20.6.2022
Tapasimme keväällä 2022 13 sote johtajaa ja kehittäjää Kylseen liittyvien tutkimus- ja kehittämistoiminnan tarpeiden ja toiveiden kartoittamisen puitteissa. Kutsuimme kaikista Pirkanmaan kunnista ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiristä sekä sosiaalipalvelujen että terveyspalvelujen johtajia haastatteluun. Haastatteluun osallistujista seitsemän vastuualue oli sosiaalipalvelut, kahden terveyspalvelut ja neljän yhdistettynä sosiaali- ja terveyspalvelujen kenttä. Tavoitimme haastateltavia 12 Pirkanmaan kunnasta.
Arjen kehittämistyötä ja pitkäjänteistä kehittämistoimintaa
Kehittäminen näyttäytyi sekä arjessa tapahtuvana, jokaisen työntekijän työhön kuuluvana kehittämisenä että pitkäjänteisenä ja suunnitelmallisena kehittämistoimintana. Tärkeänä kehittämistyön edellytyksenä nähtiin olevan kehitysmyönteinen ilmapiiri, työntekijöiden sitoutuminen kehittämistyöhön ja kehittämistoiminnan riittävä resurssointi. Kuntien välillä oli jonkin verran eroa kehittämistoiminnan määrässä ja siihen kohdistetuissa resursseissa. Kaikissa kunnissa oli kuitenkin parhaillaan PirSOTEen liittyvää kehittämistoimintaa.
Kehittämistoiminnan tarpeet nousivat monesta eri lähteestä. Laajemmat hankkeet toivat osaltaan esille valtakunnallisia linjauksia, mutta niistä saattoi nousta myös kuntien omiin tarpeisiin kohdentuvaa jatkokehittämistä. Työntekijöiden havainnot ja ideat sekä asiakaspalautteesta nousseet tarpeet olivat merkittäviä sysäyksiä kehittämisen käynnistymiselle. Samoin kuin organisaatioiden seuraamat tunnusluvut ja indikaattorit. Johtoryhmät, valtuustot ja erilaiset työryhmät sekä sidosryhmät toivat myös osaltaan kehittämistarpeita ja toiveita esille.
Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita kuntien kehittämisessä olivat oman kunnan toimijat yli hallintorajojen, muiden kuntien toimijat ja laajempien hankkeiden toimijat. Kolmannen sektorin toimijat, asiakkaat ja muut sidosryhmät nostettiin myös esille merkittävinä kumppaneina. Oppilaitosten kanssa yhdessä tehtävä kehittämistyö nähtiin melko vähäisenä ja sitä toivottiinkin lisää samoin kuin yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa.
Yliopistosairaalan näkökulmasta tutkimus- ja kehittämistoiminta peruspalveluiden ja erikoissairaanhoidon välillä kuvattiin niukaksi. Tutkimustyön nähtiin keskittyvän enemmän erikoissairaanhoitoon ja resurssit tutkimustyöhön ovat peruspalveluissa erilaiset verrattuna erikoissairaanhoidossa oleviin tutkimustoimintaa tukeviin rakenteisiin ja fasiliteetteihin. Kuitenkin nähtiin paljon mahdollisuuksia ja tarvetta peruspalvelujen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa sekä yhteistyössä yliopistosairaalan ja peruspalvelujen välillä.
Suurimmassa osassa kunnista ulkopuolisesta hankerahoituksesta oli jyvitetty resurssia kehittämishankkeissa toimivien henkilöiden palkkaukseen. Kaikissa kunnissa ainakin osa työntekijöistä osallistui kehittämistoimintaan oman työn ohessa ilman erillistä resursointia. Vain kaksi haastatteluun osallistuneista kertoi omassa kunnassaan olevan kokopäiväisiä kehittäjiä. Yhdessä kunnassa oli nähty tärkeänä tukea kunnan kehittämistyötä kehittäjätyöntekijän ja -suunnittelijan sekä kehittämispäällikön muodossa. Yhdessä kunnassa oli palkattu kokopäiväinen kehittäjä hankerahoituksen avulla. Esihenkilöiden työpanos kehittämistoiminnassa näyttäytyi merkittävältä. Yliopistosairaalassa tutkimuksellisuus ja kehittämisen ilmapiiri kuvattiin ohjaavan työntekijöiden arkipäiväistä toimintaa. Mahdollisuudet irrottautua perustyöstä ja keskittyä tutkimustyöhön on olemassa esim. lääketieteen edustajilla.
Koulutus nivoutuu kiinteästi kehittämistoimintaan
Kehittämistyöhön liittyy kiinteästi osaamisen kehittäminen ja koulutus. Osaavan kehittämistyön avulla tulokset saadaan nivottua arjen työhön. Osallistujat toivoivat hyvinvointialueen yhteisiä koulutuksia, joissa aiheina olisi esim. asiakkaan palvelut, vaikuttavuus, yhteistyö ja moniammatillisuus. Peruspalveluissa tehtävän työn tulisi myös perustua näyttöön ja on tärkeää mahdollistaa tutkimus- ja kehittämistyö koko hyvinvointialueella, esimerkiksi väitöstutkimukset, joiden tulokset hyödyttävät peruspalveluja.
Tulevaisuuden kehittämistarpeiksi nimettiin esimerkiksi asiakkaan tarpeiden tunnistaminen, paljon palveluita tarvitseva asiakas ja moniammatillinen yhteistyö. Kehittämistä ja tutkimusta tarvitaan myös vaikuttavuuteen; digipalvelut, työprosessit ja kasvava palvelutarve vs. työntekijäresurssi. Osallistujien näkökulmasta tulevaisuuden kehittämisen tulisi olla pitkäjänteistä ja monimuotoista, jossa huomioidaan myös pienet kehittämistarpeet.
Kehitysmyönteisyys merkittävä onnistumisen tekijä
Ammattilaiset kuvattiin kehitysmyönteisinä ja kehittämiseen sitoutuneina. Heidän ammattitaitonsa ja kokemuksensa ovat erittäin tärkeitä kehittämistyössä. Vaikka suurimmalla osalla ammattilaisista on halu olla mukana kehittämistoiminnassa, osa ammattilaisista saattaa olla väsyneitä kehittämiseen, erityisesti niillä alueilla, jotka kärsivät työntekijäpulasta ja työ on kuormittavaa. Kehittämistyö voidaan kokea tapahtuvan myös ylhäältä alaspäin ohjattuna, ylätason ilmiöihin suuntautuvana ja liian vieraana, jolloin kehittämistyöstä tulee toissijaista ja sen työtä keventävää vaikutusta on mahdotonta nähdä. Kehittämistyöhön sitoutumiseen vaikuttaa se, kuinka selkeä ja konkreettinen tavoite kehittämisellä on eli pystyvätkö ammattilaiset näkemään positiivisen hyödyn omaan työhön. Kehittämistyö edellyttää myös aikaa, koska perustyön ajankäytössä asiakas on aina ykkönen. Sosiaalityön ammattilaisia kehittämiseen motivoisi jatkuvan oppimisen rakenteet.
Kylsen mahdollisuudet hyvinvointialueen kehittämisessä
Kylse voisi toimia tutkimuslähtöisenä yksikkönä ja perustason kehittämisen keskuksena; kehittämistyön vetäjänä ja koordinaattorina, jolloin alueelliselle kehittämiselle tulisi yhtenäiset tavoitteet, toteutus olisi paikallista, seurannan ja sparrauksen tuki tulisi Kylsestä. Kylse tarjoaisi myös hankehallinnointia, koulutuksia sekä tukea hankehakemusten valmisteluun ja erilaisiin pilotteihin. Kylsen tehtävänä nähtiin myös sosiaalityön tutkitun tiedon hyödyntämisen jalkauttaminen käytännön työhön.
Kylse toimisi moniammatillisuuden ja integraation tukena. Esille nostettiin kansallisten toimintamallien jalostaminen Pirkanmaalle, mallien pilotointi ja laajentaminen koko hyvinvointialueelle sekä erilaisten sosiaali- ja terveyspalveluja yhdistävien mittareiden kehittäminen. Kylse nähtiin konsultoivien erityistiimien pesäpaikkana ja keskeisenä toimijana palvelupolkuajattelun kehittämisessä. Esille nousi myös tarve henkilöille, joiden tehtävänkuvaan kuuluu tutkimusta ja kehittämistoimintaa tukeva toiminta. Toivottiin, että Kylsessä voidaan tarjota koulutusta esimerkiksi tiedolla johtamisesta, kirjaamisesta ja ammattilaiset voisivat olla mukana opiskelijoiden opetuksessa. Kylse nähtiin myös hyvänä maaperänä erilaisten työssäoppimisen mallien kokeiluun sekä työelämäharjoittelujaksojen käytännön opetukseen. Yhteistyö eri toimijoiden kanssa nähtiin tärkeänä.
Tarve Kylsen ja yliopiston pitkäjänteiselle yhteistyölle korostui. Peruspalvelujen monitieteellisen tiedon tuottaminen, tutkittu tieto pilottien vaikutuksista, sosiaalitutkimuksen yhdistäminen vahvemmin käytäntöön ja kehittämistyöhön yhdistyvä tutkimus ovat esille nousseita yhteistyön tavoitteita. Tärkeänä nähtiin peruspalvelujen tutkimuksen lisääntyminen.
Ideoitiin Kylsen koordinoimaa kehittäjäverkostoa, joka toimisi kehittämistyön koordinaattorina. Verkosto olisi osana hyvinvointialueen johtamista, jolloin kehittämistyö koskisi koko hyvinvointialuetta. Haastateltavat painottivat, että verkoston tehtävä ja tavoitteet tulee suunnitella huolella, jolloin vältytään päällekkäisiltä rakenteilta.
Teksti: Minna Koskimäki & Hanna Uotila
Kuva: Pixabay