Itseohjautuva työ palkitsee tekijänsä, mutta vaatii voimavaroja

Päätösvaltaa ja vastuuta laajasti hajauttaneiden työpaikkojen henkilöstö kokee työssään runsaasti työhyvinvointia tukevia voimavaratekijöitä ja työn imu on korkeaa. Laajat vaikutusmahdollisuudet, kokemus tasavertaisuudesta, tarkoituksenmukainen ja sujuva päätöksenteko sekä hyvin toimiva yhteisöllisyys ovat keskeisiä työhyvinvointia tukevia tekijöitä. Itseohjautuvissa organisaatioissa koetaan kohtalaisen yleisesti myös stressiä ja kuormitusta. Kuormittavaksi voidaan kokea työhön liittyvät epäselvät odotukset, tavoitteet ja toimintatavat.

Tampereen yliopiston Työsuojelurahaston tuella vuosina 2020-2021 toteuttaman ”TEOT- Työhyvinvointi esimiehettömässä organisaatiossa” -tutkimushankkeen tuloksia esiteltiin webinaarissa 24.8.2021. Tutkimuksen johtopäätöksenä esiteltiin seitsemän työhyvinvoinnin elementtiä, joita vahvistamalla voidaan ylläpitää ja parantaa työhyvinvointia itseohjautuvassa työssä. Tutkimuksen tuloksena syntyi sähköinen opasjulkaisu, joka on ladattavissa maksutta osoitteesta https://research.tuni.fi/tyohyvinvointi/julkaisut/. Tutkimuksen tulokset vahvistivat myös, että itseohjautuvuuden ja työhyvinvoinnin kokemukset ovat yhteydessä toisiinsa.

Tutkimusaineisto kerättiin viideltä suomalaiselta työpaikalta (Fraktio Oy, Insta Digital Oy, Keskustakirjasto Oodi / Helsingin kaupunki, Parcero Marketing Partners Oy ja Vertia Oy), joissa vastuuta ja valtaa on hajautettu tavanomaista enemmän koko henkilöstölle.

”Tutkimillamme työpaikoilla työntekijöillä on tavanomaista laajemmat vaikutusmahdollisuudet niin omaan työhönsä kuin koko työpaikan toimintaan. Vaikutusmahdollisuudet toteutuvat yhdessä sovittujen ja kehitettyjen toimintatapojen kautta. Jos perinteisessä organisaatiossa asema määrittelee sen, kuka saa päättää mistäkin asiasta, niin näissä organisaatioissa kuka tahansa voi tehdä päätöksen, kun toimii sovitun prosessin mukaisesti,” kuvaa hankkeen projektipäällikkö toiminut Riitta-Liisa Larjovuori Tampereen yliopiston työhyvinvoinnin tutkimusryhmästä.

Tutkituilla työpaikoilla on tunnistettu myös, että lisääntynyt vastuu ja tehtävien moninaisuus voivat kuormittaa. Työhyvinvointia tuetaan esimerkiksi seuraamalla työntekijöiden kuormituskokemuksia erityisen tarkasti, keräämällä reaaliaikaista palautetta työhyvinvoinnista, ja reagoimalla siihen nopeasti. Tutkimuksen perusteella erityisesti uran alkuvaiheessa olevat voivat tarvita tukea oman työn tavoitteiden määrittämiseen ja kehityspolkujen hahmottamiseen.

”Itseohjautuvan työn ideologiaan kuuluu usein, että ihminen nähdään kokonaisvaltaisesti. Avoin ja hyväksyvä suhtautuminen työhyvinvoinnin ja työkyvyn vaihteluun ja mahdollisiin haasteisiin tukee jaksamista vaativassa työssä,” Larjovuori kuvaa. Tutkituilla työpaikoilla myös yhteisöllisyys koettiin vahvasti työhyvinvointia tukevaksi tekijäksi. ”Itseohjautuvuus lisää yhteisöllisyyttä, sillä sooloilu ja omien tiukkarajaisten työtehtävien kanssa puurtaminen eivät edistä yhteistä päämäärää. Vahva yhteisöllisyys näkyi myös siinä, että tiimin ja työyhteisen jäsenet kantoivat huolta toisten jaksamisesta ja työhyvinvoinnista sekä tukivat heitä heidän työssään,” toteaa tutkija Ismo Kinnari.

”Näemme itseohjautuvammassa työnteossa ja tutkimillamme työpaikoilla sovelletuissa matalissa ja dynaamisissa organisointitavoissa paljon potentiaalia tulevaisuuden työelämän kannalta. Nykyinen lainsäädäntö ja vallalla olevat johtamisopit pohjautuvat vielä paljolti hierarkkiseen työnteon malliin, joten tekemistä ja tutkimista tässä on edelleen paljon,” hankkeen tutkijat summaavat.

Lisätietoja: projektipäällikkö, tutkija Riitta-Liisa Larjovuori, riitta-liisa.larjovuori@tuni.fi, 050 4336260

Hankkeen aineistot: https://research.tuni.fi/tyohyvinvointi/julkaisut/

Kuvitus: Heli Penttinen