Tampereen Yliopistollisen Sairaalan TULES-keskuksen käsikirurgian alan tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin sormen amputaatiovammojen hoidoksi tehtyjen replantaatio- eli takaisinistutusleikkausten indikaatioita ja hoitokäytäntöjä Pohjoismaissa. Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena replantaatiokirurgisille yksiköille Odensen yliopistollisessa sairaalassa Tanskassa, Oslon yliopistollisessa sairaalassa Norjassa, Tukholman yliopistollisessa sairaalassa Ruotsissa ja Suomessa Tampereen sekä Helsingin yliopistollisissa sairaaloissa. Nämä ovat Pohjoismaiden viisi suurinta replantaatiokirurgista yksikköä. Tutkimuksessa todettiin, että keskusten välillä esiintyy yhteneväisiä käytäntöjä ja leikkausaiheita, mutta pääosin vaihtelu oli kuitenkin merkittävää.
Päätutkija Henrikki Rönkkö, mikä oli tutkimuksen päätavoite? Teemme Pohjoismaista yhteistyötä amputaatiovammapotilaiden hoidon kehittämiseksi. Tutkimuksessa oli mukana Suomen lisäksi Ruotsin, Norjan ja Tanskan yksiköt, joihin amputaatiopotilaiden hoito on Pohjoismaissa keskitetty, päätutkija Henrikki Rönkkö kertoo. Käden alueen amputaatiovammojen jälkeinen takaisinistutus- eli replantaatioleikkaus on vaativa mikrokirurginen toimenpide, joka vaatii noin viikon hoitojakson sairaalan osastolla. Jatkohoidon yksityiskohdista on hyvin vähän tutkimusnäyttöä ja käytäntö perustuu pitkälti eri yksiköiden omaan kokemukseen. Tutkimuksen ensimmäinen tavoite olikin selvittää jatkohoitokäytäntöjen eroa viiden Pohjoismaisen replaataatiokirurgiaa tekevän yksikön välillä, Rönkkö jatkaa.
Yllättikö tutkimustulos? Hoitokäytännöissä oli toki paljon samaa, mutta myös yllättävän suuria eroavaisuuksia. Kun tutkimusnäyttöä parhaasta hoidosta ei ole, niin yksiköissä on ollut suuri kynnys lähteä muuttamaan erilaisia vallitsevia käytäntöjä.
Professori Jarkko Jokihaara, voiko hoito olla silti tasalaatuista vaikka maiden välistä vaihtelua esiintyisi? Monta tietä vie Roomaan, mutta kyse on myös siitä, miten resursseja käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja vältetään potilaalle hyödytön hoito, jossa voi lisäksi olla omat riskinsä. Esimerkiksi pitkä vuodelepo leikkauksen jälkeen lienee takaisinistutettujen sormien verenkierron kannalta hyödyllistä, mutta samalla siinä altistetaan potilas syvälle laskimotukokselle tai keuhkoveritulpalle. Tässä tutkimuksessa ei vertailtu hoitokäytäntöjen tuloksia vaan ensin selvitettiin millaisia hoitokäytäntöjä Pohjoismaissa on käytössä, käsikirurgian tenure track professori Jarkko Jokihaara toteaa.
Mitä muut yksiköt hyötyvät tutkimuksesta? Eri maiden replantaatiokirurgiaa tekevät yksiköt voivat peilata omia hoitokäytäntöjään, ja niiden perusteluita, tutkimuksessa esitettyihin jatkohoitomalleihin. Tämä tutkimus toimii pohjana tulevalle tutkimusyhteistyölle, Rönkkö ja Jokihaara toteavat.
Teksti: Aleksi Reito
Henrikki Rönkön ja tutkimusryhmän julkaisu Indications, anaesthesia and postoperative protocol for replantation and revascularization in the hand in Nordic countries on julkaistu Journal of Hand Surgery (European Volume) lehdessä syyskuussa.