Sosiaali- ja terveysalan ongelmien ratkaiseminen edellyttää monipuolisen tiedon tuottamista, keräämistä ja tulkintaa, monitieteistä ja -alaista kehittämistä. Palvelujärjestelmää ei voida enää kehittää sammuttamalla tulipaloja ja tarttumalla yhteen haasteeseen kerrallaan, hahmottamatta vaikutuksia kokonaisuuteen. Tehtävien päätösten ja toimenpiteiden vaikutukset linkittyvät laajaan monialaiseen tekemiseen. Toimintaa ja sen vaikutuksia on tarkasteltava laajemmin kuin yhden toimijan näkökulmasta.
Teoksessa tarkastellaan innovaatioekosysteemin käsitteenmäärittelyä, toimintamallien muodostamista ja tavoitteiden asettamista. Teos keskittyy siihen, mitä ekosysteemikehittäminen merkitsee sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa sekä miten sote-innovaatioekosysteemi voi parhaimmillaan toimia. Lisäksi artikkeleissa käsitellään ekosysteemimäisen toiminnan haasteita.
Julkisen sektorin sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmää kehitetään useiden samanaikaisten haasteiden ristipaineessa. Näitä ovat esimerkiksi niukat taloudelliset resurssit, hoito- ja hoivavelka, väestön ikääntymisen myötä kasvava palvelutarve sekä työvoimapula. Pelkkä reaktiivinen toiminta ei riitä, vaan ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista systeemistä muutosta.
Ekosysteemiperustainen lähestymistapa mahdollistaa osaamisen ja resurssien yhdistämisen tavalla, joka luo arvoa niin toimijoille kuin yhteiskunnalle. Olennaisen tärkeää on koota ja tulkita tietoa yhdessä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin sekä oppilaitosten ja yliopistojen kesken. Julkisten palvelujen tuottaminen ja kehittäminen onkin siirtynyt kohti yhteiskehittämistä ja monituottajamalleja, jolloin muodostuu monipuolisia ekosysteemejä.
Kirjan ovat toimittaneet: Pasi-Heikki Rannisto, Ulriika Leponiemi, Nadja Nordling ja Jari Kolehmainen.
Sosiaali- ja terveysalan innovaatioekosysteemit.
Tampere University Press, 2023. DOI: 10.61201/tup.878
Kommentit