Mistä kaikesta yhteiskunnallinen hyvinvointi rakentuu? Minkälaiset yhteiskunnan mekanismit vaikuttavat yksilöiden hyvinvointiin? Miten hyvinvointipalvelujen saatavuus ja saavutettavuus turvataan? Miten hyvinvointipalvelujen yhdenvertaisuus toteutuu eri väestöryhmien näkökulmista? Yhteiskuntatutkimus on kiinnostunut siitä, kuinka yhteiskunnan jäsenet, jotka jakavat yhteisiä arvoja ja normeja, vuorovaikuttavat keskenään ja miten he muodostavat sosiaalisia rakenteita. TRANSFORM-tutkimusalusta järjesti 10.2.2025 seminaarin, jossa tarkasteltiin terveydenhuoltojärjestelmää osana yhteiskuntaa. Englanninkieliseen seminaariin Health in society – Seminar on agency and social context of health care osallistui Tampereen yliopiston Väinö Linna -auditoriossa sekä Zoomin välityksellä 30 kiinnostunutta kuulijaa ja keskustelijaa.
Tampereen yliopiston tutkija Matias Heikkilä aloitti esitykset puheenvuorollaan terveydenhuollon tutkimuksesta systeemiteorian valossa. Systeemiteorian näkökulmasta, yhteiskunnan alajärjestelmät, kuten terveydenhuolto, ovat suljettuja ja omalogiikkaisia. Tämä takaa niille mahdollisuuden kehittyä ja vastata niihin kohdistuviin odotuksiin ennakoitavasti, jatkuvuuden takaamiseksi. Kääntöpuolena kehitykselle on yhteiskunnallisen keskusohjauksen vaikeutuminen. Politiikka ei kykene järjestelmien eriytymisen myötä enää ohjaamaan ennakoitavasti ja tehokkaasti näitä, eivätkä alajärjestelmät ole myöskään mutkattomasti keskenään yhteydessä. Tätä asetelmaa puolestaan lähestytään tyypillisesti tarkastelemalla siiloja tai erilaisia yhteistyön esteitä.
Tampereen yliopistosta akatemiatutkija Pia Vuolanto tarkasteli puheenvuorossaan yhteiskunnan terveydenhuoltojärjestelmille vaihtoehtoisia hoitoja sekä lääketiedekriittisyyttä. Koska virallisten järjestelmien lisäksi yhteiskunnassa on valloillaan erilaisia vaihtoehtoisia terveysuskomuksia ja -hoitoja, terveydenhuoltojärjestelmien tulisi kyetä tunnistamaan myös niiden olemassaolo ja käydä dialogia vaihtoehtoisten järjestelmien kanssa. Vaihtoehtomuotojen mitätöinti ei ole vaihtoehto, sillä niitä tulee aina olemaan ja kansalaisia niiden järjestelmien piirissä. Keskeistä olisikin kyetä tekemään yhteistyötä järjestelmien välillä. Kyseessä kun ei ole vastakkainasettelu, sillä onhan yksilöiden hyvinvoinnin parantaminen järjestelmien yhteinen tavoite. Keskusteluyhteyden muodostaminen eri osapuolten ja näkökulmien välille voi kuitenkin olla haastavaa. Yksi keskeinen avainrooli yhteyden luomisessa voisi olla sellaisilla ammattihenkilöillä, jotka näkevät kummankin järjestelmän terveyshyödyt. Tällaiset henkilöt voisivat olla keskeisessä roolissa tässä keskusteluissa, yhteisessä yhteiskunnan hyvinvoinnin rakentamisessa.
Laura Kihlström kertoi havainnointitutkimuksestaan terveyskeskuksissa, jossa hän selvitti miltä uudistus näyttää terveyskeskuksia käyttävien kansalaisten silmissä ja mitä merkityksiä terveyskeskukset tuottavat niiden palveluita käyttäville ihmisille.
Potilaiden näkökulmasta fyysisellä terveyskeskusrakennuksella on merkitystä. Se luo tunteen siitä, että pääsee konkreettisesti avun piiriin, ja samalla herättää luottamusta. Etävastaanotot eivät täytä kaikkia asiakkaiden tunnistamia tarpeita. Esimerkiksi pelkkä sanallinen oireiden kuvaus voi olla haastavaa. Voimakkaalla etävastaanottoihin siirtymisellä on laajempia merkityksiä, joista ei vielä tiedetä. Muutosten myötä verkkoon konkreettisista palveluista siirryttäessä menetetään paljon pesuveden mukana. Poliittiseen päätöksentekoon kuuluu myös moraalinen vastuu siitä, kenellä on oikeus saada palveluita yksilölliset tarpeet huomioiden.
Margarita Sakilayan-Latvala tutkii kansainvälisiä rekrytointeja Suomessa liittäen tutkimuksensa osaksi laajempaa globaalia kontekstia. SOTE-työntekijöistä on pulaa maailmanlaajuisesti. Mikäli hoitohenkilöstöä ei ole riittävästi, se on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Kyseeseen tulevat myös poliittiset kysymykset maahanmuutosta (minkä maiden kanssa teemme yhteistyötä), terveydestä, taloudesta ja ulkolaispolitiikasta. Todellisuudessa rekrytointeja ei arvioida, seurata, eikä säännellä. Ei myöskään esimerkiksi sitä rekrytoidaanko maista, joista WHOn ohjeen mukaisesti ei saisi rekrytoida, jotta niiden terveydenhuoltojärjestelmät eivät romahtaisi.
Elena Bogdanova ja Anna Tarasenko tekevät tutkimusta ukrainalaisten pakolaisten saamasta terveydenhuollosta Suomessa. Tutkimus liittyy laajempaan kysymykseen siitä, kenelle terveydenhuollon palveluita tarjotaan ja keille ei. Lainsäädäntö määritellee tietyt rajaehdot, kuten oikeuden välttämättömään hoitoon, mutta eri asia on, miten palveluiden puolella näitä rajaehtoja toteutetaan ja minkälaisia linjauksia tehdään.
Yksilölliset tarpeet ja tilanteet vaihtelevat. Havaittavissa on muun muassa kielimuuri, yksityiskohtaiset ja pakolaisten tilanteisiin soveltumattomat säännöt sekä esimerkiksi heikot kyvyt tai mahdollisuudet digijärjestelmien käytössä. Ukrainalaiset kohdattu positiivisesti, apua tarvitsevina. Säännöt kuitenkin paikoin epäselviä. Moraaliset kysymykset tuovat kuitenkin näkymättömiä esteitä.
Ekaterina Borozdinan pohti esityksessään rokotusvastaisuutta venäläisten keskuudessa. Keskeisiksi teemoiksi Ekaterina nosti luottamuksen terveydenhuoltoon sekä professioiden ja politiikan vaikutuksen terveydenhuoltoon. Venäläisen kontekstin mukaan tuominen tuo kotimaiseen kontekstiin nähden oman sävynsä, koska kyseessä on autoritäärinen järjestelmä, joka kykenee ulottumaan länsimaita pidemmälle ohjaamaan yhteiskunnan eri osia, kuten terveydenhuoltoa. Samalla tavalla läpileikkaavaksi teemaksi Ekaterina tunnisti neoliberalismin ja sen vaikutukset terveydenhuoltoon.
Seminaarin loppuun järjestettiin vapaamuotoinen keskusteluosio, jossa vedettiin yhteen seminaarin antia.
Terveydenhuoltoa koskeva tutkimus keskittyy yleisesti “horisontaalisesti” yhdenvertaisten palvelujen toteutumiseen, mutta vähemmän tutkittu “vertikaalisesti”, minkälaisia esteitä eri ryhmille on suhteessa julkiseen terveydenhuoltojärjestelmään.
Luottamus on olennainen seikka monessa suhteessa ja se toimii laajasti yhteiskunnan yhtenä kulmakivenä. Näin on myös terveydenhuollon kohdalla. Luottamus julkiseen terveydenhuoltoon on uudistuksen myötä rajussa laskussa ja tulevaisuus tulee näyttämään, onko tämä pidemmän aika välin trendi, vai yksittäinen laskusuhdanne.
Seminaari havainnollistaa, että myös monin tavoin tasa-arvoiseksi tunnustetussa suomalaisessa terveydenhuollossa on katvealueita. Katvealueet syntyvät moninaisten syiden yhteisvaikutuksesta, mutta alustuspuheenvuoroon viitaten, on mahdollista, että katvealueet ovat ominaisuus, eikä ylimalkaisesti todeten osaamisen tai ymmärryksen puutetta. Tehokkuustavoitteilla, säästötavoitteilla ja keskusohjauksen vajauksella on vaikutuksia, joita voidaan tulkita toteutettujen kehityssuuntien tuotoksiksi, eikä pelkästään huolimattomuusvirheiksi.
Nykyiseen järjestelmään ei ole suunniteltu tällaista läpileikkaavaa keskuskontrollitoimintoa, eikä sellaista ole helppo kuvitellakaan. Hyödymme nykyisen järjestelmän kyvykkyydestä, eikä ole selvää, minkälaisia vaikutuksia erilaisilla kehityssuunnilla olisi tai paljonko niistä koituisi kustannuksia veronmaksajalle. Seminaari keskittyikin tarjoamaan laajemman keskustelun kylkeen tietoa erilaisista oikeudenmukaisuutta koskevista osakysymyksistä, jotka osoittavat tarpeen monipuoliselle terveydenhuollon tutkimukselle.
Kommentit