakijoina. Opetusta on hankala ymmärtää ja hallinnolliset tilanteet, kuten Maahanmuuttoviraston kanssa toimiminen ovat hankalia, kun valtakielen ymmärtäminen puuttuu.
Muun muassa antiikin ajalla kutsuttiin barbaareiksi heitä, jotka eivät osanneet kreikkaa. James S. Amelangin eräästä varhaismodernia Eurooppa käsittelevästä artikkelista taas nousee, että ulkomaalainen oli ulkopuolinen kaupungeissa esimerkiksi siksi, että hän puhui eri kieltä. Nämä monikielisyyden piirteet ovat myös tänä päivänä ajankohtaisia silloin, kun puhutaan esimerkiksi etniseen taustaan perustuvasta syrjinnästä ja ongelmista, joita kielen osaamattomuus aiheuttaa. Monikielisyys vaikuttaa siis aiheuttavan nyt samankaltaisia yhteiskunnallisia haasteita kuin historiassa.
Amelangin tutkimustekstistä voi tehdä huomion, että monikielisyyttä on käytetty varhaismodernissa Euroopassa myös poliittisena keinona. Esimerkiksi Prahassa pyrittiin puolustamaan kaupankäyntimonopolia siten, että kuntien hallinnot vaativat ulkomaalaisilta paikallisen kielen hallitsemista. Myös tänä päivänä esimerkiksi Suomen kansalaisuutta voi hakea osoittamalla kielitestillä riittävän suomen tai ruotsin kielen taidon.
Monikielisyyden teemaa kuvaa nähdäkseni ajatus yhteiskunnallisesta ja poliittisesta erilaisuudesta. Tämä nousee esille Marko Lambergin tutkimuksesta suomalaiskäsityksistä ja etnisistä rajoista Ruotsissa keskiajan ja varhaismodernin aikakausilla. Suomalaisten erilainen kieli esimerkiksi oli sen mukaan myöhäiskeskiajalla selkeä tekijä, joka erotti suomalaiset ruotsalaisista. Mielenkiintoista on, että kieli ei ollut virallinen tekijä osana ihmisten välistä sosiaalista hierarkiaa ja sitä kautta esimerkiksi poliittisesti juridisia oikeuksia. Kielen sijasta tätä sosiaalista hierarkiaa määrittivät esimerkiksi henkilön sukupuoli, taloustilanne, henkilökohtainen maine ja ikä.
Nykyaikaan nähden tämän tilanteen voisi nähdä yhteiskunnallisesti olevan tietyllä tavoin sama. Tänä päivänä esimerkiksi sukupuoli tai taloustilanne eivät ole oleellisia yksilön juridisissa oikeuksissa. Sen sijaan henkilökohtainen maine vaikuttaa vastuuteen siten, onko henkilö tehnyt ennen rikoksia. Myös ikä vaikuttaa rikosoikeudelliseen vastuuteen. Voisi siis nähdä, että juridisissa oikeuksissa ja lainsäädännössä asiat ovat monikielisyyden teeman kautta osittain samankaltaisia.
Suomessa keskiajan monikielisyyden tutkimusta käsitellään esimerkiksi aiemmin mainitsemassani teoksessa Turun historian näkökulmista monikielisyyteen. Kirkon ja oppineiden kieli oli keskiajan lopulle tultaessa asti latina, ruotsin käyttö yleistyi 1300-luvulta lähtien ja samoihin aikoihin keskialasaksan käyttö lisääntyi, sillä se oli Itämerellä käydyn kaupan kieli. Suomi oli puhekieli, josta on löytynyt vain vähän kirjallisia lähteitä.
Teoksessa esitetään kiinnostava ajatus siitä, kuinka kielenkäytön tavat ovat keskiajan Turussa saattaneet muodostaa myös yhteiskunnallisia eroja sukupuolten välille. Kirjalliseen kulttuuriin ja monikielisyyden kuvaukseen sopivat tietynlaiset kirjoitustavat, eli riimut ja puumerkit. Riimujen konteksti sukupuolen problematiikassa liittyy siihen, että niiden käyttö opeteltiin kotona, joka oli myös tyttöjen pääasiallinen koulutuksen paikka. Teoksen mukaan ei ole mahdotonta, että kodin piirin riimukirjoitukselliset astiat olisivat jäänne naisten traditiosta osana keskiaikaista kulttuuria.
Tämän mahdollisen sukupuolen problematiikkaan liittyvän yhteiskunnallisen asian voisi nostaa laajemmin osaksi myös nykyaikaista pohdintaa. Yhä nykyään monessa osassa maailmaa tytöt eivät pääse kouluun eivätkä sitä kautta opi esimerkiksi lukemaan tai kirjoittamaan. Keskiajan Turun naiset ja tytöt opettelivat kotona mahdollisesti kaivertamaan riimuja, kun miehet kävivät laajemmin koulutuksensa muualla ja oppivat kieliä esimerkiksi Turun katedraalikoulussa. Sama monikielisyyden hallitsemiseen liittyvä problematiikka on nähtävillä siis yhä nykyään.
Päivi Pahta on keskiaikaisten lähteiden lisäksi tutkinut monikielisyyttä varhaismodernin Englannin lääketieteellisten aineistojen osalta. Tutkimuksesta selvisi, että kansankielisten lääketieteellisten tekstien kirjoittajat ja kääntäjät käyttivät aineistoissaan varhaismodernilla ajalla ja keskiajalla eri kieliä, kuten latinaa ja kreikkaa.
Yhteiskunnallisesti tutkimuksen havainto kielii nähdäkseni siitä, että monikielisyyttä ovat historiassa hallinneet ainakin kansankielisten lääketieteellisten tekstien kirjoittajat ja kääntäjät. Myös nykyään lääketieteellisissä yhteyksissä myös maallikko voi törmätä esimerkiksi latinankielisiin sanoihin, sillä niiden käyttö lääketieteessä on yhä merkittävää.
Lähempänä nykyaikaa teollisen aikakauden osalta monikielisyyden jättämiä jälkiä on tutkittu Suomessa esimerkiksi vanhoilla hautausmailla. Leena Kolehmainen on tarkastellut Varkauden hautausmaiden 1800–1900-lukujen hautamuistomerkkien tekstejä ja kielivalintoja. Kolehmainen toteaa tutkimusartikkelissaan, että muistomerkkien kielet vaihtuvat ja hautausmaat näin ollen muodostavat ”julkisen paikan, jossa yhteisön kieliä on visuaalisesti näkyvissä.”
Tämä tutkimus todistaa muiden esimerkkieni rinnalla monikielisyyden kulkeneen ihmisten mukana läpi historian. Monikielisyys on ollut läsnä yhteiskunnallisesti ihmisten arjessa ja se on jakanut ihmiset jopa eri ryhmiin. Ensin antiikissa, keskiajalla ja uudella ajalla, sitten teollistuvassa yhteiskunnassa – ja lopulta myös nykyajassa.
Hanna Havusto
Kirjoittaja on journalistiikan opiskelija, joka on osallistunut historianoppiaineen Ajasta ikuistuuteen -kurssille.
Lähteet:
Alun kursiivilla kirjoitettuun tekstin pätkään saatu inspiraatio Radio Moreenin Aina ja ikuisesti -podcastin Monikielisyys-jaksosta. Dekaani Päivi Pahta kertoi jaksossa, että hänen tutkimuksistaan on selvinnyt, että keskiajalla yksityishenkilöt viestivät toisilleen kirjeillä monikielisyyttä hyödyntäen.
Radio Moreenin Aina ja ikuisesti -podcastsarjan jaksot:
”Monikielisyys” (https://soundcloud.com/radio_moreeni/ajasta-ikuisuuteen-16112016-monikielisyys?in=radio_moreeni/sets/ajasta-ikuisuuteen-tusina-1), 2016.
”Toiseus ja marginaaliryhmät” (https://soundcloud.com/radio_moreeni/ajasta-ikuisuuteen-12102016-toiseus-ja-marginaaliryhmat?in=radio_moreeni/sets/ajasta-ikuisuuteen-tusina-1), 2016.
Kolehmainen, Leena. Liira, Aino. Nummila, Kirsi-Maria (toimittaneet). ´Kieliä ja kohtaamisia Turun historiassa – Näkökulmia monikielisyyteen´, Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2021.
Pahta, Päivi. ´Code switching in English of the Middle Ages´ (The Oxford Handbook of the history of English, chapter 41), 2012.
Amelang, James S. ´Cities and foreigners´, (Cultural exchange in Early Modern European, chapter 3), 2006.
Lamberg, Marko. ‘Perceptions of Finns and Ethnic Boundaries in Sweden during the Middle Ages and the Early Modern Era’, Zeitschrift für Politik, Wirtschaft und Kultur 14:1 (2004), 3-23.
Pahta, Päivi. ´Code-Switching in Early Modern English medical writing´, 2011.
Kolehmainen, Leena ´Menneen monikielisyyden jälkiä nykyisyydessä: Varkauden hautausmaiden kielimaisemaa´, 2020. (Teoksessa: Ääniä idästä. Näkökulmia Itä-Suomen monikielisyyteen. toim. Leena Kolehmainen, Helka Riionheimo & Milla Uusitupa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 270–315.).