Konferenssin tunnelma oli kansainvälinen ja keskusteleva, jossa liki 200 tutkijaa 26 eri maasta esitteli tutkimustaan ja keskusteli niistä monitieteisesti. Esitysten ympärille rakentui yhteistä pohdintaa siitä, miten alkoholiin ja muihin päihteisiin liittyviä haittoja voidaan ymmärtää, ehkäistä ja vähentää muuttuvissa yhteiskunnissa.
Tämän vuoden konferenssissa painottui erityisesti ehkäisevä työ, alkoholihaittojen eriarvoinen jakautuminen ja palvelujärjestelmän kyky vastata päihteiden käyttöön liittyviin tuen tarpeisiin. Monet keskustelut olivat tuttuja myös suomalaisen päihde- ja riippuvuustutkimuksen näkökulmasta: esityksissä esiin nousivat osallisuus, palvelujen saavutettavuus, moniammatillisen yhteistyön haasteet sekä oikeudenmukaisuus tuen ja hoidon järjestämisessä.
Nuorten alkoholinkäyttö oli yksi konferenssin keskeisistä teemoista. Esityksissä tarkasteltiin muun muassa sukupuolen, sosiaalisten suhteiden, digitaalisten ympäristöjen ja sosioekonomisen taustan yhteyksiä nuorten päihteiden käyttöön ja koettuihin haittoihin. Useissa puheenvuoroissa korostui se, miten nuorten päihteiden käyttöä ei voi ymmärtää vain yksilöllisinä valintoina, vaan se kiinnittyy nuorten arkeen, yhteisöihin, palveluihin ja laajempiin yhteiskunnallisiin ehtoihin.
Samalla konferenssi teki näkyväksi nuorten päihdehoidon ja tuen katveita. Eri maissa esitetyt tutkimukset kuvasivat tilanteita, joissa apua saadaan usein vasta tilanteen kriisiydyttyä, vaikka ehkäisevän työn ja varhaisen tuen merkitys tunnistetaan laajasti2. Tämä resonoi myös keskusteluissa Suomen tasolla: palvelupolkujen selkeys, tuen oikea-aikaisuus ja monialaisen yhteistyön toimivuus ovat keskeisiä kysymyksiä, kun halutaan vahvistaa nuorten hyvinvointia ja ehkäistä haittojen kasautumista1. Nuorten oma ääni jäi kuitenkin monissa esityksissä vielä melko vähälle huomiolle. Nuoria koskevaa tietoa tuotettiin usein määrällisten aineistojen sekä vanhempien tai ammattilaisten haastattelujen kautta. Keskusteluissa nousi esiin tarve tutkimukselle, jossa nuorten omat kokemukset, käsitteet ja hyvinvoinnin jäsentämisen tavat pääsevät vahvemmin näkyviin. Tämä on tärkeää, koska nuoret voivat ymmärtää terveyttä, hyvinvointia ja päihteisiin liittyviä haittoja osin eri tavoin kuin aikuiset.
Toinen vahva teema konferenssissa oli alkoholin aiheuttamat haitat muille kuin käyttäjälle itselleen. Esityksissä tarkasteltiin alkoholin käytön vaikutuksia lapsiin, perheisiin, läheisiin ja laajempiin yhteisöihin. Esitykset ja yhteisesti käydyt keskustelut muistuttivat, että alkoholihaitat voivat kasautua erityisesti tilanteissa, joissa päihteiden käyttö kietoutuu mielenterveyden haasteisiin, krooniseen stressiin, taloudelliseen kuormitukseen, asunnottomuuteen tai muihin haavoittaviin elämäntilanteisiin.
Lisäksi alkoholipolitiikasta käytiin konferenssissa vilkasta keskustelua. Esillä oli esimerkiksi verotus, hinnoittelu, saatavuuden sääntely sekä alkoholimarkkinointi. Useat väestötason tutkimukset vahvistivat kuvaa siitä, että alkoholin käyttöä ja haittoja muovaavat vahvasti sosiaaliset ja rakenteelliset tekijät. Tämä siirtää katsetta yksilön vastuusta kansanterveyden peruskysymyksiin, kuten millaisilla politiikkatoimilla, ehkäisevän työn rakenteilla ja palveluilla haittoja voidaan vähentää oikeudenmukaisesti. Erityisesti nuorten kohdalla esille nostettiin korostunutta tarvetta näyttöön perustuville toimille2.
Konferenssin antia voi tiivistää ajatukseen, että alkoholiin ja päihteisiin liittyviä ilmiöitä on tärkeää tarkastella yhtä aikaa yksilöllisinä, yhteisöllisinä ja rakenteellisina kysymyksinä. Tämä koskee erityisesti nuoria, joiden kohdalla varhainen tuki, saavutettavat palvelut ja nuorten oman kokemustiedon huomioiminen palvelujen kehittämisessä ovat keskeisiä. Samalla konferenssi vahvisti käsitystä siitä, että päihde- ja riippuvuustutkimuksella on tärkeä tehtävä palvelujen, ehkäisevän työn ja alkoholipolitiikan kehittämisessä. Näiden ajatusten ohella konferenssi viritti vielä sen jälkeen pohtimaan myös tutkimusmetodeihin liittyviä kysymyksiä, kuten niiden luotettavaa raportointia tai tekoälyn nousevaa roolia erityisesti suurten aineistojen analysoinnin tukena.
KBS tarjosi innostavan ja helposti lähestyttävän ympäristön oman tutkimuksen esittelyyn, ajatusten testaamiseen ja uusien kansainvälisten yhteistyöverkostojen rakentamiseen. Suosittelemme konferenssia lämpimästi kaikille alkoholi- ja päihdetutkimuksen parissa työskenteleville.
Kirjoittajat
Ella Plaami, väitöskirjatutkija (TtM)
Satu Mäenpää, väitöskirjatutkija (YTM)
Katja Kuusisto, professori, sosiaalityö
Lähteet
1Heinonen, Johanna & Raitasalo, Kirsimarja & Kosonen, Janika & Kuusisto, Katja (2026) Moniammatillinen yhteistyö alaikäisten nuorten päihteiden käyttöön puututtaessa: lastensuojelun sijaishuollon ammattilaisten näkemyksiä. Teoksessa Kristiina Kuussaari, Maria Heiskanen, Jenna Grundström, Katariina Warpenius (toim.), Päihde- ja riippuvuuspalvelujen tila: Näkökulmia muuttuvaan järjestelmään, 244–257. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
2Kosonen, Janika & Kuusisto, Katja (2023) Treatment for problematic substance use in Nordic youth: A narrative review from the viewpoint of social services. Substance Abuse Treatment, Prevention, And Policy, 18(70), 1–16. https://doi.org/10.1186/s13011-023-00580-9