Hyvinvointialueet ovat vastanneet vuoden 2023 alusta sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluista. Uudistuksen myötä hyvinvointialueet ja kunnat ovat järjestäneet alueen asukkaille tarjottavat palvelut, kumpikin omista lähtökohdistaan. Sote-uudistus sai aikaan perustavanlaatuisen toimintalogiikoiden muutoksen koko julkiseen hallintoon: kuntien, valtion ja alueiden välisiin suhteisiin, toimintaan ja rooleihin. HALKO-tutkimushankkeessa (Hyvinvointialueiden ja kuntien välinen suhde, johtaminen ja ohjaus) muodostetaan kokonaiskuva uudistuksen etenemisestä. Hyvinvointialueiden ja kuntien välinen suhde, johtaminen ja ohjaus (HALKO) | Tieto käyttöön
Hyvinvointialueiden itsehallintomallin vaikutukset
Huhtikuussa 2025 järjestetyissä aluevaaleissa valittiin valtuutetut aluevaltuustoihin, jotka vastaavat hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisestä. Kiinnostavaa oli, missä määrin vaalit kiinnostivat kansalaisia: kuinka merkityksellisiksi alueen asukkaat kokevat hyvinvointialueet ja miten tärkeänä äänestäjät näkevät alueellisen itsehallinnon ja päätöksenteon? Kansalaisten näkökulma alueiden itsehallintoa pohdittaessa onkin keskeinen ja kytköksissä niiden legitimiteettiin, järjestelmän hyväksyttävyyteen ja oikeutukseen kansalaisten silmissä.
Julkisessa keskustelussa hyvinvointialueiden päätöksenteko on liitetty lähinnä säästötavoitteiden toteuttamiseen. Mutta missä ja keiden toimesta sitten huolehditaan strategisista pidemmän aikavälin kehittämissuunnitelmista ja investoinneista? Julkishallinnon päätöksenteon rooleihin ja vastuisiin kaivattaisiinkin selkeyttä.
Kansalaisten hyvinvointi rakentuu eri vaikutusketjujen kautta. Mikäli eri instanssien autonomia päätöksenteolle on heikkoa ja samaan aikaan vastuu kokonaiskuvasta ei ole tiedossa, vaikutukset jäävät sirpalemaisiksi.
Tällä hetkellä hyvinvointialueiden itsehallinto näyttää rajoitetulle ja valtion ohjaus toiminnan suuntaamisessa korostuu. Sote-uudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli alueellisen päätöksenteon vahvistaminen, mutta käytännössä näyttää käyneen päinvastoin. Lisäksi valtion ohjauksen koetaan olevan monitasoista: eri ministeriöiden painopisteet ja insentiivit, kannusteet toiminnalle, ovat erilaiset ja siksi myös annettu ohjaus on erisuuntaista. Yhtenäisen linjan puute tekee valtion ohjauksesta poukkoilevaa ja hankaloittaa alueiden toimintaa.
Hyvinvointialueiden itsehallinto on rajallista myös kuntiin verrattaessa, kun alueilta puuttuu keskeinen talouden ohjauksen keino: verotusoikeus. Yhtenä ratkaisuna onkin ehdotettu alueveroa, mutta sekään instrumentti ei ole ongelmaton. Jotta se olisi mahdollinen, ensinnäkin alueiden määrää pitäisi vähentää, jotta korvauspaletti ei muodostuisi liian monimutkaiseksi. Lisäksi sillä voisi olla vaikutuksia myös identiteettikysymyksiin. Mihin alueen asukkaat kokevat kiinnittyvänsä: kuntaan vai alueeseen ja sen kautta rakentuvaan paikallisdemokratiaan ja -yhteisöön? Joskin tässä on jo nyt kansallisesti tarkasteltuna eroja, sillä alueellinen identiteetti on jo nyt paikoin vahva.
Jokainen hyvinvointialue kuuluu yhteistyöalueeseen, jonka tehtävänä on edistää sosiaali- ja terveydenhuollon alueellista yhteensovittamista ja kehittämistä sekä hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä. Vielä ainakin tähän saakka tämän yhteyden merkitys on jäänyt pieneksi. Kuitenkin yhteistyöalueilla voisi olla merkittäväkin rooli esimerkiksi keskeisenä foorumina tutkimuksen, kehittämisen, innovaatiotoiminnan ja opetuksen (TKIO) yhteistyölle ja TKIO-työn vaikuttavuuden lisäämisessä, hyvinvointialueiden toiminnan tukena.
Julkisen hallinnon kokonaiskuva – yhteistyöllä vaikuttavaa hyvinvointia
Hyvinvointialueiden tilanne on tällä hetkellä vaikea, sillä ne eivät pysty kattavasti tarjoamaan lakisääteisiä palveluita. Tilanne ei voi jatkua pitkään, sillä ongelmat hapertavat niiden asemaa. Paineiden alla paikallisen itsehallinnon rooli on jäänyt vähäiseksi, mutta milloin tilanteen voidaan katsoa vakiintuneen siinä määrin, että hallintomallia päästään arvioimaan? Kysymys kuuluukin, halutaanko hyvinvointialueiden itsehallintoa? Ovatko hyvinvointialueiden ja kuntien väliset suhteet rinnakkaiset vai hierarkkiset? Mitä rajoitettu itsehallinto tarkoittaa? Mikäli itsehallintoa kasvatetaan, keskitetyn ohjauksen edut menetetään. Onko alueiden päätöksenteko todella demokraattista, kansalaisten valtaan perustuvaa?
Julkista järjestelmää tarkasteltaessa tärkeää on keskinäisriippuvuuksien ymmärtäminen. Kansalaisten hyvinvointi rakentuu eri toimijoiden yhteistyöllä ja erilaisten vaikutusketjujen summana. On kuitenkin erilaisia tulkintoja esimerkiksi siitä, kuuluuko elinvoimatehtävä hyvinvointialueille. Talouteen liittyviä kysymyksiä ei kuitenkaan voi erottaa julkisen hallinnon kokonaisuudesta, esimerkiksi palveluverkon kattavuuden vaikutuksia tai julkisten hankintojen merkityksiä alueelliselle elinvoimalle. Vaikuttavuusketjujen kietoutuminen tuo esiin, kuinka tehdyt säästöt voivat kertaantua jossain toisessa kohtaa, vaikka vaikutusten paikannus ei olisikaan suoraviivaista tai näkyisi vasta viiveellä.
Kokonaiskuva julkisen hallinnon toiminnasta ja vaikutuksista palvelujärjestelmään on puutteellista, eikä se synny, ellei sitä aktiivisesti pyritä muodostamaan. Tarvitaan yhteistä keskustelua ja tiedonmuodostusta kokonaiskuvasta: miten eri toimijoiden väliset suhteet tulisi hahmottaa ja kuinka toimijat voitaisiin nähdä arvokkaina kumppaneina, myös kolmas sektori ja kansalaiset huomioiden. Koska taustalla on tuore iso uudistus, toimijoiden sitoutuminen yhteiseen kehittämiseen olisi keskeistä, jotta uutta reformia ei rakennettaisi hallituskausien vaihtuessa aina uudelleen. Julkisen hallinnon ja hyvinvointialueiden toimintaedellytysten kehittämisen ja turvaamisen kannalta keskeistä on, pystytäänkö asioista keskustelemaan yhdessä, olemaan erimieltä ja haastamaan muiden näkökulmia ja näkemyksiä, ilman että osapuolten toiminnat eriytyvät. Kyetäänkö julkista järjestelmää kehittämään kansalaisten hyvinvointia varmistamiseen yhteistyöllä vaikuttavasi, vastakkainasettelun sijaan.
Työpajassa käytyä keskustelua raportoi ja reflektoi,
Ulriika Leponiemi
(Kuvituksen HALKO-raportti luettavissa täältä)
Kommentit