Monessa perheessä joudutaan miettimään tarkkaan sitä millaista ruokaa tai mitä lääkkeitä voidaan ostaa tai millaisiin harrastuksiin voidaan osallistua. Lapsiperheköyhyys koskettaa noin 110 000 lasta, eli noin 10 prosenttia perheistä. Myös Suomessa koetaan puutetta ruuasta.
Tiukan taloustilanteen taustalla on monia eri tekijöitä, kuten sairastumista, työttömäksi jäämistä, matala palkka tai muutoksia perhetilanteessa. Niinkin tavallinen asia, kuin vanhempien ero, voi tarkoittaa taloustilanteen heikentymistä. Jos taloudellista puskuria ei ole, pienikin muutos perheen taloustilanteessa voi olla kriittinen.
Tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että vanhemmat pyrkivät takaamaan lasten sujuvan ja tasaisen arjen taloustilanteesta huolimatta. Vanhemmat tinkivät omasta kuluttamisestaan, ruuasta ja muista välttämättömyyshyödykkeistä, voidakseen mahdollistaa lapsille ns. normaalin arjen ja suojellakseen lapsia. Vanhemmat suodattavat taloustilanteen vaikutuksia lasten ja koko perheen hyvinvointiin. Aina siihen ei ole resursseja, kun vanhemman omaakin jaksamista haastaa jatkuva kamppailu arjessa.
Perheiden tilannetta voidaan auttaa monin eri tavoin. Taloudellinen tuki asumiseen, työttömyystilanteessa, sairastuessa tai vaikkapa yksinhuoltajan tueksi ovat tärkeitä. Suomessa on ollut kansainvälisesti tehokas ja eriarvoisuutta tasaava sosiaaliturva, jonka kautta on pystytty varmistamaan, ettei eriarvoisuus ole revennyt hallitsemattomaksi. Tätä sosiaaliturvaa tulee vaalia.
Tiukassa taloustilanteessa ei auta, jos vanhempaa syyllistetään, sillä tiukan taloustilanteen taustalla olevat tekijät ovat moninaisia, ja usein yksittäisestä vanhemmasta riippumattomia tekijöitä.
Näkökulmana toivo ja toivoa tuottavat politiikat
Toivo on eteenpäin vievä voima, jota voi lähestyä yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla. Toivoa tarvitaan siihen, että epätoivon keskellä pystyy jatkamaan. Miten toivoa voidaan tuottaa lapsiperheiden hyvinvoinnin tueksi?
Toivon tuottamisessa tärkeää on varmistaa sellaiset palvelut, joiden kautta toivo mahdollistuu. Sosiaali- ja terveyspalvelut ja esimerkiksi koulut voivat olla avain asemassa toivon mahdollistamisessa. Palveluja tuotetaan myös järjestöissä. Järjestöjen antama tuki perheille, nuorille ja lapsille mahdollistaa rinnalla kulkemista. Palveluja tulisi kehittää siten, että ne vastaavat ihmisten moninaisiin ja ajassa muotoutuviin tarpeisiin. Tähän liittyy myös se, missä palvelut sijaitsevat ja ovatko ne tosiasiallisesti saatavilla.
Vanhemmuuden tuki tuottaa ja tukee toivon ylläpitämistä. Raha-asioista tulee voida puhua ilman negatiivista ja yksilöä syyllistävää leimaa. Nykyisellään vanhemmuuteen kohdistuu paljon paineita. Myös talousongelmissa usein syyllistetään yksittäistä vanhempaa ja perhettä. Koska perheissä vanhemmat toimivat talousongelmien ja muiden epäsuotuisten asioiden suhteen ‘suodattimina’, vanhemmat tarvitsevat tukea tässä tehtävässään.
Keskustelussa todettiin, että erityisesti tarvetta on matalan kynnyksellä saatavilla olevalle tuelle, vertaistuelle, rinnalle kulkemiselle ja yhteisöllisyydelle. Talousongelmienkaan kanssa ei tule jäädä yksin, myös niistä pitäisi voida ja saada puhua. Yhteisöllisyydessä nähdään paljon käyttämättä olevaa voimaa, joka tulisi pystyä valjastamaan toivon tuottamiseen.
Politiikassa tehdään jatkuvasti päätöksiä, jotka vaikuttavat lapsiperheiden hyvinvointiin. Niin sosiaalietuuksien taso kuin niiden kohdentuminen vaikuttavat suoraan lapsiperheiden arkeen. Tällä hetkellä etuuksia on heikennetty ja niiden saantiehtoja tiukennettu, joten monessa perheessä taloustilanne on entisestään kurjistunut. Politiikkatoimien vaikutukset ovat paitsi itsenäisiä ja suoria, myös keskinäisriippuvaisia: ei ole yhdentekevää millaisia yhteisvaikutuksia eri politiikoilla on, eri tahoilla toteutetut – joskus näennäisen pienet uudistukset – voivat osua hurjalla voimalla samoihin perheisiin. Toivoa tuotetaan huomioimalla eri politiikkatoimien itsenäiset ja toisiinsa kietoutuvat vaikutukset.
Tutkimustietoa lapsiperheiden toimeentulosta ja köyhyydestä tarvitaan lisää. Vaikka aiheesta on jo olemassa tutkimustietoa, se on hajallaan eri tahoilla, eikä pitkäjänteiseen tutkimukseen useinkaan ole mahdollisuutta. Rakenteellista ja systemaattisesti toteutettua tiedonkeruuta tarvitaan lisää. Voisivatko hyvinvointialueet tarttua tähän haasteeseen?
Lisäksi tulee kysyä, mikä on tutkimustiedon rooli päätöksenteossa ja etenkin eri politiikkatoimien ristikkäisvaikutusten huomioimisessa. Edelleen tulisi kriittisesti arvioida sitä, kuka tiedon tuottaa ja mistä lähtökohdista tietoa tuotetaan. Pääsevätkö köyhyydessä elävät perheet ääneen ja huomioidaanko näin tuotettu tieto päätöksenteossa? Entä kysytäänkö nuorilta ja lapsilta heidän kokemuksistaan ja näkemyksistään? Toivoa tuottava politiikka on pitkäjänteistä ja tutkimukseen perustuvaa.
Lapsiperheiden arki, talous ja hyvinvointi– hankkeen järjestämä ”Toivoa tuottavat politiikat” -pyöreän pöydän keskustelu järjestettiin Tampereella 6.6.2025. Hanketta rahoittaa Brita Maria Renlundin muistosäätiö. Keskusteluun osallistui 12 henkilöä eri tahoilta. Osallistujat olivat Pirkanmaan hyvinvointialueelta, Mannerheimin lastensuojeluliiton Tampereen osastosta, Pelastakaa Lapset ry:stä, Takuusäätiöstä, Jyväskylän yliopistosta, Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry:stä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta ja Brita Maria Renludin muistosäätiöstä. Tämä blogi kokoaa yhteen keskustelun ydinsanomia hankkeen tutkijoiden kokoamina. Keskusteluun osallistuneet ovat hyväksyneet blogin sisällön ennen sen julkaisemista. Kiitämme kaikkia keskusteluun osallistuneita!
Kirjoittajat: Mia Tammelin, Katri Otonkorpi-Lehtoranta, Satu Pyöriä, Katja Repo ja Ella Sihvonen