Tilaisuuden alussa kuultiin kiinnostavia puheenvuoroja hyvinvoinnin vaikuttavuustutkimuksesta sekä siitä, millaista vaikuttavuustietoa tarvitaan, jotta hyvinvointialueiden toiminta olisi vaikuttavaa. Esitysten jälkeen vuorossa oli työryhmätyöskentely, jossa kuultujen puheenvuorojen pohjalta keskusteltiin, vaihdettiin kokemuksia ja ideoitiin uutta. Seuraavassa kuvataan työpajakeskustelujen antia.
Työskentelyn teemana oli: Millainen TKIO-toiminta on vaikuttavaa?
TKIO-toiminta on vielä hajanaista ja tarve monitieteiselle yhteistyölle on ilmeinen
Tämänhetkinen tutkimus-, kehittämis-, opetus- ja innovaatiotoiminta näyttäytyy hajanaisena. Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa vuoden 2023 alussa ja niiden rakentuminen ja toimintojen järjestäytyminen on vielä kesken. Työpajan keskusteluista kävi ilmi, että tekeminen on vielä sirpalemaista ja siiloutunutta, perustuen erillisille hankkeille ja yksittäisten henkilöiden toimijuuteen. Organisaatiomuutoksen vaikutukset näkyvät edelleen ja uudet rakenteet hakevat vielä paikkaansa.
Paitsi että rakenteet ovat vielä muotoutumassa, yhteistyöltä puuttuu yhteinen jaettu visio, näkemys siitä, mihin suuntaan olemme menossa. Yhteyksien löytäminen on haastavaa ja TKIO-toiminta on vielä osittain henkilöitynyttä. Keskustelussa korostui kuitenkin TKIO-toimijoiden vahva halu monitieteiseen ja -alaiseen yhteistyöhön ja uudenlaiseen tekemiseen. Keskeistä onkin, että hajanainen toimikenttä saadaan koordinoitua tehokkaammin ja löydetään yhteydet, vahvat puitteet yhteiselle etenemiselle.
TKIO-toiminnan vaikuttavuutta mitataan liian kapeasti ja lyhyellä aikavälillä
Työryhmissä käydyissä keskusteluissa todettiin, että tällä hetkellä vaikuttavuuden mittaaminen ei ole järjestelmällistä ja sitä tehdään usein vain yksittäisissä TKIO-hankkeissa. Mittaamista tulisikin kohdentaa laajemmalle ja tasapainoisemmin, sillä liian kapeat mittarit eivät mahdollista kokonaisvaikutusten tarkastelua ja ymmärrystä. Mittausta tulisi lisätä perustutkimukseen, eri sektoreille sekä huomioida paremmin lyhyen aikavälin vaikutusten lisäksi myös pidemmällä aikavälillä syntyvät vaikutukset. Nykymittauksessa kun korostuu tietyt mittarit, kuten esimerkiksi kustannusvaikuttavuus, ja näin ollen kokonaisvaikuttavuuden todentaminen jää rajoittuneeksi. Keskustelussa nostettiin myös esiin, että jos vaikuttavuutta mitataan ainoastaan pahoinvoinnin mittareilla, saattavat asiakkaan myönteiset kokemukset esimerkiksi osallisuudesta ja kyvykkyydestä jäädä huomioimatta.
Kansalaisten hyvinvointi koostuu lukuisten yhteenkietoutuneiden tekijöiden vaikutuksista. Hyvinvoinnin lisääminen ei siis onnistu, mikäli käytettävät mittarit ohjaavat osaoptimointiin, tilanteeseen, jossa yksittäinen toimija varmistaa oman hyödyn ottamatta huomioon koko järjestelmän kannalta parasta kokonaisratkaisua. Tähän liittyy keskeisesti myös ajatus siitä, mitataanko toimenpiteiden kustannuksia, vai nähdäänkö ne investointeina hyvinvointiin ja näin ollen myös hyvinvointia lisäävinä toimina. Mittareista päätettäessä keskustelut saattavat sisältää myös erilaisia lähtökohtia ja poliittisia intressejä. Keskeistä onkin, että toimijoiden tietoisuutta ja osaamista vaikuttavuuden mittaamisen moniulotteisuuksista ja monimerkityksellisyyksistä lisätään, jotta osaoptimoinnin sijaan tähtäimessä on kokonaisoptimointi, hyvinvointi sen laajassa kokonaisvaltaisessa merkityksessä.
TKIO-toiminnan vaikuttavuus vahvistuu yhteistyöllä
Jotta TKIO-toiminnan vaikuttavuutta saataisiin lisättyä, keskusteluissa korostui hyvinvointialueiden ja korkeakoulujen välisen yhteistyön merkitys. Toimintaa tulisi kehittää yhteistyöllä, keskustellen ja toisilta sekä yhdessä oppien. Keskeistä olisi luoda yhteistä ymmärrystä siitä, mitä vaikuttavuus tarkoittaa, miten se saavutetaan ja mitä sillä tavoitellaan. Yhteistyölle on jo olemassa perinteitä ja hyviä käytäntöjä, joita on hyvä voida jatkaa, mutta lisäksi myös luoda toimimattomien mallien tilalle uudenlaisia käytäntöjä.
Tuotetun tiedon implementointi, käytäntöön vieminen, edellyttää myös vahvaa viestintää. Tietoa hyvinvoinnin vaikutusketjuista tulee lisätä monella suunnalla ja tieto on vaikuttavaa vasta kun se on juurtunut käytännöksi. Tietoa tulee lisätä päätöksentekoon ja arjen toimintaan, tarjottaviin sote-palveluihin. Myös opetuksen tulee pohjautua vahvaan vaikuttavuustietoon. Keskeistä on tiedon välittäminen myös vaikuttavuuden mittaamisesta, esimerkiksi kansallisia mittareita yhtenäistämällä.
Aito yhteiskehittäminen edellyttää luottamusta. Keskeistä olisikin luoda yhteistyölle vahva perusta, jotta verkosto ulottaisi toimintansa laajalle ja toisilta oppiminen sekä yhteinen pyrkimys yhteiseen tavoitteeseen mahdollistuisi.
Työpajan keskustelua raportoi ja reflektoi,
Ulriika Leponiemi
Verkostojohtaja, TRANSFORM-tutkimusalusta
Kommentit