Jokapäiväisestä elämästä antiikin Roomassa ei ole säilynyt moniakaan suoria kirjallisia lähteitä, joten kaikki mitä voimme päätellä hajanaisesta materiaalista on sitäkin arvokkaampaa – ainakin meille, jotka tutkimme antiikin sosiaalihistoriaa. Keisariajan Rooman kaupungin väestö oli monietnistä ja monikulttuurista, mistä kertovat muun muassa Roomasta löytyneet eri jumalille omistetut uhrilahjat ja temppelit. Usein näihin liittyi myös kaiverrettuja tai maalattuja omistuskirjoituksia, piirtokirjoituksia, jotka saattavat paljastaa paljonkin teettäjästään ja hänen ympäristöstään.
Eräs pitkään tutkimusmaailmaa kiinnostaneista esineistä on alttari, joka on löytynyt Roomasta, Trasteverestä, ja jossa on kirjoitusta kahdella eri puolella ja kahdella kielellä. Alttarissa on myös kuva-aiheita. Seuraavassa pohdimme, mitä alttari voi kertoa identiteettien ja kulttuurien kohtaamisesta Rooman valtakunnassa.
Latinankielisessä tekstissä (ks. Kuva 1) kerrotaan, kuka on lahjoittanut alttarin ja kenelle:
Soli Sanctissimo sacrum
Ti(berius) Claudius Felix et
Claudia Helpis et
Ti(berius) Claudius Alypus fil(ius) eorum
votum solverunt libens merito
Calbienses de coh(orte) III
Piirtokirjoituksen alku on selvä: Tiberius Claudius Felix ja Claudia Helpis poikansa kanssa olivat tehneet uhrilupauksen Sol-jumalalle, eli auringon jumalalle, ja täyttäneet sen. ”Calbienses de coh(orte) III” kuvaa perheen asuinpaikkaa, joka oli siis ollut keisari Galban rakennuttaman suuren varastokompleksin kolmannessa pihassa tai kolmannessa rakennuksessa. Harmillista kyllä, alttarin ajoitus on hyvin epäselvä. Todennäköisesti se on toiselta vuosisadalta jaa., mutta voi olla myös hieman varhaisempi tai 200-luvun puolimaista.
Pääkuva-aiheena tässä upeassa alttarissa on itse auringonjumala säteilevässä kruunussaan. Hänen seuranaan on roomalaisten ylintä jumaluutta symboloiva kotka. Vaikka auringonjumala ei ollut yleisimpiä roomalaisia jumaluuksia, alttarin etusivulla ei sinällään näy mitään periroomalaiselle uskonnolliselle tai kulttuurilliselle elämälle vierasta, jopa lahjoittajien nimet ovat kreikkalaisroomalaisia.
Alttarin muilla sivuilla on roomalaisille alttareille tyypillisiä aiheita: Saturnuksen pää toisella sivulla, kolmannella pinja. Neljännellä sivulla (ks. Kuva 2) on kuva voitonjumalan seppelöimästä vaununajajasta valjakkoineen. Koko kuvaohjelma seuraa täysin roomalaisen valtakulttuurin piirteitä. Seuraa kuitenkin yllätys, ja valjakkokuvan olla on aramean palmyran murteella kirjoitettu teksti, joka käännettynä kuuluu kutakuinkin seuraavasti:
Tämä Malakbelille ja Tadmorin jumalille omistettu alttari on Tiberius Claudius Felixin ja tadmorilaisten lahjoittama jumalilleen. Rauhaa.
Tadmor on siis Palmyran omakielinen nimi. Palmyra oli kukoistava kauppakaupunki Syyrian ja Mesopotamian välisessä autiomaassa. Se oli vanha keidaskaupunki, joka toimi idän ja lännen kauppateiden strategisessa risteyksessä. Se toimi suhteellisen itsenäisesti aina siihen asti, kun se alistettiin roomalaiseksi koloniaksi 200-luvun puolivälin jälkeen. Palmyralaisilla oli vahva ja omaperäinen kulttuurinsa, taiteensa ja uskonnollinen maailmansa.
Kiinnostavaa on, että alttariin on hakattu kaksi hyvin erilaista tekstiä, kahdelle eri yleisölle. Käytännössä vain päälahjoittajan nimi ja omistus jumalalle on sama kummassakin tekstissä, tosin jopa jumalan nimi on tulkittu toiseksi. Toisaalta taas perheenjäsenten nimet ja asuinpaikka on ilmoitettu vain latinaksi, ja ne on siis tarkoitettu kaikille paikallisille ohikulkijoille Roomassa, niille, jotka osasivat latinaa. Piirtokirjoituksiahan pystytettiin juuri siinä toivossa, että ne luettaisiin ääneen ohi kulkiessa. Tieto siitä, että lahjoittajina olivat myös palmyralaiset on ajateltu olleen olennaista vain tuota kieltä osaaville.
Alttari on löydetty paikalta, jossa oli Sol-jumalalle omistettu pylväskäytävä, ja sen vieressä palmyralaisten jumalten temppeli. Näistä jumalista kuuluisimmat olivat juuri Baal, Astarte ja nimenomaan Malakbel. Yleensä paikalta löytyneissä palmyralaisten uhrilahjoissa käytettiin (mahdollisesti oman kielen lisäksi) kreikkaa, mutta tässä kyseessä on latina, ja uhraajan nimikin on puhtaan roomalainen. Samoilta seuduilta on löydetty kolmisenkymmentä erilaista lahjoituspiirtokirjoitusta eri itäisille jumaluuksille, Palmyran lisäksi myös muualta Syrofoinikian alueelta ja Arabiasta. Kyseessä oli siis monikielinen paikallisyhteisö. Mielenkiintoista on ajatella, kuinka alttaria mahdettiin käyttää. Käytettiinkö pylväikön puolella latinaa Sol-jumalalle uhratessa ja palmyralaisen tekstin puolella arameaa Malakbeliä erityisesti muistettaessa? Tutkimuksessa on esitetty, että palmyralaisen tekstin loppu (”jumalilleen”, ”Rauhaa”) olisivat itse kultissa käytettyjä rituaalisia ilmaisuja.
Lahjoittajan nimestä voi päätellä, että hän olisi saattanut kuulua keisari Claudiuksen vapauttamiin orjiin – tai, koska alttarin ajoitus lienee kuitenkin myöhäisempi, pikemminkin heidän jälkeläisiinsä. Keisarin vapauttamilla oli roomalaisessa yhteiskuntahierarkiassa arvostettu asema ja usein myös varallisuutta. Tämän varallisuuden periytymisen Tiberius Claudius Felixille voi päätellä myös alttarin koosta ja hienosta koristelusta. Lahjoittaja vaikuttaa olleen kaksikielinen, todennäköisesti vahvasti roomalaiseen perinteeseen identifioitunut palmyralainen. Palmyralaisessa piirtokirjoituksesta ei kuitenkaan varmasti selviä lukiko hän itsensä palmyralaisiin, sillä hänet on mainittu erikseen lahjoittajana. Felix itse saattoi siis olla alkuperältään myös roomalainen, joka oli suojelusuhteessa (patronus) palmyralaisten paikalliseen yhteisöön. Jos Felix kuitenkin oli juuriltaan palmyralainen, on selvä, että hänen kulttuurillinen integroitumisensa oli pitkällä, kuten hänen nimensä esiintyminen kummassakin tekstissä osoittaa. Eräissä muissa kaksikielisissä piirtokirjoituksissa aramean/palmyrankielisissä teksteissä annetaan usein tähän kulttuuriin liittyvä nimi ihmisistä silloinkin, kun latinan- tai kreikankielinen nimi mainitsee kreikkalaisroomalaisen nimen.
Kiinnostavaa on myös maininta vaimosta, Claudia Helpiksestä, sekä heidän pojastaan. Nämä mainitaan vain latinankielisessä piirtokirjoituksessa ja täten edustamassa roomalaista jatkuvuusstrategiaa: suvulle oli kunniaksi, että heidät kaikki mainittiin lahjoittajina. Näin ehkä uskottiin saatavan itse Sol-jumala suosiolliseksi heitä kohtaan. Roomalaisessa kulttuurissa perheen yhteisöllinen merkitys nojasi juuri sen jatkuvuuteen. Arameankielisessä piirtokirjoituksessa taas korostuu etninen yhteys, identiteettiä rakennetaan nimenomaan etnisyyden, ei suvun kautta, sekä sillä että alttari on omistettu Malakbelille, joka oli aurinkoon yhdistetty jumaluus ja Baal-jumalan sanansaattajana tunnettu nimenomaan Palmyrassa. Tätä etnistä yhteyttä korostaa vielä pariskunnan pojan nimi, Alypus, joka toimii myös arameaksi. Nimittäin sana hlypy merkitsee ’seuraajaa’, ’perijää’, ja siitä johdettuja sanoja käytettiin Syyrian alueella ja Palmyrassa niminä. Pojan nimessä siis yhdistyy sekä palmyralainen että kreikkalaisroomalainen perinne.
Joka tapauksessa Roomassa siis yhä muistettiin ja jatkettiin äitikaupungista tuttua kulttia. Perinteet ja jumalat matkustivat ihmisten mukana, muuntuen samalla paikallisen monikulttuurisen yhteisön tarpeisiin. Felix ja hänen suojattinsa halusivat pysyä sekä vanhan että uuden kotikaupunkinsa suojeluksessa, ja mukana kulki myös orjat tai heidän esivanhempansa vapauttaneen keisarin muiston suojelus. Alttari kuvastaa varoissaan olleen keskiluokan, vapautettujen ja menestyneiden entisten orjien jälkeläisten, arvomaailmaa ja päällekkäisiä identiteettejä, sekä monikulttuurista rauhanomaista rinnakkaineloa roomalaisella uskonnollisella kentällä.
Kirjoittajat
Katariina Mustakallio ja Ville Vuolanto
Tampereen yliopisto
Kirjallisuutta:
Adams, J.N. Bilinguialism and the Latin Language, Cambridge University Press 2004.
Bonnet, C., ’Gli dèi di Palmira neö cuori di Roma’, in C. Bonnet & Ennio Sanzi, eds., Roma, la città degli dei. La capitale dell’Impero come laboratorio religioso, Carocci 2018, 235-249.
Fowlkes-Childs, B., ‘Palmyrenes in Transtiberim: Integration in Rome and links to the eastern frontier’, in D. Slootjens & M. Peachin, eds., Rome and the Worlds Beyond its Frontiers. Impact of Empire, Brill 2016, 193-212.
Teixidor, Javier. The Pantheon of Palmyra. Études préliminaires aux religions orientales dans l’Empire romain. Brill 1979.