Raskauden ja vanhempana toimimisen aikana aivoissa tapahtuu paljon sekä rakenteellisia että toiminnallisia muutoksia, joista osa palautuu ennalleen muutaman vuoden sisällä vauvan syntymästä. Aivojen muovautumisesta vanhemmuuteen voi lukea tarkemmin aiemmasta blogipostauksestamme täältä. Mutta miten vanhemmuus ja sen mukanaan tuomat muutokset aivoissa ja hormonitoiminnassa vaikuttavat ihmisen ajatteluun ja muistin toimintaan? Asiasta on olemassa vielä melko ristiriitaista tutkimustietoa, mutta kuva on pikkuhiljaa selkenemässä.
Australialaisen meta-analyysin (tutkimus, joka muodostaa keskiarvoja aikaisempien tutkimusten tuloksista ja tekee niistä johtopäätöksiä) mukaan raskaana olevien ihmisten muistin toiminta heikkenee ensimmäisen ja toisen raskauskolmanneksen aikana saavuttaen pohjatasonsa kolmannella raskauskolmannella. Lisäksi loppuraskauden aikainen suoriutuminen sekä muistia, yleistä kognitiivista kyvykkyyttä että toiminnanohjausta mittaavissa tehtävissä oli selvästi heikompaa ei-raskaana oleviin ihmisiin verrattuna. Raskaus siis vaikuttaa hyvin laaja-alaisesti tiedonkäsittelyyn, minkä vuoksi on hyvä muistaa olla itselleen armollinen tässä elämänvaiheessa: on ymmärrettävää, jos tavarat ovat hukassa ja sovitut tapaamiset unohtuvat.
On kuitenkin tärkeää huomata, että tulosten mukaan suoriutuminen oli heikkenemisestä huolimatta edelleen normaalivaihtelun rajoissa. Yksilön kohdalla kukaan muu tuskin kiinnittää huomiota raskaana olevan muistikatkoksiin ja lipsahduksiin, mutta itse sen saattaa huomata. On näyttöä siitä, että raskausaikana oman muistin toiminta myös arvioidaan ei-raskaana olevia heikommaksi ja nämä arviot ovat yhteydessä heikompaan muistisuoriutumiseen joillakin muistin osa-alueilla (tiedostamaton eli implisiittinen muisti).
Äitien omia kokemuksia muistin toiminnasta on tutkittu myös raskauden jälkeen. Noin vuoden kuluttua vauvan syntymästä äitien ja lapsettomien naisten välillä ei havaittu eroa muisti- tai prosessointinopeustehtävissä, mutta sen sijaan äidit arvioivat subjektiivisesti oman suoriutumisensa heikommaksi kuin lapsettomat naiset. Lisäksi äitien kohdalla havaittiin yhteys yleisen hyvinvoinnin (uni, vähäiset mielialaoireet) ja muistisuoriutumisen arvioinnin välillä: ne äidit, jotka voivat hyvin, myös arvioivat muistinsa toimivan hyvin. Tätä yhteyttä ei havaittu lapsettomilta naisilta. Tutkijat päättelivät tämän kertovan siitä, että äidit saattavat olla enemmän tietoisia oman tiedonkäsittelynsä toiminnasta ja siinä mahdollisesti tapahtuneista muutoksista. Myös näiden tulosten perusteella riittävästä levosta ja kognitiivisen kuorman pysymisestä maltillisena on tärkeää pitää kiinni vanhemmuuteen siirtymän kynnyksellä.
Tutkimustiedon perusteella vaikuttaa siis siltä, että vaikka raskausaikana saatetaan kokea hetkellistä tiedonkäsittelytoimintojen heikkenemistä, nämä muutokset palautuvat aikanaan raskautta edeltävälle tasolle. Eräässä uunituoreessa katsausartikkelissa selvitettiin raskausaikana alkavia muutoksia aivoissa ja tiedonkäsittelyssä. Muutosten kulkua tarkasteltiin pitkälle myöhäiseen aikuisikään saakka. Raskausaikana havaittu muistin heikkeneminen on joissakin tutkimuksissa nähtävillä vielä ensimmäisten synnytyksen jälkeisten kuukausien aikana, mutta tiedonkäsittelytoimintojen muutokset palautuvat raskautta edeltävälle tasolle seuraavien vuosien aikana. Kiinnostavaa on, että tämän palautumisen ajoitus näyttää mukailevan aivomuutosten palautumisen kanssa samaa aikataulua.
Vielä on hieman ristiriitaista tietoa siitä, miten vanhemmuus vaikuttaa tiedonkäsittelytoimintoihin ikääntymisen myötä myöhemmin elämässä. Keski-iässä ja siitä eteenpäin aiemmin elämän aikana saatu kokemus vanhemmuudesta näyttäisi olevan yhteydessä esimerkiksi parempaan tiedonkäsittelyn nopeuteen ja sekä kielelliseen että näönvaraiseen muistisuoriutumiseen. Asia ei kuitenkaan ole täysin suoraviivainen, sillä kun lasten lukumäärä kasvaa hyvin korkeaksi, sillä voi myös olla heikentäviä vaikutuksia vanhemman tiedonkäsittelyyn keski-iässä, kenties suuremman kuormituksen tai alhaisemman sosioekonomisen aseman vuoksi. Lisäksi on havaittu, että keski-ikäisten äitien aivoissa ei ole havaittavissa yhtä paljon ikääntymisen merkkejä, kuin lapsettomien naisten aivoissa.
Tähän mennessä vanhemmuuteen liittyvä tutkimus on keskittynyt paljolti raskauteen ja lapsen ensimmäisiin elinvuosiin, mutta vanhemmuus ei lopu siihen, vaan tuo mukanaan muuttuneen elinympäristön ja lisääntyneen kognitiivisen kuorman koko loppuelämäksi. Tämän vuoksi on tärkeää, että vanhempien ja lapsettomien eroja tutkitaan laaja-alaisesti myös myöhemmissä elämänvaiheissa. Tutkimus lisää tietoutta ihmisten ikääntymisestä ja siihen vaikuttavista asioista, joista vanhemmuus saattaa olla yksi merkittävä, mutta toistaiseksi vähemmän tunnettu tekijä.
