Tehdessäni syvähaastatteluja alaikäisenä ongelmallisesti käyttäneiden nuorten parissa kesällä 2024, nuorten elämäntarinoissa nousi kerta toisensa jälkeen esiin sama teema: järjestäytymätön vapaa-aika. Nuorten vapaa-aikaa kuvasi usein liiallinen vapaus, järjestäytymättömyys ja ennakoimattomuus. Alaikäiset nuoret tarvitsevat vapaa-aikaansa päinvastoin johdonmukaisuutta, aikuisen valvontaa ja ennakoitavuutta. Usein nämä toteutuvat järjestetyn harrastustoiminnan kautta. Nuorten harrastukset liittyvät tavallisesti liikuntaan, taiteeseen tai kulttuuriin.
Tyypillisesti päihteitä alaikäisenä ongelmallisesti käyttäneiden nuorten tarinoissa harrastukset puuttuivat kokonaan tai aktiivinen harrastaminen loppui syystä tai toisesta äkillisesti teinivuosina. Järjestetyn vapaa-ajan puute loi nuoren elämään tyhjiön, johon päihteiden käyttö tuli helposti osaksi. Samalla, kun nuoruuden kehitystehtävään kuuluu jonkinasteinen irtaantuminen omista vanhemmista, alaikäinen nuori tarvitsee yhä aikuisen luomia rajoja, valvontaa ja opastusta. Nuoren kapasiteetti ei yksin välttämättä riitä hallitsemaan arjen tyhjää tilaa.
Harrastamisen mukana tulevat tavoitteet, säännöt ja rakenteet voivat luoda nuorelle turvaa silloinkin, kun arkeen liittyy muutoin turvattomuuden kokemusta. Ryhmässä harrastaminen voi lisätä yhteenkuuluvuuden kokemusta ja ennen kaikkea kuuluminen harrasteyhteisöön luo nuorelle institutionaalisen sidoksen yhteisöön ja yhteiskuntaan. Riittävän kestävät sidokset yhteiskuntaan ovat kriittisen tärkeitä sekä ongelmalliselta päihteiden käytöltä suojaamiseksi että siitä irtautumiseksi1,2.
Päihteiden käyttö täyttää järjestäytymättömän vapaa-ajan helposti, sillä se on etenkin alaikäiselle hyvin työllistävää. Alaikäisillä nuorilla on harvoin vielä säännöllistä laillista tulonlähdettä, minkä lisäksi kaikkien päihteiden käyttäminen on alaikäisiltä lailla kielletty. Merkityksellisyyden kokemusta hakeva nuori, jolla on heikot institutionaaliset siteet yhteiskuntaan, on helppo imaista mukaan päihde- ja rikosmaailmaan. Osallisuus päihdemaailmaan kykenee usein tarjoamaan nuorelle näennäisen merkityksellisyyden kokemuksen, koska sen toimintakulttuuri perustuu pitkälti hyväksikäyttöön.
Päihteitä ongelmallisesti käyttävien alaikäisten elämäntarinoita tarkasteltaessa, ajankohtaiset liikunta-, taide- ja kulttuurialoihin kohdistuvat leikkaukset vaikuttavat lyhytnäköisiltä. Lasten ja nuorten liikunta-, taide- ja kulttuuriharrastukset ovat parhaillaan ehkäisevää mielenterveys- ja päihdetyötä, joilla on suoria tulevaisuuteen heijastuvia hyvinvointi- ja kustannusvaikutuksia. UKK-instituutin mukaan liikkumattomuuden kustannukset ovat Suomessa jopa 3,2 miljardia euroa3. Ongelmallisen päihteiden käytön kustannukset heijastuvat puolestaan monitahoisina ja kumuloituvina hyvinvoinnin kustannuksina muun muassa sivistystoimen, oppilashuollon, sosiaali- ja terveydenhuollon, poliisin, rikosseuraamusjärjestelmän sekä sosiaaliturvaetuusjärjestelmän kustannuksina4.
Erityisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten ja nuorten harrastamisen tukemista tulee tarkastella kuluerän sijaan kestävänä investointina. Investoimalla lasten ja nuorten harrastustoimintaan investoidaan hyvinvoivaan, terveeseen ja kestävään tulevaisuuden yhteiskuntaan sekä ennaltaehkäistään yksilöiden pahoinvoinnista seuraavia sosiaalisia ongelmia.
26.3.2025
Janika Kosonen*
Yliopisto-opettaja, väitöskirjatutkija, laillistettu sosiaalityöntekijä (YTM)
*Kirjoittaja on työskennellyt NUPPU-hankkeessa tutkijana ja tekee Tampereen yliopistossa sosiaalityön väitöskirjaa alaikäisten ongelmallisesta päihteiden käytöstä lastensuojelun sijaishuollossa. Hän on kerännyt kevätkesällä 2024 hankkeen aineistoja sijaishuollon ammattilaisilta sekä jälkihuollossa olevilta päihteitä ongelmallisesti käyttäneiltä nuorilta. Koulutukseltaan hän on laillistettu sosiaalityöntekijä (YTM) opettajan pedagogisella pätevyydellä. Tällä hetkellä hän työskentelee yliopisto-opettajana Tampereen yliopistossa Porin yliopistokeskuksessa.
Kirjallisuus
1Maruna, S. (2001) Making Good: How Ex-convicts Reform and Rebuild Their Lives. Washington DC: American Psychological Society.
2Mulvey, E.P., Steinberg, L., Fagan, J., Cauffman, E., Piquero, A., Chassin, L., Knight, G.P., Brame, R., Schubert, C.A., Hecker, T. & Losoya, S.H. (2004) Theory and research on desistance from antisocial activity among serious adolescent offenders. Youth Violence and Juvenile Justice, vol. 2, 213–236.
3UKK-instituutti (11.3.2024) Liikkumattomuuden kustannukset Suomessa. Liikkumattomuuden kustannukset Suomessa – UKK-instituutti. Verkkosivu. Viitattu 24.3.2025.
4Kosonen, J., Plaami, E., Takala, J. & Iivonen, S. (julkaisu tulossa).