Robotti, joka rakensi vision tekoälyn tulevaisuudesta

21 huhtikuun, 2021

Tekoälyä koskevaa yhteiskunnallista ja filosofista keskustelua käydään valitettavan usein kuvitteellisten tulevaisuuksien horisontissa. Tulevaisuusretoriikalla rakennetaan uhkakuvia ja odotuksia, joiden avulla voidaan puolestaan perustella investointeja tekoälyn kehitykseen ja tutkimukseen.

Tuore kirja Tekoäly, ihminen ja yhteiskunta tarjoaa monipuolisen kuvan tekoälyn herättämistä uusista filosofisista kysymyksistä. Voiko kone todella ajatella, olla aidosti älykäs tai ymmärtää kieltä? Voiko tekoälyjärjestelmällä tai robotilla olla jonkinlaisia oikeuksia tai moraalinen vastuu teoistaan? Millaisia yksityisyyden suojaan ja käyttäytymisen manipulointiin liittyviä riskejä huipputehokkaat syväoppivat algoritmit synnyttävät? Vastauksia kysymyksiin hahmottelevat eturivin filosofit ja kognitiotieteilijät.

Kirjan viimeisessä luvussa Jaana Parviainen käsittelee sosiaalisten robottien tuotekehityksen taloudellisia ja poliittisia ulottuvuuksia. Sophia-robotin mediaspektaakkelia esimerkkinä käyttämällä hän tarkastelee tapoja, joilla prototyyppivaiheessa olevien tutkimushankkeiden avulla rakennetaan mielikuvia tekoälyn ja laajemmin teknologian kehityksen tulevaisuudesta, houkutellaan investointeja tutkimukseen ja kehitystyöhön sekä vaikutetaan tiedepolitiikkaan. Parviaisen käsityksen mukaan robotiikan tutkimus ja tuotekehitys tarvitsevat Sophia-robotin kaltaista laitetta ruumiillistamaan visiotaan tulevaisuudesta, jotta uudet rahoittajat kiinnostuisivat tuotekehityshankkeista ja sijoittaisivat tekoälyn tutkimukseen. Siten kiinnostavaa ei ole itse robotti hämmentävine ominaisuuksineen vaan se, kuinka laite toimii taloudellisia suhteita muuttavana, välittävänä tai kokoavana tekijänä.

Sophia-robotin mediaspektaakkelia Parviainen kutsuu Sheila Jasanoffin sanoin ”sosiotekniseksi kuvitteluksi”. Vision avulla voidaan perustella kansalaisille ja kuluttajille ”välttämättömiä” investointeja tutkimus- ja kehityshankkeisiin tai julkisen sektorin digitalisointiin. Sosiotekniseen kuvitteluun perustuvat politiikkaohjelmat vaikuttavat yhteiskunnan teknologiseen suunnitteluun, kanavoivat julkisia varoja ja perustelevat kansalaisten tarpeita tekniikan suhteen, koska ”muuten putoamme kehityksen kelkasta”. Parviaisen johtopäätös on, että Sophian kaltaisten robottien osalta olennaista ei ole se, millaisiin toimintoihin ne tällä hetkellä tai edes tulevaisuudessa pystyvät, vaan millaisia lupauksia ne kykenevät performanssillaan luomaan tekoälyn tulevaisuuksista.

Kirjan voi tilata Gaudeamuksen verkkokaupasta.