Tällä viikolla autismikirjo on ollut laajasti mediassa esillä käynnissä olevan autismitietoisuuden viikon ansiosta. Viikko huipentuu sunnuntaina 2.4. vietettävään kansainväliseen autismitietoisuuden päivään, jonka tarkoituksena on lisätä tietämystä ja ymmärrystä autismikirjosta.
Lääketieteellisenä diagnoosina autismikirjon häiriö (autism spectrum disorder, ASD) on keskushermoston kehityksellinen poikkeavuus, joka usein voi aiheuttaa toimintakyvyn haittaa laajasti läpi elämän. Autismikirjon ydinoireita ovat poikkeavuudet sosiaalisessa viestinnässä ja vuorovaikutuksessa sekä rajoittuneet, toistavat käyttäytymismallit, kiinnostuksen kohteet tai toiminnot.
Autismikirjon piirteiden varhainen tunnistaminen on tärkeää arjen tukitoimien ja ympäristön muokkaamisen sekä tarvittaessa kuntoutuksen aloittamiseksi mahdollisimman aikaisin. Ensimmäinen huoli lapsesta herää vanhemmilla usein jo lapsen ollessa noin 6–24 kuukauden ikäinen. Vanhemmat saattavat huomata ensimmäisinä merkkeinä esimerkiksi, että lapseen on vaikea saada kontaktia, lapsi ei käytä katsetta viestiäkseen tai reagoi omaan nimeensä. On keskeistä, että tukitoimet lapsen arkiympäristössä käynnistetään heti kun huoli on herännyt, jo ennen tarkempaa oireiden selvittelyä ja diagnostista arviointia. Näin linjataan myös autismikirjon Käypä hoito -suosituksessa, joka julkaistiin tämän vuoden alussa.
Katse Taaperoon -tutkimusprojektissa pyrimme tunnistamaan varhaista autismikirjon kehityshuolta sekä tutkimme vanhemmille tarjottavan varhaisen ohjannan merkitystä siinä vaiheessa, kun kehityshuoli on ensimmäisen kerran tunnistettu. Varhaisen vanhempainohjauksen tavoitteena on lisätä vanhemman ymmärrystä lapsestaan sekä lisätä vanhemman ja lapsen kasvokkaista vuorovaikutusta lapselle soveltuvin keinoin tukemaan lapsen sosiaalisten taitojen kehitystä.
Katse taaperoon -tutkimuksen vanhempainohjannan tarkoituksena on löytää yhdessä vanhemman kanssa tapa olla lapsen kanssa vuorovaikutuksessa ja arkeen sopia keinoja tukea taaperon sosiaalista kehitystä esimerkiksi päivittäistoiminnoissa. Autismipiirteisen taaperon kanssa tehokas tapa päästä kontaktiin voi olla esimerkiksi hänen toimintojensa ja puheen matkiminen tai jokin mieluisa rutiininomainen sosiaalinen leikki, kuten erilaiset laululeikit tai hyppyytysleikit. Sosiaalista viestintää voidaan tukea esimerkiksi palkitsemalla lapsen viestintäyrityksiä luonnollisilla, tilanteeseen sopivilla tavoilla, kuten antamalla lapselle hänen pyytämänsä asia tai jatkamalla lapsen pyytämää toimintoa. Ohjannan sisältöä mukautetaan lapsen ja perheen tarpeita vastaavaksi.
Pienen lapsen kehityksen tukemisen keinoista mahdollisessa autismikirjossa on myös koottu esimerkiksi Käypä hoito -suosituksen lisäaineistoon.
Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet vanhempien kautta toteutettujen interventioiden olevan tehokkaita muun muassa lasten sosiaalisten taitojen ja viestinnän lisäämiseksi sekä haitallisen käyttäytymisen vähentämiseksi. Varhaisen ohjannan ja tuen keinoja on tärkeää ottaa käyttöön laajemmin niin varhaisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa kuin varhaiskasvatuksessakin, sillä varsinaisten kuntoutuspalveluiden piiriin pääsemisessä saattaa kestää, eivätkä ole edes tarpeen kaikille.
Katse Taaperoon -tutkimusprojektin vanhempien ohjantatutkimuksen ensimmäisestä vaiheesta on saatu alustavia lupaavia tuloksia. Tavoitteenamme on kehittää vanhempien ohjantamenetelmästä varhainen matalankynnyksen ohjanta, josta voisivat hyötyä mahdollisimman monet vanhemmat ja heidän lapsensa, joiden kohdalla on herännyt huoli sosiaalisen vuorovaikutuksen ja viestinnän kehittymisestä. Pyrimme tutkimuksen avulla myös tunnistamaan niitä lapsia, joille myöhemmin mahdollisesti diagnosoidaan autismikirjon häiriö sekä tunnistamaan yksilöllisesti paras tukimuoto ja ajoitus kyseisille taaperoille ja heidän perheilleen.
Kasvokkaisen vuorovaikutusta ja sosiaalista viestintää tukevan ohjannan lisäksi tutkimme vanhempainohjantaa taaperoiden nukkumiseen ja syömiseen liittyvissä haasteissa, joista kerromme lisää tulevissa blogikirjoituksissa.
Elina Lehtonen, väitöskirjatutkija, PsM, neuropsykologiaan erikoistuva psykologi