“Olenko tarpeeksi hyvä?” “Mitä jos pilaan lapseni?” Moni vanhempi varmasti pohtii näitä ja vastaavia kysymyksiä.
Lapsen kehityksestä, hyvinvoinnin tukemisesta ja vanhemmuudesta on saatavilla valtavasti tietoa. Vaikka moni taho jakaa neuvojaan hyvistä lähtökohdista, jaettu tieto voi olla keskenään ristiriitaisia ja vain osa perustua tutkittuun tietoon. Kaiken lisäksi, tietomäärän suodattaminen ja soveltaminen arjen aikatauluissa ei onnistu tehokkaimmaltakaan vanhemmalta. Jo tästä näkökulmasta on ymmärrettävää, jos alkaa pohtia omaa pystyvyyttä tai oman vanhemmuuden riittävyyttä.
Mitä vanhemmaksi tullessa oikeastaan tapahtuu? Miksi tuore vanhemmuus väsyttää? Entä mitä tämän eteen voi tehdä ja miten omaa palautumistaan voisi edistää?
Vanhemmaksi tulo on kehitysvaihe aikuisen elämässä
Monesti kehitysvaiheet mielletään osaksi lapsuutta, mutta vanhemmaksi tuloa voi hyvin kuvata yhdeksi suurimmista aikuisen ihmisen elämän aikana tapahtuvista kehitysvaiheista. Vanhemmuuteen siirtymä on kokonaisvaltainen muutos, joka sisältää niin biologisia, psykologisia kuin sosiaalisiakin muutoksia. Arki saa uuden rytmin: aiemmin spontaanit päätökset vaihtuvat tarkkaan suunnitteluun ja toisaalta nopeisiin muutoksiin sopeutumiseen ja ennakoimattomuuteen. Muutos ei toki näy vain kalenterissa vaan vanhemmaksi tulo näkyy aivojen tasolla asti, riippumatta siitä, millä tavalla vanhemmaksi tullaan.
Raskaus, synnytys ja imetys kulkevat käsi kädessä suurten, lyhyen ajan sisällä tapahtuvien hormonimuutosten kanssa. Ei olekaan yllätys, että raskaus muuttaa tuoreen äidin aivojen rakennetta ja yhteyksiä. Mielenkiintoista on, että vanhemmuuden mukanaan tuomat muutokset eivät rajoitu vain raskauden kokeneisiin. Myös esimerkiksi isillä on havaittu samankaltaisia muutoksia aivoissa ja hormonitasoissa. Isien kohdalla ja esimerkiksi perheissä, joissa on kaksi isää on havaittu, että vauva-arkeen ja suoraan hoivaan osallistuminen heti alusta saakka muokkaa vanhemmuudelle olennaisia aivoverkostoja.
Näiden muutosten voi ajatella heijastelevan sisäänrakennettua valmiutta vanhemmuuteen, joka aktivoituu vauvan odotuksen aikana ja vahvistuu vauvaa hoitaessa. Vanhemmaksi kasvamiseen liittyy aivomuutosten ohella myös monia muita psykologisia muutoksia ja prosesseja, jotka voivat herättää uudenlaisia tunteita tai ajatuksia esimerkiksi omasta lapsuudesta. Muutokset tapahtuvat hyvästä syystä ja niiden tarkoitus on valmistaa vauvasta huolehtimiseen ja vuorovaikutukseen.
Tuore vanhempi herkistyy vauvan viesteille
Pieni vauva on täysin riippuvainen vanhemman kyvystä tulkita ei-kielellisiä signaaleja ja vastata niihin. Vauvan tunnesignaalien oikea tulkinta ja niihin asianmukainen vastaaminen – sensitiivinen vanhemmuus – on yhteydessä moniin lapsen kehityksen kannalta myönteisiin tekijöihin. Siksi herkistyminen näille signaaleille on tärkeää ja tämä valmius on meissä sisäänrakennettuna. Riittävä, kehitystä parhaiten tukeva vanhemmuus ei kuitenkaan tarkoita täydellistä suoriutumista, vaan tärkeintä on pyrkimys vastata viesteihin ja auttaa vauvaa sietämään erilaisia tiloja ja tunteita.
Tutkimuksissamme HIP-laboratoriossa on selvinnyt, että ensikertalaiset vanhemmat ovat erityisen herkkiä lasten tunnesignaaleille. Olemme esimerkiksi havainneet, että verrattuna lapsettomiin naisiin sekä jo useamman lapsen äiteihin, ensikertalaiset äidit osoittavat pitkittynyttä virittymistä lapsen itkulle. Ensikertalaiset isät taas raportoivat enemmän empatiaa nähdessään lasten negatiivisia tunteita kuin kokeneemmat isät. Pian julkaistavassa tutkimuksessa kokeneisiin isiin verrattuna ensikertalaiset isät myös osoittivat suurempia empatiaan liittyviä fysiologisia vasteita lasten hätää kohtaan (Veistola ym. 2026). Tulkintamme mukaan nämä tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että ensimmäistä kertaa vanhemmaksi tullessa koettu muutos on voimakkaampi. Virittymisen tarkoitus on auttaa vanhempaa havaitsemaan vauvan tarpeita ja oppimaan näihin vastaamista.
Voimakas virittyminen vauvan viesteille, etenkin itkulle ja hädälle, pyrkii varmistamaan sen, että vauvan tarpeet tulevat huomatuksi ja vastatuksi. Jatkuva voimakas virittyneisyys vauvan tarpeisiin ja hädän ja epämukavuuden kannattelu voi kuitenkin altistaa vanhemman uupumiselle. Yöaikaan, vauvan itkuun heräämistä voi ajatella eräänlaisena hälytyssignaalia herätysäänenä, mikä saa nopeasti virittymään ja voi hankaloittaa uudelleen nukahtamista. Ajatukset omasta riittämättömyydestä hiipivät herkemmin mieleen juuri silloin, kun mieli on valmiiksi kuormittunut. Näitä tunteita voi olla myös vaikeampi sietää, jos resurssit omien tunteiden säätelyyn jo enemmän ja vähemmän kulutettu vauvan tunteiden säätelyn tukena. Näihin resursseihin kuitenkin voi vaikuttaa kiinnittämällä huomiota omaan palautumiseen ja hyvinvointiin.
Mistä lisää voimavaroja vanhemmuuteen?
Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja riittävä palautuminen on yksi keino vastata vanhemmuuteen ja ylipäänsä arkeen kohdentuviin vaatimuksiin. Tästä näkökulmasta pikkulapsiperheen vanhemmuus näyttäytyy myös erityisenä ajanjaksona, kun vaatimukset arjessa tyypillisesti lisääntyvät, mutta palautuminen ei välttämättä pysy mukana tai usein jopa joksikin aikaa unohtuu arjen muutosten keskellä, kun luontaisesti suuntaudutaan vahvasti vauvan tarpeita kohti. Samanaikaisesti tarve erilaisten tunteiden sietämiselle ja säätelylle usein kasvaa eikä aiemmin käytetyt keinot välttämättä sovellu nykytilanteeseen.
Vanhemman unen muutokset ovat pikkulapsivaiheessa yleisiä ja univaikeuksia on tutkimuksissa havaittu sekä isillä että äideillä. Yöllinen hoivantarve väistämättä heijastuu vanhemman uneen ja usein vanhemmat kokevat paineita “korjata” lapsen unta. Vauvavaiheessa heräilyt ja epäsäännöllinen vuorokausirytmi ovat kuitenkin osa normaalia kehitystä, ja näihin voi vain rajallisesti vanhempien toimilla vaikuttaa. Suuret yksilölliset erot ja erityisen nopea unen rakenteen ja määrän muutos pikkuvauvavaiheessa, saattaa altistaa vertailulle, jos oma vauva nukkuukin eri tavalla kuin naapurin vauva tai keskiarvojen lukemat kertovat. Jatkuva vertailu yhdistettynä uniteemojen keskeiseen rooliin arjessa, voi altistaa uniasioiden liialliselle murehtimiselle. Nukkumiseen liittyvän huolen ja vauvan heräilyjen lisäksi, vanhemman uneen kohdistuu muitakin muutoksia esimerkiksi nukkumaanmenoajassa ja iltarutiineissa, mikä voi vaikuttaa vanhemman uneen. Toisaalta pienetkin muutokset vanhemman unen laadun tai määrän parantamiseksi voivat saada aikaan merkittäviä muutoksia arkeen ja päiväaikaiseen jaksamiseen.
Riittävä uni ja lepo ovat yksi keskeinen palautumisen ja hyvinvoinnin osa-alue, mutta palautumiseen liittyy kiinteästi myös muita, lapsiperheen arjessa muuttuvia tekijöitä. Säännöllinen liikunta ja ruokarytmi ovat fyysisen hyvinvoinnin peruspilareita, mutta näiden ylläpitäminen saattaa vauvaperhearjessa joskus unohtua uudessa elämäntilanteessa keskittyessä vauvan tarpeisiin. Kokonaishyvinvoinnin kannalta tärkeiksi elementeiksi tunnistetaan myös merkityksellisyyden, uppoutumisen ja aikaansaamisen kokemukset, sekä myönteiset tunteet ja ihmissuhteet. Työelämä ja harrastukset saattavat olla aikuiselämässä keskeisessä roolissa näiden kannalta, ja vanhemmaksi tulon myötä näihin voi tulla taukoa tai muutoksia. Heti vauvan syntymän jälkeen on tarkoituksenmukaista varata aikaa vauvaan tutustumiselle, mutta nämä muutokset jäävät joskus päälle, vaikka arki jo mahdollistaisi vaikkapa kevyen harrastuksiin palaamisen tai ystävien näkemisen. Välillä voikin olla hyvä pysähtyä miettimään, mitkä asiat omassa elämässä itselle tuottavat mielen hyvinvointia tai mahdollistavat luovuuden ja uppoutumisen itselle tärkeään asiaan. Vauvan nukkuessa, on helppo tarttua puhelimeen ja selata sosiaalista mediaa tai pysyä liikkeessä suorittaen kotitöitä, vaikka palautumisen, rauhoittumisen ja yhteen asiaan keskittymisen tarve tukisikin ehkä palautumista enemmän.
VINKKILISTA ARKEEN
Riittävä vanhemmuus riittää, ei ole tarvetta pyrkiä täydellisyyteen.
- Vanhemmuus on vanha taito koodattuna meihin vanhempiin, siihen voit luottaa
- Ei ole yhdenlaista oikeaa vanhemmuutta – jokainen vanhempi-lapsi pari on omanlaisensa
- Millainen vanhempi minä haluan olla? Miten tukea sitä?
- Katse vauvaan – onhan välillä myös aikaa vain ihastella vauvaa?
- Kiinnittämällä huomiota omaan hyvinvointiin, on helpompi olla läsnäoleva vanhempi ja sietää myös niitä hetkiä, kun kaikki ei mene suunnitelman mukaan
Huomio omaan palautumiseen, jo ennakoivasti –
- Mitkä asiat saavat minut palautumaan – kokeile kerran päivässä 10 minuuttia keskittyä vain siihen (lukeminen, musisointi, palapelin tekeminen, tikanheitto)
- Milloin ehdin liikkua? Millaista liikuntaa kehoni nyt kaipaa?
- Voinko vaikuttaa omaan uneeni? Tukevatko iltarutiinini nukahtamistani/rauhoittumistani? Tarvitsenko lisää keinoja rauhoittaa mieltä ja rajata ajatuksia nukkumaan mennessä tai yöllä herätessä?
- Kaipaanko sosiaalisia suhteita? Millaisia? Miten toteuttaa näitä uudessa elämäntilanteessa?
- Osaanko rajata sosiaalista mediaa? Milloin se antaa, milloin kuormittaa?
Aina ei tarvitse pyrkiä pärjäämään itse. Kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia, mutta kertomalla omista tarpeistaan ja toiveistaan, tulee nostaneeksi todennäköisyyttä saada apua vaikkapa lastenhoitoon. Yleensä hankalammatkin vaiheet on helpompi sietää toisen kanssa jakaen, oli se sitten puoliso, ystävä tai vaikkapa oma isoisä, jos tulee tunne siitä, että toinen kuuntelee ja välittää.
Hyvää isänpäivää toivottavat isien vanhemmaksi tuloa tutkiva väitöskirjatutkija Sonja Veistola sekä blogissa vieraileva kirjoittaja Sini Hyvämäki. Sini on raskaus- ja vauvavaiheen sekä vanhemmuuden teemojen parissa työskentelevä psykologi sekä pikkulapsiperheiden vanhempien unta ja vanhemmuutta tutkiva väitöskirjatutkija Turun yliopistosta.
Alla vielä kiinnostuneille lisäluettavaa:
Tervetuloa raskaus- ja vauva-ajan mielen hyvinvoinnin omahoito-ohjelmaan! | Mielenterveystalo.fi
Tervetuloa perheen mielenterveyden omahoito-ohjelmaan! | Mielenterveystalo.fi
Vahvista mielenterveyttä – MIELI ry
Vanhemmuus ja parisuhde – Väestöliitto.fi