Hanke toteutetaan yhteistyössä viiden henkilöstön itseohjautuvuutta toteuttavan ja kehittävän työpaikan kanssa, joita ovat Fraktio, Intopalo Digital, Keskustakirjasto Oodi, Parcero Marketing Partners ja Vertia. ”Lähdimme innolla mukaan, koska tältä alueelta ei vielä juurikaan ole tutkimustietoa. Tämä on ensimmäisiä hankkeita, jossa selvitetään nimenomaan henkilöstökokemusta itseohjautuvassa työssä”, kertoo hankkeen ohjausryhmän jäsen Mari Tähjä, joka työskentelee ennakoinnin asiantuntijana Fraktiossa. Fraktiossa itseohjautuvaa organisaatiota on toteutettu ja kehitetty yrityksen perustamisesta, eli vuodesta 2012 lähtien.
Usein esitettävä ajatus on, että itseohjautuvuus on mahdollista vain tietyntyyppisessä työssä. Se onkin lyönyt itsensä läpi etenkin ohjelmistoalalla ja joissakin muissa asiantuntijatöissä. Etenkin kansainvälisesti esimerkkejä hyvinkin radikaalisti päätösvaltaa ja vastuuta hajauttaneista yrityksistä löytyy kuitenkin niin teollisuudesta kuin hoiva-alaltakin. ”On hienoa, että omaan tutkimukseemme lähti mukaan yrityksiä niin ICT- kuin rakennusalaltakin ja myös yksi kunnallinen työpaikka. On kiinnostavaa, löydämmekö tutkimuksessa nimenomaan itseohjautuvuuteen liittyviä työn ilon ja imun tai toisaalta stressin lähteitä, vai ovatko ne samantyyppisiä kuin perinteisemmissä yrityksissä”, pohtii hankkeen projektipäällikkönä ja tutkijana toimiva Riitta-Liisa Larjovuori.
Koska kyseessä on tieteellinen tutkimus, on tutkimusryhmä pohtinut paljon myös sitä, millaista itseohjautuvuutta tutkimuksessa tarkastellaan.
”Itseohjautuvuuden käsitettä käytetään usein sitä tarkemmin määrittelemättä. Yksilön kykyä itseohjautuvuuteen tarvitaan nykypäivän työelämässä jo lähestulkoon kaikissa tehtävissä. Itse käytämme tutkimukseen perustuvaa itseohjautuvan organisaation määritelmää, jonka mukaan tällaisessa organisaatiossa sekä valtaa että vastuuta on radikaalisti ja muodollisesti hajautettu läpi koko organisaation”, linjaa hankkeeseen lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta osallistuva tutkija, TkT Hannu Nieminen.
”Itseohjautuvuus ja siihen välillä liitettävä esihenkilöttömyys on herättänyt viime aikoina myös keskustelua henkilöstön jaksamisesta ja tuen tarpeesta. Tulee muistaa, että itseohjautuvuuden tasoissa on eroja. Organisatorisessa itseohjautuvuudessa kyse on toimintamallien ja käytänteiden uudelleen määrittelemisestä ja rakentamisesta. Oma kokemukseni kertoo, että kun itseohjautuvuutta rakennetaan määrätietoisesti ja käytänteitä kehitetään tietoisesti, tukea on kyllä löydettävissä uusien roolien ja toimintamallien kautta. Näin ”heitteille jäännin” kokemusta ei synny. On hienoa, että nyt tutkimuksellisesti tätä tarkastellaan suomalaisessa kontekstissa”, toteaa Marianne Kukko Lygge Oy:stä. Kukko on mukana hankkeen ohjausryhmässä ja auttaa omassa työssään yrityksiä uudistamaan toimintamallejaan.
Parhaimmillaan itseohjautuvuutta toteuttavalla työpaikalla jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa sekä koko työpaikan päämääriin että omaan työhönsä sisältöön, mikä aikaisemman tutkimuksenkin perusteella on vahvasti yhteydessä työhyvinvointiin. ”Suunnitelmallisessa itseohjautuvuudessa ei ole kyse siitä, että työntekijä tekee vain itseä eniten kiinnostavia töitä tai ilman yhteistä keskustelua jättää töitä tekemättä. Itseohjatuvan organisaation johtamisessa on tärkeää varmistaa, että kaikki tuntevat toiminnan pelisäännöt ja periaatteet ja että yhteinen päämäärä on jatkuvasti mukana keskusteluissa”, pohtii hanketta johtava KT Kirsi Heikkilä-Tammi työhyvinvoinnin tutkimusryhmästä.
Jotta aiheesta saadaan mahdollisimman kattava kuva, tutkimuksessa tehdään läheistä yhteistyötä Aalto yliopiston ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulun kanssa, joilla on myös meneillään itseohjautuviin organisaatioihin liittyvää tutkimusta. Ensimmäisiä tuloksia hankkeesta on luvassa syksyllä 2020 ja lopulliset tulokset valmistuvat hankkeen päättyessä kesällä 2021.
Lisätietoja:
Tampereen yliopisto
projektipäällikkö, tutkija Riitta-Liisa Larjovuori, 050 433 6260
riitta-liisa.larjovuori@tuni.fi
https://www.tsr.fi/meneillaan-olevat-hankkeet/hanke?h=190356