Päihdehoidon kehittäminen on jatkuva prosessi, jossa yhdistyvät tutkimustieto, yhteiskunnalliset muutokset ja käytännön kentältä nouseva kokemus. Sosiaalialan asiantuntijapäivillä 11.3.2025 pitämäni luento ”Päihdeongelmien ja riippuvuuksien hoidon kehittäminen” käsitteli päihdeongelmien ja riippuvuuksien hoitoa erityisesti tutkimustiedon valossa.
Vaikka päihteet ovat mukana monissa sosiaalityön asiakkaiden ongelmissa, päihteisiin keskittyvää sosiaalityön tutkimusta tehdään Suomessa varsin vähän. Tampereen yliopiston sosiaalityön oppiaineessa päihdetutkimusta on kuitenkin tehty 1990-luvun alusta lähtien. Tutkimusteemat ovat miltei poikkeuksetta kietoutuneet riippuvuuksiin, niiden hoitoon ja hoidon vaikuttavuuteen. Johtamani TreAdd-tutkimusryhmä eli Research Group on Treatment and Addiction nojaa tähän päihdetutkimuksen traditioon ja nostaa tutkimuksen keskiöön ajankohtaisia riippuvuuden ja sen hoidon ilmiöitä. Tutkimuksellemme keskeistä on kiinnostus sosiaalityön auttamissuhteen tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden kysymyksiin erityisesti päihdeongelmien, riippuvuuksien, hoidon tutkimuksen alueella. Tutkimusryhmän tavoitteena on tuottaa vaikuttavuustutkimuksen keinoin tietoa hoidon kehittämiseksi ja sillä on käytännön sovellusmahdollisuuksia myös päihdehuollon ammattilaisten kouluttamisessa.
Päihteet ja riippuvuudet ovat mukana monissa sosiaali- ja terveysalan asiakkaiden ongelmissa ja päihteitä ongelmallisesti käyttäviä kohdataan laajasti eri palveluissa. Asiakasryhmää kohdattaessa tuen tarjoamiseen liittyy pohdintaa erilaisten palveluiden välillä ja mitkä palvelut kenenkin asiakkaan tilanteessa ovat hänelle sopivia. Päihdehoidon tuloksellisuuden todentaminen on ollut haastavaa ja hoidon kehittämiseen on peräänkuulutettu uusia strategioita. Huomiota on kiinnitetty sekä hoidossa vaikuttaviin että hoidon ulkopuolisiin tekijöihin. Tämä vaatii herkkyyttä tunnistaa hoidon tavoitteita, mutta myös ymmärrystä hoitokontekstista, joissa onnistumista arvioidaan. Vaikuttavuuden kysymykset nousee keskiöön, kun halutaan tuottaa paremmin kohdennettuja ja vaikuttavia palveluita. Erityisen merkittävää vaikuttavuustieto onkin, kun työskennellään erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden, kuten päihteitä ongelmallisesti käyttävien ihmisten kanssa.
Luentoa varten analysoin tutkimusryhmämme päihdehoitoa koskevaa tutkimusta 2000-luvun alusta lähtien, josta tiivistän tässä blogissa keskeiset havainnot seikoista, jotka hoitoa kehitettäessä tulisi huomioida. Luentoa seurasi paikan päällä, striiminä ja tallenteena runsas määrä aiheesta kiinnostuneita ammattilaisia, joille luennon aikana esitin interaktiivisen kysymyksen siitä, mikä on kuulijoiden oman työn näkökulmasta kriittisintä päihdehoidon kehittämiselle tällä hetkellä, johon sain 46 vastausta. Nostan siis esiin teemoja, jotka ovat nousseet tärkeiksi sekä tutkimustyössä että sosiaalityön ammattilaisten näkökulmasta. Siten tämä teksti toimii tutkimuksen ja käytännön vuoropuheluna ja tuo uutta sisältöä luennolla esitettyyn.
Palveluiden saavutettavuus ja erityistarpeiden huomioiminen
Päihdepalveluiden saatavuus ja saavutettavuus ovat olleet tutkimuksen keskiössä pitkään. Huolimatta tavoitteista parantaa palveluiden saavutettavuutta, hyvinvointialueuudistus on tuonut sekä mahdollisuuksia että haasteita: tavoitteena on ollut sujuvoittaa palveluketjuja, mutta käytännössä monissa tapauksissa siirtymävaihe on aiheuttanut epäselvyyksiä vastuunjaossa ja palveluiden toteutuksessa.
Tämä näkyi myös ammattilaisten kommenteissa kysymykseeni. He kokevat, että palvelut eivät kohtaa asiakkaita, ja että päihdepalvelut on kilpailutettu ilman, että varmistetaan niiden todellinen saavutettavuus. Palveluihin hakeutuminen on monille asiakkaille vaikeaa esimerkiksi stigman tai joustamattomien aikataulujen vuoksi. Päihdehoidon matalan kynnyksen palveluita, joissa asiakas voi saada apua ilman lähetettä ja pitkiä odotusaikoja, tulisi kehittää kuntouttavan päihdehoidon rinnalla.
Erityistä huolta nostettiin erityisryhmien, kuten nuorten, neurokirjolla olevien ja kehitysvammaisten asiakkaiden sekä päihteitä käyttävien raskaana olevien hoitomahdollisuuksista. Ammattilaisten mukaan nämä asiakasryhmät jäävät liian usein vaille palveluita, koska hoitopaikkoja ei ole tai palvelut eivät ole saavutettavia.
Moniammatillinen yhteistyö ja palveluintegraatio
Päihdehoidon toimivuus riippuu pitkälti eri palveluiden välisestä yhteistyöstä. Jos siirtymävaiheissa on katkoksia, on riski, että asiakas jää vaille tarpeenmukaista hoitoa. Tämä korostui myös ammattilaisten vastauksissa: palvelut koettiin pirstaleisiksi, hajanaisiksi ja työnjako palveluiden välillä koettiin epäselvänä. Palvelutahojen ja niiden hoitotarjonnan, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon tai järjestöjen ja yksityisten palveluntuottajien, välillä palveluiden yhteensovittamisessa on haasteita, mikä vaarantaa asiakkaan saaman palvelun kokonaisvaikuttavuutta. Ammattilaiset peräänkuuluttivat aidosti yhteisesti rakennettua palvelupolkua, jonka he kokivat edelleen puuttuvan.
Useat vastaajat nostivat esiin, että edelleenkään mielenterveys- ja päihdepalvelut eivät ole saumattomasti yhteydessä toisiinsa. Tämä voi johtaa siihen, että asiakas saattaa jäädä väliinputoajaksi kahden eri järjestelmän väliin. Tutkimus tukee tätä havaintoa: monialaisen yhteistyön puutteet ovat merkittäviä esteitä vaikuttavalle päihdehoidolle.
Motivaatio, tuki ja hoidon jatkuvuus
Tutkimus on osoittanut, että hoitoon sitoutuminen, sosiaalinen tuki ja hoitojatkumo ovat kriittisiä tekijöitä päihdekuntoutuksen onnistumisessa. Tämä näkyy myös ammattilaisten kokemuksissa: asiakkaiden tilanteet tulisi nähdä kokonaisvaltaisesti, ja hoidon tulisi jatkua riittävän pitkään, jotta asiakas saa tarpeenmukaista tukea. Päihdeongelmasta toipuminen on hidas prosessi, jossa on sekä ylä- että alamäkiä.
Erityisesti nostettiin esiin, että vieroitushoito ei aina vastaa asiakkaiden tarpeisiin – jo päihteiden aiheuttamien fyysisten vaikutustenkin vuoksi vieroittautuminen on kriittinen osa hoitoa, jonka aikana tuen tarve on erityisen suuri hoidon jatkumisen turvaamiseksi. Ammattilaisten mukaan osa asiakkaista ei koe saaneensa tarpeeksi tukea tässä tärkeässä vaiheessa. Ilmiö on tuttu myös tutkimuksesta: tuen puute lisää retkahduksen riskiä ja tuki onkin merkityksellistä kaikissa hoidon taitekohdissa, joissa asiakas siirtyy palvelusta toiseen. Hoitoon sitoutumista voidaan edistää vahvistamalla asiakkaan motivaatiota ja tarjoamalla hoitovaihtoehtoja, jotka tukevat hänen yksilöllisiä tarpeitaan. Vertaistuki on yksi keskeinen, muttei suinkaan ainut tukimuoto, joka on syytä pitää mukana yhtenä vaihtoehtona kuntoutuksen jälkeen ja toipumisen yhä jatkuessa. Onnistunut palveluketju vaatii sitä, että hoidon ”ketju” ei katkea.
Henkilöstön osaaminen ja resurssit
Päihdetyön ammattilaiset kohtaavat työssään asiakkailla erilaisia, yksilöllisiä tarpeita. Onnistunut hoito perustuu keskeisesti ammatilliseen osaamiseen, heidän vuorovaikutustaitoihinsa sekä resurssien riittävyyteen. Useissa vastauksissa nostettiin esiin, että tänä päivänä resurssit ovat riittämättömiä, työntekijät uupuvat ja vaihtuvuus on suurta. Nämä ovat omiaan vaikeuttamaan pitkäjänteistä työtä asiakkaiden parissa.
Erityisesti huolta aiheutti ammattilaisten kokemus siitä, että päihdetyöntekijöiden rooli on muuttunut enemmän arvioivaksi ja kontrolloivaksi, eikä perinteiseen ja sosiaalityölle ominaiseen psykososiaaliseen kuntouttavaan työhön jää aikaa. Tämä on merkittävä haaste, sillä tutkimukset osoittavat, että päihdehoidossa asiakkaan ja työntekijän välinen luottamuksellinen suhde on yksi keskeisimmistä hoidon vaikuttavuuteen vaikuttavista tekijöistä.
Tutkimusperustainen kehittäminen – mitä seuraavaksi?
Jatkuva tutkimukseen perustuva kehittäminen on välttämätöntä, jotta päihdehoito vastaa muuttuviin tarpeisiin. Terveydenhuollon puolella on kehitetty Käypä hoito -suosituksia, mutta sosiaalityön kentällä vastaavat suositukset ovat vielä kesken. Tämä nousi myös vastauksista: ammattilaiset kokevat, että päihdehoidon hyviä menetelmiä tulisi jalkauttaa paremmin myös aikuissosiaalityöhön ja terveydenhuollon matalan kynnyksen palveluihin.
Lisäksi esiin nousi tarve kehittää taloudellisesti vaikuttavia palvelumalleja, jotka tukevat asiakasta oikea-aikaisesti ja vähentävät kalliimpien raskaiden palveluiden tarvetta. Tämä on keskeinen tutkimusalue, sillä hoidon pitkäaikaisvaikutuksista ja hoidon kustannustehokkuudesta tarvitaan enemmän tietoa.
Lopuksi
Sosiaalialan asiantuntijapäivillä pidetty luento tarjosi mahdollisuuden tarkastella päihdehoidon kehittämistä tutkimuksen ja käytännön näkökulmasta. Keskustelu ja ammattilaisten kokemukset osoittivat, että haasteet eivät ole yksiselitteisiä ja ne heijastelevat yhteiskunnassa kulloinkin vallalla olevia arvoja ja poliittisia linjauksia. Koen kuitenkin, että ratkaisuja voidaan löytää moniammatillisen yhteistyön, asiakkaan tarpeisiin vastaavan palveluintegraation ja tutkimusperustaisen kehittämisen kautta.
Kentän näkökulmat tukivat luennolla esittämiäni tutkimustuloksia: päihdepalveluiden kehittäminen vaatii oikea-aikaisia ja saavutettavia palveluita, paremmin resursoitua moniammatillista yhteistyötä ja hoidon pitkäjänteisyyden turvaamista. TreAdd-tutkimusryhmässä jatkamme sellaisen tiedon tuottamista, joka tukee päihdehoidon kehittämistä ja ammattilaisten työtä.
17.3.2025
Katja Kuusisto
Professori, sosiaalityö