Osallistuimme Itä-Suomen yliopiston Vaikuttavuuden tutkimuksen päiville Kuopiossa 7.–8.10.2025. Vaikuttavuuden talon vuosittain järjestämät Vaikuttavuuden tutkimuksen päivät ovat monitieteinen tapahtuma, jossa puheenaiheena on hyvinvointiin ja terveyteen liittyvä vaikuttavuuden tutkimus. Tänä vuonna tutkimuspäivien teemana olivat arkivaikuttavuuden tutkimuksen menetelmät, ja vaikuttavuuden tutkimusta esiteltiin päivillä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kontekstissa. Yhtenä pääpuhujana ollut professori Antti Malmivaara [1] kuvaa sosiaali- ja terveydenhuollon interventioiden oikeutuksen olevan niiden arkivaikuttavuudessa, eli niiden tulee olla pääasiallisesti vertaiskontrolloidussa tutkimuksessa todetusti hyödyllisiä sekä järkeviä niihin sijoitettuihin voimavaroihin nähden. Toisaalta Malmivaaran mukaan nimenomaan asiakastyötä tekevien ammattilaisten sekä organisaatioiden asia- ja vuorovaikutusosaaminen ovat perusta kaikelle interventioista saavutetulle hyödylle, ja arkivaikuttavuuden edistäminen edellyttää mahdollisuuksia soveltaa ajankohtaista tieteellistä tutkimusnäyttöä käytännössä [em.]. Myös pääpuhujiin kuulunut professori Henna Hasson kuvasi arkivaikuttavuuden tarkoittavan sitä, että näyttöön perustuvat menetelmät toimivat käytännön kontekstissaan, ja tuottavat selkeää hyötyä niitä saaville henkilöille sekä niitä tarjoaville organisaatioille [ks. 2]. Yleisellä tasolla vaikuttavuus voidaan siis määritellä tilanteeksi, jossa interventiolla on päästy tavoiteltuun tulokseen todellisissa arkisen työn olosuhteissa [3]. Sosiaali- ja terveydenhuollossa tehtävän työn tarkoituksena on edistää ihmisten terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia, ja interventioiden vaikuttavuuden arviointi sekä edistäminen ovat välttämättömiä sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisessä alueellisesti ja kansallisesti yhdenvertaisemmaksi, turvallisemmaksi sekä vaikuttavammaksi myös kustannuksiltaan [1].
Sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttavuustutkimus on ajankohtainen tieteellisen sekä yhteiskunnallisen keskustelun aihe. Kun sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteisiin kohdistetaan jatkuvasti merkittäviä muutoksia, on oleellista kysyä, mitä muutoksilla halutaan saavuttaa sekä millaiseen tietoon tehdyt sekä suunnitteilla olevat muutokset pohjautuvat. Esimerkiksi Ruotsissa on heinäkuussa 2025 tullut voimaan uusi sosiaalipalvelulaki, johon on suomalaisesta lainsäädännöstä poiketen kirjattu vaatimus näyttöön perustuvasta sosiaalityöstä. Näyttöön perustuvalla sosiaalityöllä viitataan laissa neljästä osa-alueesta koostuvaan malliin, joita ovat paras saatavilla oleva tieto, ammattitaito, kohdattavan ihmisen kokemukset ja toiveet sekä ihmisen tilanne ja olosuhteet. [4.] Suomessa taas sosiaalihuoltolakiin [5, 7§] on kirjattu vaade rakenteellisesta sosiaalityöstä. Laissa rakenteellisella sosiaalityöllä tarkoitetaan sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämistä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi, ja palvelutarpeiden ja niiden yhteiskunnallisten yhteyksien tutkiminen sekä tutkittuun tietoon perustuvat toimenpide-ehdotukset sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi ovat osa rakenteellista sosiaalityötä [em.].
Helposti saavutettavaa ja koottua tutkimustietoa sosiaalityöntekijöiden tekemän asiakastyön tueksi ei kuitenkaan ole tällä hetkellä Suomessa juurikaan käytettävissä, tai ainakaan käyttö ei ole systemaattista. Sosiaalityön tutkimuksesta ja sosiaalityötä ohjaavista eettisistä periaatteista sekä sosiaali- ja terveyspalveluita säätelevästä lainsäädännöstä on saatavilla tietoa, mutta kansallisesti yhtenäiset ohjeistukset koskien tietynlaisia tuen tarpeita tai palvelupolkuja usein edelleen puuttuvat. Esimerkiksi Ruotsissa sosiaalihallitus on laatinut selkeät kansalliset suositukset koskien päihde- ja riippuvuustyötä, ja yleisesti sosiaalityötä koskeva valtiollinen ohjaus painottuu avoimelle vuoropuhelulle rakentuvaan tiedon, rakenteiden ja verkostojen ohjaukseen talous- ja normiohjauksen sijasta [4]. Parhaimmillaan tutkimustietoon perustuvat suositukset tukevat ammattilaisia vastuullisessa työssään sekä yhdenvertaistavat palveluiden laatua, unohtamatta kuitenkaan yksilöiden kohtaamisen sekä kontekstisidonnaisen harkinnan merkitystä. Avoin vuoropuhelu sosiaalityön tutkimuksen ja käytännön asiakastyön sekä monialaisten ammattilaisten, tukea tarvitsevien henkilöiden ja heidän läheistensä sekä eritasoisten päättävien tahojen välillä on välttämätöntä, jotta tieteelliset tutkimustulokset voivat käytännössä hyödyttää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasrajapinnassa tehtävää työtä.
NUPPU-tutkimushankkeessa (Päihdehuollon ja lastensuojelun rajapinnalla – saavatko päihteitä käyttävät nuoret tarvitsemaansa tukea?) tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa ongelmallisesti päihteitä käyttävien nuorten tukitoimien, käytännössä päihdehuollon ja lastensuojelun rajapinnalle sijoittuvien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden, nykytilanteesta sekä paikantaa niihin liittyviä kehitysmahdollisuuksia ja -tarpeita. Ymmärryksen lisääminen marginaalisesti Suomessa sekä kansainvälisesti tutkitusta aiheesta luo osaltaan pohjaa myös tulevaisuuden vaikuttavuustutkimukselle. Malmivaara korosti esityksessään, että vaikuttavien palveluiden ja vaikuttavuuden tutkimuksen peruslähtökohtana on, että palvelut ovat yhdenvertaisesti saavutettavia. Hankkeemme tulosten perusteella päihdepalvelut ovat erityisesti sijaishuollon piirissä oleville nuorille heikosti ja sattumanvaraisesti saavutettavissa [ks. myös 6, 7, 8]. Nuorille suunnattujen päihdepalveluiden heikko saatavuus siis haastaa myös palveluiden vaikuttavuuden arviointia.
NUPPU-hankkeen tutkija Johanna Heinonen piti Vaikuttavuuden tutkimuksen päivillä 8.10.2025 esityksen koskien moniammatillista yhteistyötä alaikäisten nuorten päihteiden käyttöön puututtaessa. Heinonen ja kollegat ovat tutkineet lastensuojelun sijaishuollon ammattilaisten näkemyksiä moniammatillista yhteistyötä edistävistä ja estävistä tekijöistä [9]. Tutkimustuloksissa muun muassa ammattilaisten välinen tiedon ja asiantuntijuuden jakaminen, yhteisen näkemyksen muodostaminen alaikäisten päihdekäytöstä ilmiönä sekä jaetut työskentelyn tavoitteet tunnistettiin moniammatillista yhteistyötä edistäviksi tekijöiksi. Sen sijaan moniammatillista yhteistyötä estäviksi tekijöiksi havaittiin esimerkiksi rakenteelliset esteet, kuten tiedonkulun haasteet ja resurssien puute sekä se, ettei alaikäisten ongelmallista päihdekäyttöä tunnisteta riittävän varhaisessa vaiheessa. Myös esimerkiksi vastuunjakoon liittyvien kysymysten ja rajanvetojen eri toimijoiden, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon välillä nähtiin haastavan moniammatillisen yhteistyön tekemistä.
Kokonaisuudessaan NUPPU-hankkeen alustavien tutkimustulosten perusteella voidaan todeta lasten ja nuorten ongelmallisen päihdekäytön määrittelemisen sekä hoitamisen näyttäytyvän sosiaali- ja terveyspalveluissa nykyisellään jäsentymättömänä. Tutkimustulosten perusteella näyttää selvältä, että lasten ja nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten keskinäistä yhteistyötä sekä päihde- ja riippuvuusosaamista on tarpeen vahvistaa palvelujärjestelmän kaikilla tasoilla. Haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin kokonaisvaltainen edistäminen ehkäisee ongelmien kasautumista ja syvenemistä, mikä on myös kustannusvaikutusten kannalta merkittävää. Tässä hetkessä onkin olennaista, että julkisissa palveluissa tehtävän työn reunaehdot mahdollistavat yhdenvertaisten ja laadukkaiden palveluiden tarjoamisen niitä tarvitseville. Kuitenkaan vaikuttavaksi todetutkaan palvelut eivät yksinään auta päihteitä ongelmallisesti käyttävää nuorta, jos nuori ei pääse ollenkaan palveluiden piiriin, tai nuori pääsee tarvitsemiinsa palveluihin vasta tilanteen kriisiydyttyä. Riittävät resurssit ovat siis avainasemassa vaikuttavien palveluiden kehittämisessä. Malmivaara painotti esityksessään, että palveluiden vaikuttavuuden kehittämisessä ratkaisujen tulisi olla valtakunnallisia, ja aikahorisontin ulottua ylisukupolviseksi. Vahvistamalla tämän ajan nuorten hyvinvointia voimme rakentaa parempaa tulevaisuutta myös tuleville sukupolville.
14.11.2025
Kirjoittajat
Emma Ojamaa, YTM/laillistettu sosiaalityöntekijä, tutkimusavustaja NUPPU-hankkeessa
Sanna Iivonen, TtM/sairaanhoitaja AMK ja väitöskirjatutkija, tutkija NUPPU-hankkeessa
Lähteet
- Malmivaara, Antti (2023) Yhteistä säveltä sosiaali- ja terveydenhuollon arkivaikuttavuuden arviointiin. Yhteiskuntapolitiikka 88: 4, 430–438. YP 4/2023 Yhteistä säveltä sosiaali- ja terveydenhuollon arkivaikuttavuuden arviointiin.
- UEF (2025) Pääpuhujien ennakkojutut. Itä-Suomen yliopiston verkkojulkaisu Pääpuhujien ennakkojutut 2025 – Vaikuttavuuden talo. Viitattu 10.11.2025.
- Aaltio, Elina & Kannasoja, Sirpa (2024) Katsaus lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityön vaikuttavuustutkimukseen Suomessa. Teoksessa Johanna Kiili, Anne-Mari Jaakola, Merja Anis, Tuuli Lamponen & Elina Stenvall (toim.) Lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityö. Helsinki: Gaudeamus, 229–245.
- Alentola, Anni (2025) Vuosikymmenten kiistakysymys sosiaalipalvelulakiin Ruotsissa. Talentia-lehden verkkojulkaisu Kiistakysymys sosiaalipalvelulakiin Ruotsissa – Talentia-lehti. Julkaistu 19.9.2025. Viitattu 10.11.2025.
- Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. Sosiaalihuoltolaki | 1301/2014 | Lainsäädäntö | Finlex.
- Eduskunnan oikeusasiamies (2024) Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2023. Toimintakertomus 2023, K 15/2024 vp. Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2023.
- Valvira & AVI (2022) Lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelujen saatavuus ja järjestäminen. Ohje 24.2.2022. Dnro V/6085/2022. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto. Lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden saatavuus ja järjestäminen.
- Valvira & AVI (2022) Lastensuojelussa olevien mielenterveys- ja päihdepalvelut eivät toteudu lain edellyttämällä tavalla. Aluehallintoviraston verkkojulkaisu Lastensuojelussa olevien mielenterveys- ja päihdepalvelut eivät toteudu lain edellyttämällä tavalla, Tiedote 28.2.2022 – Aluehallintovirasto. Julkaistu 28.2.2022. Viitattu 10.11.2025.
- Heinonen, Johanna & Raitasalo, Kirsimarja & Kosonen, Janika & Kuusisto, Katja (tulossa) Moniammatillinen yhteistyö alaikäisten nuorten päihteiden käyttöön puututtaessa: lastensuojelun sijaishuollon ammattilaisten näkemyksiä.