Lapsen oikeudet ovat alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille kuuluvia ihmisoikeuksia. Lapsen oikeudet ovat luovuttamattomia ja ne kuuluvat aivan jokaiselle lapselle ja nuorelle. Aikuisilla on erityinen velvollisuus huolehtia siitä, että lapsen oikeudet toteutuvat jokaisen lapsen elämässä. Kaikkien aikuisten ja koko yhteiskunnan tulee yhdessä turvata lapsen oikeuksien toteutuminen. Lapsen oikeudet on kirjattu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, joka onkin tärkein lasta koskeva kansainvälinen ihmisoikeussopimus1,2. Se sisältää yhteensä neljä yleisperiaatetta. Yleisperiaatteet auttavat aikuisia tulkitsemaan sopimusta erilaisissa tilanteissa ja samalla ne ovat jokaisen lapsen oikeuksia itsessään.
Yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto tarkoittaa sitä, ettei lasta saa syrjiä hänen omien tai vanhempiensa ominaisuuksien perusteella. Lapsia tulee kohdella yhdenvertaisesti ja lapsilla tulee olla yhdenvertainen pääsy tarvitsemiinsa palveluihin. Lapsilla tulee olla myös yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen. Näin ei kuitenkaan aina ole päihteitä käyttävien lasten ja nuorten kohdalla. Ensinnäkin päihteiden ongelmallinen käyttö näyttää kasautuvan sijoitettuna oleville nuorille samalla, kun sijaishuollossa olevilla nuorilla näyttää olevan enemmän haasteita saada itselleen kuuluvia sosiaali- ja terveyspalveluja3,4. Yhteiskunnassa ongelmallinen päihteiden käyttö nähdään useita muita sairauksia tuomittavampana ja siihen kohdistuu tyypillisesti leimaamista ja syrjintää5,6. NUPPU-tutkimushankkeemme aikana nuoret ja ammattilaiset ovat kertoneet, että päihteitä käyttävät lapset ja nuoret kohtaavat syrjintää monilla osa-alueilla: muun muassa kaverisuhteissa, perheessä, lastensuojelussa, koulussa ja terveydenhuollossa. Joskus nuori saattaa kokea ulossulkemista monista paikoista samanaikaisesti, mikä voi olla kokemuksena hyvin haavoittava.
Lapsen edun ensisijaisuus tarkoittaa sitä, että aikuiset valitsevat toimia tavalla, joka parhaiten toteuttaa lapsen ihmisoikeuksia. Aikuisten tulee aina ottaa lapsen etu ennen muuta huomioon. Silloinkin, kun lapsella tai nuorella on päihdeongelma, lapsen etu on ensisijainen. Tällöin asioita tulee edelleen tarkastella ensisijaisesti lapsen edusta, ei päihdeongelmasta käsin. Tutkimusta tehdessäni olen havainnut, että aikuisten voi olla vaikeaa tunnistaa lapsen tai nuoren ongelmallista päihteiden käyttöä tai ottaa sitä puheeksi. Sen tunnistaminen on kuitenkin avainasemassa siinä, että aikuiset voivat toimia lapsen edun mukaisesti ja suojella häntä. Koska ongelmallista päihteiden käyttöä koskeva tieto on pitkälti aikuisilta kerättyä ja ongelmallinen päihteiden käyttö liitetään usein aikuisuuteen, tarvitaan lasten ja nuorten tueksi lisää tietoa ja keinoja auttaa juuri päihdeongelman kanssa kamppailevia alaikäisiä.
Oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin tarkoittaa sitä, että lapselle tulee tarjota mahdollisuus kertoa oma mielipide ja lapsen näkemystä tulee kunnioittaa kaikissa häntä koskevissa asioissa ja päätöksenteossa. Lapsen ongelmallinen päihteiden käyttö ei saa vaikuttaa siihen, miten lapsi otetaan mukaan häntä koskeviin asioihin. Eristämisen, rajaamisen ja ulossulkemisen kokemukset ovat kuitenkin päihteitä käyttävien nuorten keskuudessa yleisiä. Näitä keinoja on käytetty silloinkin, kun nuoren päihteiden käytön taustalla on ollut yksinäisyyttä, turvattomuutta ja merkityksettömyyttä.7 Nuoren haluttomuus osallistua voikin usein todellisuudessa olla jotakin edellä mainitusta. Haastattelemieni päihteitä käyttäneiden tai käyttävien nuorten toive aikuisille oli yksinkertainen: kuuntele ja anna minun kertoa. Kuulluksi tuleminen ja ymmärryksen saaminen voi luoda nuorelle turvaa, josta käsin hänellä on paremmat valmiudet ilmaista itseään ja osallistua.
Oikeus elämään ja kehitykseen turvaa lapsen edellytykset henkiinjäämiseen sekä terveeseen ja turvalliseen kasvuun. Riippumatta lapsen kasvuolosuhteista, jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus kehittyä täyteen potentiaaliinsa. Hallitsematon ja ongelmallinen päihteiden käyttö lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä8,9. Katukaupasta hankitut huumausaineet voivat olla todellisuudessa aineena tai pitoisuuksina jotakin muuta, jota nuori luuli ostaneensa. Päihteiden käyttäminen lisää myös muiden tapaturmien ja onnettomuuksien riskiä. Suojelemalla alaikäistä päihteiden käytöltä, aikuiset pyrkivät turvaamaan lapsen oikeuden elämään ja kehitykseen. Aina siinä ei onnistuta: Suomessa huumeisiin kuolee vuosittain myös alaikäisiä10.
Koska kaikkien päihdyttävien aineiden käyttö on alaikäisiltä kielletty, päihteiden käyttö liitetään usein aikuisiin ihmisiin. Tällä tekstillä haluan muistuttaa lapsia, nuoria ja aikuisia siitä, että lapsen oikeudet kuuluvat myös päihteitä käyttäville alaikäisille.
13.11.2024
Janika Kosonen*
Laillistettu sosiaalityöntekijä (YTM), väitöskirjatutkija, hanketutkija (NUPPU-hanke)
*Kirjoittaja työskentelee NUPPU-hankkeessa tutkijana ja tekee Tampereen yliopistossa sosiaalityön väitöskirjaa alaikäisten ongelmallisesta päihteiden käytöstä lastensuojelun sijaishuollossa. Hän on kerännyt kevätkesällä 2024 hankkeen aineistoja sijaishuollon ammattilaisilta sekä jälkihuollossa olevilta päihteitä ongelmallisesti käyttäneiltä nuorilta. Koulutukseltaan hän on laillistettu sosiaalityöntekijä (YTM) opettajan pedagogisella pätevyydellä.
Kirjallisuus
1Araneva, M. (2022) Lapsen suojelu. Toteuttaminen ja päätöksenteko. Helsinki: Alma Talent.
2YK:n Lapsen oikeuksien sopimus
3Niemi, M. & Eriksson, P. (2023) Sijoitettuna asuvien peruskouluikäisten kokemuksia terveydestä, päihteistä, väkivallasta ja palveluista. THL: Tutkimuksesta tiiviisti, 53/2023, 1–10.
4Valvira (2022) Lastensuojelussa olevien mielenterveys- ja päihdepalvelut eivät toteudu lain edellyttämällä tavalla. Tiedote. https://www.valvira.fi/-/lastensuojelussa-olevien-mielenterveys-ja- paihdepalvelut-eivat-toteudu-lain-edellyttamalla-tavalla.
5Corrigan, P. W., Kuwabara, S. A., & O’Shaughnessy, J. (2009) The Public Stigma of Mental Illness and Drug Addiction: Findings from a Stratified Random Sample. Journal of Social Work : JSW, 9(2), 139–147. https://doi.org/10.1177/1468017308101818.
6Braithwaite, J. (1989) Crime, shame and reintegration. Cambridge University Press.
7Vihreäsalo, K. (2024) Läpinäkyvät lapset ja nuoret: palvelujärjestelmien syrjäyttävät käytännöt. Teoksessa J. Linner-Matikka ja T. Hipp (toim.) Traumainformoitu työote. Jyväskylä: PS-kustannus, 70–82.
8Gossop M., Stewart D., Treacy S., Marsden J. (2002) A prospective study of mortality among drug misusers during a 4-year period after seeking treatment. Addiction, vol. 97, 39–47.
9Stenbacka M., Leifman A., Romelsjo A. (2010) Mortality and cause of death among 1705 illicit drug users: a 37 year follow up. Drug. Alcohol. Rev., 29: 21–7.
10Onnettomuustutkintakeskus (OTKES) (2024) Nuorten tapaturmaiset huumekuolemat vuonna 2023. T2023-S1 Nuorten huumekuolemat (turvallisuustutkinta.fi). Viitattu 6.8.2024.