Mitä vaikuttavuustietoa tarvitaan, jotta hyvinvointialueiden toiminta olisi vaikuttavaa? Minkälaisista näkökulmista hyvinvoinnin vaikuttavuustutkimusta voidaan tarkastella? Hyvinvointialueiden ja korkeakoulujen TKIO (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta sekä oppiminen) -yhteistyön kehittäminen on käynnissä ja uudenlaisia yhteistyön tapoja etsitään. Koska eri alueiden toimijat ovat samankaltaisten kysymysten äärellä, TRANSFORM-tutkimusalusta järjesti tapahtuman yhteiselle ideoinnille, kehittämistyölle ja sparraukselle. Hyvinvoinnin vaikuttavuustutkimuksen mahdollisuudet -verkostotapahtuma kokosi 4.11.2024 Tampereelle lähes 50 monitieteisesti ja -alaisesti TKIO-yhteistyöstä kiinnostunutta tutkijaa, kehittäjää ja käytännön toimijaa hyvinvointialueilta ja korkeakouluista. Tilaisuudessa luotiin uusia avauksia hyvinvointialueiden ja korkeakoulujen TKIO-yhteistyölle ja vaikuttavuusperusteiselle toiminnalle. Ohjelma koostui useista kiinnostavista vaikuttavuuteen ja sen tutkimiseen liittyvistä puheenvuoroista sekä työryhmätyöskentelystä.
Näkökulmia hyvinvoinnin vaikuttavuustutkimukseen
Tampereen yliopiston sosiaalityön professori ja TRANSFORM tutkimusalustan johtaja Katja Kuusisto nosti puheenvuorossaan esiin näkökulmia vaikuttavuustiedon tutkimukselle. Hän korosti tehokkuuden ja arvioinnin vaatimusten lisääntyneen myös sosiaalityössä. Usein tarve kohdistuu kustannustehokkuuteen, vaikka vaikuttavuus tulisi nähdä laajemmin yhteiskunnallisen eriarvoisuuden poistamiseen tähtäävänä toimintana. Vaikuttavuutta mitattaessa keskeistä on, miten sosiaalityö poistaa laajemmin yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Pitäisi mitata ennemmin sitä, tulevatko asiakkaat autetuiksi eikä sitä, poistuuko palvelun tarve.
Tutkimus- ja tietoperustaisen sosiaalihuollon vahvistaminen vaatii tutkimuksen ja käytännön välistä vuoropuhelua. Käypä hoito -suositusten tapaisia suosituksia ei vielä sosiaalityössä hyödynnetä samalla tavalla kuin terveydenhoidossa, vaikkakin askelia sen suuntaan on viime aikoina otettu. Sosiaalityössä harvemmin päästään myöskään osoittamaan kausaalisuhteita, ja käytössä on harvemmin vertailevia ja satunnaistettuja tutkimusasetelmia. Vaikuttavuuden mittaamisen haasteita ovat esimerkiksi asiakkaiden kompleksiset elämäntilanteet ja ilmiöiden monitahoisuus. Kuusisto näki kuitenkin uusia mahdollisuuksia tutkimukseen perustuvalle kehittämiselle esimerkiksi sosiaalityön yliopistolliseen tutkimukseen suunnattujen rahoitusten, tohtorikoulutukseen tehtyjen panostusten ja sosiaalihuollon suositusten pilotoinnin ja hyvinvointialueiden TKIO-toiminnan kautta. Vaikuttavuustieto tulisi saada toiminnan keskiöön ja osaksi päätöksentekoa.
Vaasan yliopiston sosiaali- ja terveyshallintotieteen apulaisprofessori Anna-Aurora Kork kuvasi omassa puheenvuorossaan vaikuttavuuden johtamisen strategioita ja Pohjanmaan hyvinvointialueen yhteistyötä. Hän nosti esille, ettei vaikuttavuus tapahdu tyhjiössä vaan se rakentuu monen eri elementin summana. Vaikuttavuus tarvitsee syntyäkseen monitoimijuutta, sidosryhmiä, toiminnalle osoitettuja resursseja, ohjausta ja politiikkaa sekä toiminnalle annettua legitimiteettiä, asiakasresponsiivisuutta ja tilivelvollisuutta.
Kork korosti vaikuttavuuden johtamisen merkitystä: muutoksen organisointia ja sitä, kuinka saadaan aikaan vaikuttavaa toimintaa. Vaikuttavuuden johtamisessa keskeistä on strategioiden ja tavoitteiden muotoilu, käsitys tavoiteltavasta hyvinvoinnista ja olemassa oleviin tarpeisiin vastaaminen taloudellisten ja inhimillisten resurssien allokoinnin avulla. Päätöksenteon tietopohja, vaikuttavuustiedon hyödyntäminen, auttaa keskittymään haluttuihin tavoitteisiin ja sitä kautta muuttamaan toimintakäytäntöjä tavoitteiden mukaisiksi. Vaikuttavuuden parantaminen vaatii aikaa, kokonaisvaltaista tarkastelua sekä yhteisten keskustelujen ja kohtaamisten mahdollistamaa yhteisen ymmärryksen luomista vaikuttavuudesta palveluverkon rakentamisessa.
Itä-Suomen yliopiston terveyspolitiikan professori (emeritus) Ilkka Vohlonen kertoi omassa puheenvuorossaan terveyspalvelujen vaikuttavuuden seurannan teorioista, menetelmistä ja mittareista. Hän nosti esiin terveyspalvelujen vaikuttavuuden määreitä ja PYLL (Potential Years of Life Lost) -indeksin. PYLL indeksillä kuvataan ennenaikaisesti menetettyjä elinvuosia ja se on laajalti käytetty hyvinvoinnin ja terveydentilan mittari ja tapa tarkastella kuolleisuutta. PYLL-indeksi huomioi sen, minkä ikäisenä kuolema on tapahtunut ja laskee menetetyt elinvuodet. Indeksi tuo esille ennenaikaisesti menetetyt elinvuodet ja nuorella iällä tapahtuvien kuolinsyiden merkityksen. Vaikuttamalla menetettyihin elinvuosiin vaikutetaan samalla myös koko väestön hyvinvointiin ja terveyteen. Mittarin avulla on mahdollista arvioida toimenpiteiden vaikuttavuutta.
Vohlonen käsitteli myös todentumisen ja vaikutusten osoittamista. Hän korosti, että toimenpiteisiin käytetyt resurssit tulisi ymmärtää investointeina yhteiskunnan hyvinvoinnin lisäämiseksi, sen sijaan että ne nähtäisiin pelkkinä kuluerinä. Terveyspolitiikan toimien tulisi tuottaa terveyshyötyjä.
Mitä vaikuttavuustietoa tarvitaan, jotta hyvinvointialueiden toiminta olisi vaikuttavaa?
Tampereen yliopiston tutkijakollegiumin johtaja Juha Teperi käsitteli puheenvuorossaan ”metavaikuttavuutta” eli vaikuttavuustiedon vaikuttavuutta. Aluksi Teperi nosti esiin kysymyksen siitä, mistä puhumme kun puhumme vaikuttavuudesta. Tietoa tuotetaan ja hyödynnetään eri tavoin riippuen siitä, puhutaanko hyvinvointihyödystä ja sen kohdentumisesta menetelmän, ammattilaisen, palveluyksikön, organisaation vai palvelujärjestelmän tasolla. Järjestelmän tasojakin oleellisempaa on nähdä hyvinvointihyödyn saamisen tasot niin asiakkaan, potilaan, väestöryhmän kuin koko väestön tasoilla. Järjestelmä ei toimi tehokkaasti eikä oikeudenmukaisesti jos vaikuttavimmat palvelut eivät kohdennu tarpeen vaan esimerkiksi maksukyvyn mukaan. Usein vaikuttavuuskeskustelussa ylikorostuu kustannussäästöjen näkökulma, vaikka niin vaikuttavuus- kuin kustannusvaikuttavuustiedon tärkein anti on hyvinvoinnin tehokkaan tuottamisen käyttövoimana toimiminen.
Teperi muistutti, että uusi kustannusvaikuttavampi käytäntö sote-palveluissa ei ole automaattisesti tae paremmasta kokonaistehokkuudesta. Hän nosti esiin Roemerin lain ”a built bed is a filled bed”, jonka mukaan terveydenhuollon kapasiteetti reallokoidaan välittömästi sen vapautuessa. Vaivan a hoidossa käyttöön otettava uusi tehokas hoitomuoto x saattaa johtaa vaivan b hoidon yleistymiseen tehottomalla menetelmällä y. Vaikuttavuuspohjaisessa priorisaatiossa onkin kyse paremmasta hoidosta – kustannussäästöistä pitää huolehtia erikseen. Puheenvuoron lopuksi Teperi korosti, että keskeistä olisi saada vaikuttavuustieto tuottamaan vaikuttavuutta. Hyvin paljon huomiota ja voimavaroja laitetaan vaikuttavuustiedon tuottamiseen, mutta vaikein rasti vaikuttavuustiedon vaikuttavuuden takaamisessa on tuon tiedon muuttaminen uusiksi käytännöiksi.
Vaikuttavuustiedon tarpeita hyvinvointialueen näkökulmasta kuvasi puheenvuorossaan Varsinais-Suomen hyvinvointialueen johtajaylilääkäri Pirjo Mustonen. Ensinnäkin tutkijayhteisön osallistuminen hyvinvointialueilla käytävään vaikuttavuuskeskusteluun on tärkeää. Akateemisesta traditiosta nouseva tottumus ja kyky kriittiseen ajatteluun tukee hyvinvointialueita. Vaikuttavuudesta puhutaan paljon, mutta mikä keskustelussa on olennaista, mikä puhunta tieteellisin menetelmin arvioitua, luotettavaa ja merkityksellistä ja mikä pelkkää tarpeetonta sanahelinää?
Toiseksi tärkeäksi seikaksi Mustonen nosti vaikuttavuusperusteisen ohjauksen kehittämisen hyvinvointialueella. Vaikuttavuustietoa tarvitaan erityisesti niistä suurista kansantaudeista, joita sairastavia potilaita on paljon ja jotka aiheuttavat suurimmat terveydenhuollon kustannukset. Käytännön kannalta keskeistä on, miten mittareiden avulla, näyttöön perustuen, voidaan ohjata ammattilaisten toimintaa yksiköissä. Vaikuttavuustietoa tarvitaan koko prosessiketjun osalta, potilaiden itse kokemaa ja raportoimaa vaikuttavuutta unohtamatta. Keskeistä on pohtia, mitkä kannustimet lisäävät vaikuttavaa toimintaa. Tarvetta on myös ennustavalle analytiikalle sekä talousosaamiselle.
Kolmantena vaikuttavuustiedon tarpeena Mustonen nosti kokonaisuuden optimoinnin osaoptimoinnin sijaan. Hyvinvointialueen toiminta on monimutkainen, toisiaan risteävien ja samoja rajallisia resursseja käyttävien prosessien viidakko. Keskeistä on saada ymmärrystä siihen, miten tämä kokonaisuus saadaan mahdollisimman toimivaksi. Olisiko hyvinvointialueen johtamista mahdollista tukea käytännössä jo nyt kohti kokonaisvaikuttavuutta käyttäen avuksi matemaattista multioptimointilaskentaa tai –mallinnusta tai esimerkiksi tekoälyn mahdollisuuksia hyödyntäen?
Neljänneksi Mustonen korosti johtamisen merkityksen hyvinvointialueiden toiminnan vaikuttavuuden vahvistamisessa. Keskeistä on pohtia, minkälaista johtajuutta hyvinvointialueella tarvitaan, miten johtajuutta voidaan kehittää ja miten tulevia johtajia tulisi kouluttaa ja valita.
Terveydenhuollon vaikuttavuutta voidaan Mustosen mukaan parantaa hoitamalla potilaat järkevällä tavalla oikeaan aikaan, karsimalla vähähyötyiset tai hyödyttömät hoidot, ennaltaehkäisemällä sairauksia, kuuntelemalla potilaiden näkemyksiä hoidon vaikuttavuudesta sekä seuraamalla hoitotuloksia. Vaikuttavuustiedon tarve on edelleen ilmeinen.
Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntija Elisa Rissanen kertoi omassa puheenvuorossaan Kansallisen palvelureformin kautta vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden lisäämisestä. Hän korosti Kansallisen palvelureformin olevan yhteistyötä niin kansallisten tason ja hyvinvointialueiden toimien kesken. Yhtenä keskeisenä reformin tavoitteena on vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden lisääminen, jota tuetaan lainsäädännön, reformia toimeenpanevien ohjelmien ja hankkeiden sekä hyvinvointialueiden ohjausjärjestelmän uudistamisen kautta.
Rissanen kuvasi toimenpiteitä, jotka tukevat palvelutuotannon vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden toteutumista. Kansallisen palvelureformi vahvistaa niin kansallista valtion ohjausta, kuin alueellista vaikuttavuusperusteista päätöksentekoa. Julkisesti rahoitetun sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteiden määrittely yhtenäistää palveluiden arviointipohjaa. Arviointitoiminnan toimenpiteet sisältävät kansallisten terveydenhuollon menetelmien arviointitoimijoiden selvityksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmien arvioinnin ja näyttöön perustuvien suositusten tarkastelua. Lisäksi tuetaan yhdenmukaisesti arvioituja, vaikuttavia ja kustannusvaikuttavien käytäntöjen implementointia ja vähähyötyisten menetelmien vähentämistä sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Toimenpiteisiin kuuluu myös Käypä hoito ja Hotus -suositustoiminnan vahvistaminen ja vaikuttavuusperusteisia hankintojen tukeminen. TKKIO-toiminnan näkökulmasta Kansallisessa palvelureformissa tuetaan vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden tutkimusta, selvitystyötä ja panostetaan arviointiosaamisen vahvistamiseen. Tietopohjan näkökulmasta tehostetaan laatu-, vaikuttavuus- ja kustannusvaikuttavuustiedon tuotantoa, analysointia ja hyödyntämistä. Yhtenä esimerkkinä tietopohjan vahvistamisesta on geneerisen terveydentilan ja toimintakyvyn itsearviointimittarin (Patient-Reported Outcome Measure, PROM) valinta.
Pirkanmaan hyvinvointialueen tietojohtamisen asiantuntija Antti Pelto-Huikko Vaikuttavuuskeskuksesta kertoi puheenvuorossaan kansallisen vaikuttavuuskeskuksen valmistelusta. Aluksi Pelto-Huikko korosti vaikuttavuuskeskuksen olevan laaja verkosto, johon kuuluu varsinaisen työryhmän lisäksi hyvinvointialueet ja sidosryhmät. Yhteistyö hyvinvointialueiden kanssa on tiivistä. Vaikuttavuuskeskusvalmistelulla vastataan vaikuttavuuden parantamisen tarpeisiin hyvinvointialueilla ja se tukee hyvinvointialueita vaikuttavien menetelmien, mittarien ja toimintatapojen valinnassa ja käyttöönotossa sekä vaikuttavuuskulttuurin edistämisessä.
Pelto-Huikko kuvasti kahta vaikuttavuuskeskuksen toimintamallia: vaikuttavuusvirittäjiä ja käyttöönoton kirittäjiä. Vaikuttavuusvirittäjät-toimintamallin tarkoituksena on tukea hyvinvointialueita vaikuttavuuden edistämisessä. Hyvinvointialueella työskentelevä voi lähettää tietopyynnön vaikuttavuuskeskukseen, joka etsii teemaan liittyvää vaikuttavuustietoa ja asiantuntijoita ja antaa kysyjälle olemassa olevien verkostojen kautta parhaan mahdollisen vastauksen kysymykseen. Tähän mennessä vaikuttavuuskeskus on vastaanottanut 60 kysymystä. Käyttöönoton kirittäjät -toimintamallin avulla tuetaan hyvinvointialueita vaikuttavien toimintamallien ja mittareiden käyttöönotossa esimerkiksi kehitetään ja mallinnetaan käyttöönoton tukimateriaaleja.
Katse tulevaan – vaikuttavuustietoa yhteistyöllä
Sitran asiantuntija Pauli Saloranta kertoi puheenvuorossaan Kansalaiset mukaan: puntaroimalla lisää vaikuttavuutta palveluihin asukkaiden ja palvelujen käyttäjien mahdollisuuksista ja oikeudesta osallistua ja vaikuttaa toimintaan. Kansalaiset haluaisivat usein vaikuttaa sote-sektorin toimintaan, kuten julkisten terveyspalvelujen turvaamiseen, vanhusten, eläkeläisten, pienituloisten ja lapsiperheiden olojen parantamiseen sekä sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseen. Asukkaiden osallistamisessa on kuitenkin todettu useita haasteita kuten aktiivisuusvääristymä, ryhmämielisyys tai asiantuntemattomuus.
Ratkaisuna asiakkaiden ja palveluja käyttäjien osallistumiseen Saloranta esittää puntaroivaa kansalaispaneelia, jonka käytöstä maailmalla on hyviä kokemuksia. Kansalaisista kootaan satunnaisotannalla paneeli vaikeasti ratkaistavaan kysymykseen, johon liittyy päätösasia. Paneelille annetaan riittävästi ja ymmärrettävässä muodossa taustatietoa ja aikaa tiedon sisäistämiseen sekä mahdollisuus keskustella ja puntaroida panelistien kanssa asiakysymykseen liittyviä tosiseikkoja ja väitteitä. Paneeli tuottaa harkitun kansalaismielipiteen valmistelun ja päätöksenteon tueksi, mikä tukee vaikeiden, monimutkaisten ja pitkän ajan sitoutumista vaativien ratkaisujen tekemistä. Tällainen toiminta vahvistaa asukkaiden luottamusta ja päätöksenteon legitimiteettiä.
Merkittävää vaikuttavuustyötä tehdään hyvinvointialueilla jo nyt, mutta vaikuttavuustiedon ja siis -tutkimuksen tarve on edelleen ilmeinen. Tapahtuman kutsuvieraat kokivat yhteisen TKIO-työn merkitykselliseksi ja TRANSFORM tutkimusalusta järjestääkin myös vuonna 2025 tilaisuuden, jossa yhteistyö jatkuu.
Työryhmien pohdintoja voit lukea täältä.
Teksti: Ulriika Leponiemi & Hanna Uotila
Kommentit