Vuonna 1982 säädetty sosiaalihuoltolaki (SHL) korvattiin uuden sisältöisellä lailla (1301/2014), jonka tavoitteena oli vahvistaa SHL:n asemaa keskeisenä yleislakina. Kun päihdehuoltolaki keskeisenä erityislakina on ollut pitkään pohdinnan alla, voi oikeudellisen sääntelyn suunta olla tulevaisuudessa enemmän kohti yleislakien tasoista sääntelyä. Lain tulkinnassa ja harkinnassa huomio kiinnittyy lakia soveltavaan työntekijään. Sosiaalityö asettuu merkittävään ja myös eettisesti virittyneeseen rooliin asiakkaalle myönnettävien palveluiden näkökulmasta. Uudessa SHL:ssa on tarjolla useita keinoja parantaa päihdeongelmaisen asiakkaan asemaa. Hankkeessa pureudutaan siihen, miten SHL:n esittelemät uudet käsitteet ja käytännöt, kuten esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevat asiakkaat (3. §), omatyöntekijä (45. §) tai vaikkapa hoidon ja huolenpidon turvaavat päätökset (46. §), tunnistetaan ja otetaan käyttöön käytännön sosiaalityössä päihdeongelmaisten asiakkaiden kohdalla. Tutkimuksella tavoitellaan myös tietoa siitä, miten sosiaalityöntekijät kokevat näiden välineiden vaikuttavan päihdeongelmaisten asiakkaidensa tilanteisiin, oikeuksiin ja asemaan.
Riippuvuudet ja niiden hoito-tutkimusryhmä