Käy tutustumassa blogisarjaan tästä linkistä!
Sosiaalipalveluissa pyritään vastaamaan erityisen tuen tarpeessa olevien asiakkaiden moninaisiin palvelutarpeisiin, jotka ovat usein yhteen kietoutuneita. Toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi on koettu tämän moninaisuuden takia usein haastavana ja sosiaalipalveluiden arviointia onkin tehty vähemmän kuin terveydenhuollon puolella. Vaikuttavista sosiaalipalveluista ja sosiaalityön työkäytännöistä tarvitaan lisää tietoa. Sote-uudistuksen keskeisenä tavoitteena on ollut julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tasa-arvoisen saatavuuden turvaaminen sekä kansalaisten hyvinvointi- ja terveyserojen vähentäminen.
Toisin kuin terveydenhuollossa, sosiaalipalveluiden vaikuttavuuden arvioinnissa ei usein voida määrittää selkeästi vain yhtä toimenpidettä tai palvelutapahtumaa, jonka perusteella vaikuttavuus voidaan todeta. Tarvitaankin lisää tietoa siitä, miten vaikuttavuutta sosiaalipalveluissa voidaan jäsentää ja ymmärtää, millaisia vaikuttavuuden arvioinnin tapoja voidaan käyttää, tai miten tutkittua tietoa saadaan välitettyä sekä asiakastyön käytäntöjen että päätöksenteon ja johtamisen tueksi.
TRANSFORM-tutkimusalusta järjesti 15.2.2024 valtakunnallisilla Sosiaalityön tutkimuksen päivillä Tampereella työryhmän yhdessä Kansallisen vaikuttavuuskeskuksen (https://vaikuttavuuskeskus.fi/) ja Vaikuttavuuden talon (UEF) (https://sites.uef.fi/vaikuttavuuden-talo/) kanssa. Työryhmä järjestettiin pyöreän pöydän keskusteluna, jossa hahmotettiin sosiaalipalveluihin ja sosiaalityöhön liittyviä vaikuttavuuden kysymyksiä. Seuraavassa kuvataan työryhmässä käytyä keskustelua. Tarkoituksena oli myös pohtia kansallisten toimijoiden, kuten yliopistojen, Vaikuttavuuskeskuksen, Vaikuttavuuden talon ja Vaikuttavuusseuran rooleja alueen tutkimuksessa ja tukemassa nykyisiä hyvinvointialueellisia palvelurakenteita.
Työryhmässä käyty keskustelu teki näkyväksi tarpeen jäsentää vaikuttavuuden arviointia edelleen. Keskustelu palveluiden vaikuttavuudesta jatkoi yhden päivän pääpuheenvuoron (Kuusisto) esiin nostamaa teemaa ja työryhmässä pohdittiin kokeellisten, vertailevien tutkimusasetelmien ja laadullisten arviointiasetelmien merkitystä. Todettiin, että yksittäisten palveluiden vaikuttavuuden toteaminen on ollut haastavaa. Vaikuttavuutta arvioitaessa katsotaan usein helposti mitattavia suoritteita ja niiden lukumääriä, kun sosiaalityön arvioinnissa pitäisi päästä syvemmälle ja tarkastella vaikutuksia ihmisten elämään laajemmin (ks. Metteri & Kauppinen-Perttula, blogikirjoitus; Irjala, blogikirjoitus). Vaikutukset eivät usein ole myöskään välittömiä niiden kompleksisesta luonteesta johtuen. Asiakas saattaa tunnistaa palvelun vaikuttavuutta vasta myöhemmin ja on myös mahdollista, että intervention hyödyt jäävät eri syistä saamatta.
Keskustelussa todettiin, että vaikuttavuustiedon siirtämisessä osaksi palveluiden kehittämistä ja osaksi asiakastyötä on haasteita. Tilanteessa, jossa organisaatiot eivät riittävästi ohjaa päätöksentekoa tai arviointia, arjen vaikuttavuustieto rakentuu kokemuksen kautta ja kollegiaalisesti. Käytännön toimijoille tarvittaisiinkin struktuureja työn vaikuttavuuden arviointiin, jonka katsottiin myös lisäävän työn mielekkyyttä ja edelleen työhyvinvointia.
Miten vaikuttavuutta voidaan mitata?
Terveydenhuollossa hoitopolut ja tutkitut toimenpiteet ovat usein selkeitä ja perustuvat suosituksiin. Laajemmin tarkasteltuna asiakkaan elämäntilanteen kohentuminen on kuitenkin yhdistelmä monenlaisia tekijöitä. Sosiaalityössä vaikuttavuuden osoittamiseen tulee pyrkiä, vaikka toimintaa on hankalampi mitata. Nähtiin, että vaikuttavuusmittareita tulisi kehittää, sillä esimerkiksi kokemusperäinen asiakkaan elämänlaadun tai osallisuuden näkökulmat eivät useinkaan sisälly niihin.
Asiakkaan hyvinvointiin voi vaikuttaa interventioiden sijaan palvelutilanteet ja kohtaamiset työtekijöiden kanssa. Työryhmässä heräsi keskustelua siitä, miten vuorovaikutusta ja esimerkiksi kuulluksi tulemisen tunnetta voi mitata. Suhde asiakkaan kanssa rakentuu vuorovaikutuksessa ja ammattilainen saa kontaktin jatkuessa palautetta, minkä avulla hän säätelee yhteistyösuhdetta. Vuorovaikutussuhteen ainutlaatuisuus kahdenvälisenä ja tilanteisena kohtaamisena tuo omat haasteensa mittaamiseen. Joitain esimerkkejä nostettiin esille, kuten palautetietoinen työskentely (Feedback-Informed-Treatment, FIT), jossa tällaista keskustelua käydään jokaisen tapaamisen jälkeen (ks. Wieliczko & Isoaho, blogikirjoitus). Yhteistyösuhteen tutkiminen on tärkeää sosiaalityössä ja parhaimmillaan se tuottaa yleistettävää tietoa, jota voidaan hyödyntää sosiaalityön taitojen opettamisessa.
Katsottiin, että vaikuttavuuden arvioinnin mittareiden käytöstä on saatu hyötyjä. Niiden implementointi on ollut kuitenkin käytännössä puutteellista, vaikka mittarit ovat lyhyitä ja asiakastyöhön sopivia. Suosituksin toimivista käytännöistä on syytä tehdä (ks. Tapola-Haapala, Kuusinen-James & Rajavaara, blogikirjoitus). Työryhmässä peräänkuulutettiin mittareiden aktiivisempaa hyödyntämistä ja niiden käyttöönottoa tulisikin toteuttaa keskitetysti ja systemaattisesti siten, että joku organisaatio vastaisi niiden käyttöönotosta ja hyödyntämisestä.
Miten tutkimuksella voidaan edistää vaikuttavuutta?
Tutkitun vaikuttavuustiedon lisäämiselle on ilmeinen tarve ja vaatimuksia sen edistämiseksi sosiaalipalveluissa on esitetty. Tarvitsemme foorumeita tutkimuskeskustelulle, jota toteutettiin myös Tampereella helmikuussa 2024 järjestetyn Sosiaalityön tutkimuksen päivien työryhmässämme. Keskeisinä kumppaneina tutkitun vaikuttavuustiedon lisääjinä ja käyttöön saattajina nähtiin yliopistot, hyvinvointialueet sekä kehittäjä- tai tutkijasosiaalityöntekijät. Tutkimuksen tekemisessä tutkimuksen ja käytännön sosiaalityön yhteys on oleellinen (ks. Kotisaari, blogikirjoitus)
Monenlaisia menetelmiä ja hankkeita viedään hyvinvointialueille, mutta ongelmaksi nähtiin niiden juurtumattomuus käytäntöön. Keskeistä on, että näyttöön perustuvia käytäntöjä kehitetään pitkäjänteisesti ja laajassa valtakunnallisessa yhteistyössä. Niiden käyttöönotto hyvinvointialueilla vaatii myös tukea. Hyvinvointialueilla kaivataan tällä hetkellä myös nopeita ratkaisuja vaikuttavuuden edistämiseen. Keskeinen keino tähän on lisätä yhteistyötä sellaisen tutkimuksen saralla, joka pyrkii osoittamaan sosiaalipalveluiden vaikuttavuutta. Nopeaa ratkaisua ei ole – vaikuttavuuden tutkimus vaatii jo menetelmällisesti seuranta-asetelmia, jotka vaativat aikaa. Vaikuttavien palveluiden osoittaminen vaatii sen lisäksi myös asenteellista muutosta, jossa projektiluonteisista käytännöistä pyritään suunnitelmallisesti kohti vaikuttavia, näyttöön perustuvia sosiaalipalveluita.
Näkökulmia sosiaalityön vaikuttavuuteen
Työryhmän tarkoituksena oli koota yhteen aihepiirin tutkijoita ja kehittäjiä sekä hahmottaa vaikuttavuuteen liittyvää tutkimusta. Osallistujilla oli mahdollista kirjoittaa blogiteksti, jotka ovat luettavissa tällä verkkosivulla, jossa he työryhmässä käydyn keskustelun pohjalta reflektoivat omaa tutkimustaan. Toivomme näiden tekstien herättävän lukijoissa uusia ajatuksia ja monipuolistavan käsityksiä vaikuttavista sosiaalipalveluista.
Työryhmän vetäjät:
Ulriika Leponiemi, verkostojohtaja TRANSFORM-tutkimusalusta, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto.
Katja Kuusisto, professori, johtaja TRANSFORM-tutkimusalusta, Tampereen yliopisto.
Matias Heikkilä, koordinaattori TRANSFORM-tutkimusalusta, Tampereen yliopisto.
Katariina Similä, projektisuunnittelija, Pirkanmaan hyvinvointialue, Vaikuttavuuskeskus.
Suvi Liimatainen, vaikuttavuusylilääkäri, valmistelutyöryhmän puheenjohtaja, Vaikuttavuuskeskus.
Kommentit