Perheen perustaminen ja vanhemmaksi tulo on toisaalta yleinen ja monelle aikuiselle ajankohtainen elämänvaihe. Samalla se on kuitenkin merkittävä ja elämää mullistava kehitysvaihe aikuisen elämässä. Vanhemmaksi tuleminen ei vaikuta ainoastaan yöuniin ja pestävän pyykin määrään, vaan se todella myös muuttaa ihmisen fysiologiaa aivojen rakenteissa ja hormonitoiminnassa tapahtuvien muutosten myötä.
Esimerkiksi raskauden aikana äidin aivojen koko pienenee1,2, minkä lisäksi hormonitoiminta käy läpi valtavan myllerryksen. Monien hormonien, kuten estrogeenin, kortisolin ja testosteronin määrä äidin kehossa nousee raskauden aikana3. Lisäksi aivoissa erittyvä ja rakkaushormoniksikin kutsuttu oksitosiini on tärkeä synnytyksen käynnistymiselle ja imetykselle.
Vaikka isät eivät käykään läpi raskautta ja synnytystä, myös heidän fysiologiassaan tapahtuu muutoksia vanhemmaksi tulon myötä3. On havaittu esimerkiksi, että miesten hormonitasot muuttuvat lapsen syntymän lähestyessä ja lapsen synnyttyä4. Miesten aivot taas saattavat muovautua sen mukaan, kuinka paljon hän osallistuu vauvan hoitoon5,6.
Näillä aivoissa ja hormonitoiminnassa tapahtuvilla muutoksilla voi olla vaikutus vanhemman motivaatioon hoitaa lasta sekä kykyyn havainnoida toisten ihmisten tunteita. TransParent-tutkimusprojekti selvittää, miten vanhemmaksi tuleminen vaikuttaa vauvan ja vanhemman vuorovaikutuksen kannalta olennaisiin asioihin, kuten tunteiden tunnistamiseen sekä niihin reagoimiseen.
Ensimmäisessä vaiheessa on tutkittu fysiologisten ja hormonaalisten mittausten sekä aivotutkimuksen avulla, miten äidit ja lapsettomat naiset reagoivat vauvan tunnepitoisiin viesteihin, kuten kasvonilmeisiin ja itkuun. Pian alkavassa tutkimuksen toisessa vaiheessa käännämme katseen miehiin ja tutkimme, miten miesten hormonitasot muuttuvat odotuksen aikana ja kuinka muuttuva fysiologia on yhteydessä tunteiden havaitsemiseen ja vuorovaikutukseen vauvan kanssa.
Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa jäädä seuraamaan HIP-laboratorion blogia, sillä tulemme julkaisemaan blogitekstejä vanhemmuuteen liittyvistä aiheista sekä TransParent-projektin vaiheista ja tutkimustuloksista.
Sonja Veistola ja Hanneli Sinisalo, väitöskirjatutkijat
- Hoekzema, E., Barba-Müller, E., Pozzobon, C., Picado, M., Lucco, F., García-García, D., Soliva, J.C., Tobeña, A., Desco, M., Crone, E.A., Ballesteros, A., Carmona, S. & Vilarroya, O. (2017). Pregnancy leads to long-lasting changes in human brain structure. Nature Neuroscience, 20(2), 287–296. doi:10.1038/nn.4458
- Oatridge, A., Holdcroft, A., Saeed, N., Hajnal, J. V., Puri, B. K., Fusi, L., & Bydder, G. M. (2002). Change in brain size during and after pregnancy: Study in healthy women and women with preeclampsia. American Journal of Neuroradiology, 23(1), 19–26. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7975506/
- Edelstein, R. S., Wardecker, B. M., Chopik, W. J., Moors, A. C., Shipman, E. L., & Lin, N. J. (2015). Prenatal hormones in first‐time expectant parents: Longitudinal changes and within‐couple correlations. American Journal of Human Biology, 27(3), 317-325. https://doi.org/10.1002/ajhb.22670
- Saxbe, D. E., Edelstein, R. S., Lyden, H. M., Wardecker, B. M., Chopik, W. J., & Moors, A. C. (2017). Fathers’ decline in testosterone and synchrony with partner testosterone during pregnancy predicts greater postpartum relationship investment. Hormones and Behavior, 90, 39-47. https://doi.org/10.1016/j.yhbeh.2016.07.005
- Abraham, E., Hendler, T., Shapira-Lichter, I., Kanat-Maymon, Y., Zagoory-Sharon, O., & Feldman, R. (2014). Father’s brain is sensitive to childcare experiences. Proceedings of the National Academy of Sciences, 111(27), 9792-9797. https://doi.org/10.1073/pnas.1402569111
- Horstman, L. I., Riem, M. M., Alyousefi-van Dijk, K., Lotz, A. M., & Bakermans-Kranenburg, M. J. (2022). Fathers’ involvement in early childcare is associated with amygdala resting-state connectivity. Social cognitive and affective neuroscience, 17(2), 198-205. https://doi.org/10.1093/scan/nsab086