Tutkimme osana Asiakassegmentointi ja päihteitä ongelmallisesti käyttävien palvelut – paraneeko vaikuttavuus? (SEGMENT) -hanketta sitä, millaisena vuoden 2023 alusta voimaan astunut kansallinen hyvinvointialuemuutos näyttäytyi päihdetyötä tekevien terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta1. Haastattelimme terveydenhuollon ammattilaisia sekä ennen, että heti vuodenvaihteen 2023 jälkeen ja kysyimme, millaisia ajatuksia muutos oli ammattilaisten arkiseen työhön luonut ja miten muutoksen arvioitiin vaikuttaneen päihteitä ongelmallisesti käyttävien asiakkaiden mahdollisuuksiin saada tarvitsemiaan palveluja uudella hyvinvointialueella. Tutkimuksen tekoon meitä motivoivat päihdetyöhön kohdistuneet merkittävät viimeaikaiset muutokset2, 3, 4, 5 sekä hyvinvointialuemuutokseen kohdistuneet jo aiemmin tunnistetut toiveikkuuden kokemukset sekä uhkakuvat6. Hyvinvointialuemuutoksen luomien vaikutusten tarkastelu käytännön työlle on keskeisessä asemassa erityisesti päihdetyössä, jossa moniammatillisella sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen raja-aitojen ylittävällä työskentelyllä on usein hyvinkin merkittävä rooli. Tutkimuksemme julkaistiin joulukuussa 2024 Hoitotiede-lehdessä.
Tutkimuksemme osoitti, että päihdetyötä tekevien terveydenhuollon ammattilaisten suhtautuminen hyvinvointialuemuutokseen oli hyvinkin vaihtelevaa. Keskeisenä tekijänä esille nousi erityisesti ennen hyvinvointialuemuutosta koettu vahva epätietoisuuden tunne. Tämä saattoi liittyä esimerkiksi epävarmuuteen oman työkuvan muutoksista uudella hyvinvointialueella, tai jopa pelkoon oman työn päättymisestä. Erilaiset epätietoisuuden tunteet saattoivat osiltaan johtua myös siitä, miten hyvinvointialuemuutosta koettiin valmisteltavan irrallaan käytännön työstä ja miten tiedonkulussa tunnistettiin selviä ongelmia.
Koemmekin, että tutkimuksemme nosti hyvin esille hyvinvointialuemuutokseen liittyvän epätietoisuuden ja tiedonkulun haasteiden yhteyden. Tiedonkulun onnistuminen eri toimijoiden välillä on keskeisessä asemassa erilaisissa muutosprosesseissa1. Tiedonkulun haasteet näyttäytyivät ennen hyvinvointialuemuutosta erityisesti päihdetyötä tekevien ammattilaisten ja organisaation johtotason välillä, sekä hyvinvointialuemuutoksen jälkeen esimerkiksi asiakkaiden yhteydenottokeinojen heikentymisenä. Koska muutosprosessit voivat sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmässä olla hyvinkin pitkäkestoisia, tulisi erityisesti huolehtia siitä, ettei apua tarvitseva asiakas jää organisaatioiden muutosprosesseissa tarvittavien palvelu- ja tukimuotojen ulkopuolelle. Tutkimuksessamme korostuikin ammattilaisten pohdinnat siitä, miten päihdepalvelujen piiriin pääsyn helppouden tulisi olla yksi keskeisimmistä kehittämistyön tavoitteista.
Hyvinvointialuemuutos herätti päihdetyötä tekevien terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa myös laajemmin huolta alueellisesti tarjolla olevien päihdepalvelujen heikkenemisestä ja niiden saatavuudesta uudella hyvinvointialueella. Esimerkiksi ajatus siitä, että palveluja tullaan yhtenäistämään hyvin eri kokoisten alueiden kesken, herätti huolta palveluiden heikentämisestä yhdenvertaisuuden nimessä. Yksi huolestuttavimmista tutkimuksemme tunnistamista havainnoista liittyikin juuri siihen, miten helpottumista päihdepalvelujen piiriin pääsyssä ei ollut tunnistettu sitä tavoittelevan hyvinvointialuemuutoksen jälkeen, vaan jopa päinvastoin. Tämä on kuitenkin asia, joka on jo aiemmin tunnistettu päihdepalveluissa merkittäväksi haasteeksi7,8. Olisikin erityisen tärkeää varmistaa, ettei yhdenvertaisuuteenkin tähtäävällä hyvinvointialuemuutoksella tahattomasti vaikeuteta edelleen päihdepalvelujen piiriin pääsyä luomalla erilaisia, esimerkiksi juuri tiedonkulkuun liittyviä esteitä.
On tärkeää kuitenkin huomioida, että hyvinvointialuemuutoksen tuomien epävarmuuksien ja jopa pelkojenkin ohella osa päihdetyötä tekevistä terveydenhuollon ammattilaisista koki muutoksen suhteen kuitenkin myös rauhallisuutta ja luottamusta, jopa varovaista optimismia hyvien käytäntöjen leviämisestä. Vaikka hyvinvointialuemuutos koettiin kokonaisuudessaan hyvinkin kuormittavana, jaksoivat ammattilaiset myös toivoa muutoksen tuomiin mahdollisiin konkreettisiin hyötyihin. Varovaiset tulevaisuuden toiveet liittyivät esimerkiksi moniammatillisen yhteistyön sekä ammattilaisten tiedonkulun helpottumiseen eri palvelutuottajien kesken. Tämä voisi parhaimmillaan heijastua päihdeasiakkaille suunniteltujen palvelupolkujen kehitystyöhön uusien hyvinvointialueiden yhteistyössä.
Tutkimuksessamme tunnistimme myös sen, miten hyvinvointialuemuutoksen tapaiset muutosprosessit voivat viedä hyvinkin pitkän ajan. Tällöin niiden luomat hyödyt saattavat näkyä käytännön työssä vasta hyvin pitkänkin ajan kuluessa. Onkin tarpeen kiinnittää huomioita itse muutosprosessien aiheuttamiin vaikutuksiin, kuten juuri niiden kuormittavuuteen ja koettuun epätietoisuuteen. Haluamme uskoa, että hyvinvointialuemuutosta vastaavat prosessit ovat mahdollista toteuttaa ilman kohtuuttomia terveydenhuollon ammattilaisiin ja asiakkaisiin kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia. Muutoksen valmistelutyön toteuttaminen tiiviisti yhdessä sitä koskevien ammattilaisten kanssa sekä aktiivinen tiedonkulku ovat selvästi tässä keskeisimmässä asemassa.
14.1.2025
Eeva Ekqvist
Yliopistonlehtori (YTT), laillistettu sosiaalityöntekijä
Ella Plaami
Väitöskirjatutkija (TtM), hanketutkija (SEGMENT- ja NUPPU-hankkeet)
Kirjallisuus
1Ekqvist, E. & Plaami, E. & Kuusisto, K. (2024) Hyvinvointialuemuutos päihdetyötä tekevien terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta. Hoitotiede 36(4), 425–440.
2Ekqvist, E. & Kuusisto, K. (2024) Sosiaalihuoltolain tavoitteiden toteutumisen esteet päihteitä ongelmallisesti käyttävillä asiakkailla sosiaalityöntekijöiden tulkitsemana. Janus 32(1), 21–36.
3Kaukonen, O. (2019) Päihdehuollon kehitys ja sosiaaliset oikeudet. Teoksessa A. Pehkonen, T. Kekoni & K. Kuusisto (toim.) Oikeus päihdehuoltoon. Tampere: Vastapaino, 23–47.
4Kaukonen, O. & Kuussaari, K. (2021) Päihdepalveluiden yhteiskunnalliset haasteet. Raportti 2/2021. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
5Kuusisto, K. & Ranta, J. (2020) Psykososiaalisen päihdetyön asema Suomessa 1900-luvulta nykypäivään. Teoksessa J. Moilanen, J. Annola & M. Satka (toim.) Sosiaalityön käänteet. Jyväskylä: SoPhi, 112–140.
6Heiskanen, M. & Kuussaari, K. & Kesänen, M. & Partanen, A. & Nesterinen, N. & Määttänen, M. & Autti, L. & Hemmilä, I. (2023) Päihde- ja riippuvuuspalvelut manner-Suomen kunnissa 2022. Tuloksia kuntakyselystä. Työpaperi 1/2023. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
7Vanjusov, H. (2022) Saatavilla, mutta ei saavutettavissa? Sosiaalioikeudellinen tutkimus päihdepalveluihin pääsystä [Väitöskirja, Itä-Suomen yliopisto]. Itä-Suomen yliopiston julkaisuja No 281.
8Poikonen, H. (2018) Peruspalveluiden saavutettavuus ja oikeusturva päihdehuollossa. https://ehyt.fi/sites/default/files/tiedostot/peruspalveluiden_saavutettavuus_verkkoon.pdf Viitattu 19.12.2024.