Tutkimuksen tausta lyhyesti
Pieni vauva on täysin riippuvainen vanhemmistaan saadakseen tarvitsemaansa suojaa ja hoivaa. Vanhemman on vuorostaan tulkittava vauvansa tarpeita ei-kielellisistä signaaleista, kuten eleistä ja kasvonilmeistä. Pelkkä oikea tulkinta ei kuitenkaan riitä, vaan vanhemmassa on myös herättävä motivaatio toimia lapsen hyväksi. Sen tähden empatia, eli toisen tunnetilan ymmärtäminen ja jakaminen, on välttämätöntä vanhemmalle. Empatian avulla vanhempi kykenee ymmärtämään ja tuntemaan lapsensa tunteita, mikä lisää herkkyyttä vastata lapsen viesteihin ja tukee asianmukaista hoivaa. Toisin sanoen, empatia virittää vanhemman tuntemaan, mitä hänen lapsensa tuntee, joka vuorostaan herättää motivaation toimia lapsen parhaaksi.
Koska empatia on vanhemmuudessa tärkeää, tutkimme, kehittyykö miesten empatia heidän tullessaan isiksi. Tutkimuskysymyksemme oli: ovatko isät empaattisempia lapsia kohtaan verrattuna lapsettomiin miehiin, ja näkyykö tämä ero jo puolison raskauden aikana? Alkuperäistä hypoteesiamme tukivat aiemmat tutkimukset miesten kokemista fysiologisista muutoksista, joita miehet käyvät läpi isäksi tullessaan. Esimerkiksi miesten testosteronitaso laskee isäksi tullessa, minkä on ajateltu siirtävän miehen huomion kilpailusta lapsen hoitoon ja lisäävän empaattista reagointia.
Tutkimuksessamme saimme kuitenkin yllättäviä tuloksia: kokeneemmat isät raportoivat vähemmän empatiaa lapsia kohtaan ja tunnistivat lasten tunteita heikommin kuin ensikertalaiset isät. Mistä tämä voi johtua?
Tutkimuksen menetelmät ja päätulokset
Teimme kansainvälisen nettitutkimuksen, johon osallistui yhteensä 1046 miestä. Osallistujat tekivät tutkimuksen aikana kaksi tehtävää tietokoneellaan. Ensimmäisessä tehtävässä heille näytettiin kuvia lapsista tunnepitoisissa tilanteissa ja heidän tehtävänään oli raportoida, kuinka paljon myötätuntoa tai positiivisia tunteita he kokivat kuvan lasta kohtaan. Positiivisissa kuvissa lapsi esimerkiksi leikki vanhempansa kanssa näyttäen iloiselta. Negatiivisissa kuvissa lapsi oli selkeästi hätätilanteessa, esimerkiksi loukkaantunut ja näytti selkeästi negatiivisia tunteita. Tehtävä mittaa osallistujan affektiivista empatiaa, eli sitä, kuinka paljon hän kykenee kokemaan toisen ihmisen osoittamia tunteita.
Toisessa tehtävässä osallistujien tuli tunnistaa lapsen tunnetila kuvan perusteella, jossa näkyi vain lapsen silmien alue. Kuvan yhteydessä osallistujalle esitettiin neljä tunnetilaa kuvaavaa sanaa, joista yksi oli oikein eli sana kuvasi lapsen todellista tunnetilaa. Osallistujan tehtävänä oli valita neljästä tunnesanasta oikea vaihtoehto. Tehtävä mittaa kognitiivista empatiaa, eli kykyä ymmärtää ja tunnistaa toisen tunteita.
Tutkimukseen osallistuvat miehet olivat lapsettomia miehiä, ensimmäistä lastaan odottavia miehiä, sekä alle vuoden ikäisen vauvan isiä. Odotimme, että empatia nousisi lapsenhoitokokemuksen myötä, mutta isät raportoivatkin vähemmän empatiaa lapsia kohtaan ja olivat odottavia isiä huonompia tunnistamaan lasten tunteita. Aineiston tarkempi tarkastelu osoitti, että jos isien ryhmän jakoi ensikertalaisiin isiin ja kokeneisiin eli useamman lapsen isiin, ainoastaan kokeneet isät erosivat odottavista miehistä. Kokeneet isät siis raportoivat vähemmän empatiaa lapsia kohtaan ja tunnistivat lasten tunteita huonommin verrattuna ensikertalaisiin ja odottaviin isiin.
Koska löytö oli odottamaton, halusimme tutkia sitä tarkemmin toisessa otoksessa. Toiseen otokseen rekrytoimme miehiä, joilla oli eri määrä kokemusta vanhemmuudesta. Kokonaisuudessaan tutkimuksessa oli viisi ryhmää: 1) lapsettomat miehet, 2) ensikertalaiset isät, joilla oli yksi vauva, 3) kokeneet isät, joilla oli yksi vanhempi lapsi, 4) kokeneet isät, joilla oli vauva ja vähintään yksi vanhempi lapsi, sekä 5) kokeneet isät, joilla oli vähintään kaksi vanhempaa lasta. Näiden ryhmien avulla pystyimme selvittämään lapsen iän ja lasten määrän vaikutusta tulokseen.
Havaitsimme, että isät, joilla oli pieni vauva, raportoivat enemmän myötätuntoa lasten negatiivisia tunteita kohtaan. Kaikki isät raportoivat enemmän positiivisia tunteita positiivisia kuvia kohtaan verrattuna lapsettomiin miehiin. Kokeneet isät, joilla oli vauva, osoittivat parempaa tunteiden tunnistusta verrattuna kokeneisiin isiin, joilla ei ollut vauvaa.
Kahden tutkimuksen tulokset eivät ole aivan yksiselitteiset, mutta yhteenvetona voisi sanoa, että odottavat ja pienen vauvan isät saattavat olla erityisen herkkiä lapsen tunteille. On mahdollista, että tämä on olennaista uudelle vanhemmalle, jonka tulee oppia tulkitsemaan lapsen tunteita ja suuntaamaan huomionsa vauvan viesteihin. Lapsen kasvaessa ja vanhemman kokemuksen karttuessa, reaktiot lapsen tunteille saattavat vaimentua ja tämä voi auttaa vanhempaa omien tunteidensa säätelyssä etenkin, kun huomiota on jaettava usealle lapselle.
Tutkimuksen merkitys
Isäksi tulon tuomien muutosten ymmärtäminen on tärkeää ja tuo uutta tietoa isien roolista vanhempina. Tutkimuksemme viittaa siihen, että kokemuksella on vaikutusta isän empaattisuuteen. Ensikertalaisuuden ja kokeneisuuden tutkiminen voi auttaa tunnistamaan, milloin isät ja perheet voivat tarvita enemmän tukea. Ensikertalaiset vanhemmat saattavat olla erityisen herkkiä reagoimaan lapsen tunteisiin, mikä voi auttaa vanhempaa virittäytymään lapsen hoivaan, mutta se voi myös lisätä riskiä esimerkiksi vanhemman stressille.
Lopuksi
Tarvitsemme lisää tutkimusta tämän ilmiön toistettavuudesta ja käytännön merkityksestä, jotta voimme ymmärtää, miten isien empatia kehittyy ja miten heitä voidaan tukea parhaalla mahdollisella tavalla. Tätä varten toistimme empatiatutkimuksen laboratoriossa suomalaisessa aineistossa ja seuraava julkaisumme tulee käsittelemään odottavien, ensikertalaisten ja kokeneiden isien eroja tässä aineistossa. Pysy siis kuulolla, päivitämme tuloksia blogin puolelle seuraavan julkaisun valmistuessa!
Hyvää isänpäivää kaikille isille – ja kaikille, jotka tukevat isien roolia perheissä!
