Cosplay on jo pitkään ollut suosittu harrastus nuorten keskuudessa Suomessa. Matsucon, yksi Suomen pohjoisimmista con-tapahtumista, järjestettiin 3.-4.8. Oulun Pohjankartanon koulussa. Tapahtuma oli laatuaan jo kolmas ja tänä vuonna pääpaino oli kävijöitä osallistavassa ohjelmassa. Matsucon on keskikokoinen tapahtuma, johon osallistui vuonna 2019 noin 600 kävijää. Näistä kävijöistä monet osallistuvat tapahtumaan usein cosplay-puvussa.
Tapahtuma tarjoaa cossaamiseen, animeen ja mangaan sekä muuhun japanilaiseen populaarikulttuuriin liittyvää ohjelmaa. Suosituimpia ohjelmia ovat cosplay-kilpailut, animekaraoken SM-kisa sekä FFFight, jota voisi kuvailla improtaisteluksi. Matsuconin cosplaykisa sisältää hall cosplay -kisan ja photoshoot-kisan. Animekaraoken SM-kisa on Matsuconin erikoisuus, joka järjestettiin nyt jo toista kertaa.
Cosplay tulee sanoista costume play eli suoraan suomennettuna puku leikki. Cosplayn harrastaja valitsee itselleen hahmon, jolle sitten suunnittelee ja tekee puvun alkuperäisen hahmon mukaisesti. Puvun tekeminen edellyttää ompelutaitoa, mutta monimutkaisten pukujen loihtiminen vaatii välillä maalausta, virkkausta, veistämistä, puu- ja metallitöitä ja kampaajataitoja. Cosplayssa tärkeintä ei ole se, että puku tehdään sääntöjen mukaan vaan tavoitteena on luoda alkuperäistä vastaava luomus. Isona osana cosplayta on myös maskeeraus sekä vahva hahmoon eläytyminen puku päällä.
Kestävää pukuilua
Cosplay on enenevässä määrin kestävää pukuilua. Monimutkaiset, suuret puvut vaativat paljon rahaa ja materiaaleja ja siksi Suomessa harrastuksen parissa on herätty ympäristöystävällisyyteen. Jo jonkin aikaa on ymmärretty, että harrastuksen parissa on mahdollista ja kannattavaa kierrättää, eikä kaikkea tarvitse uutena. Tämä huomioidaan nykyään myös cosplay-kisoissa. Usein, jos kisaaja on onnistunut suurelta osin tai jopa kokonaan koostamaan pukunsa kierrätysmateriaaleista, tämä nähdään suurena etuna. Usein käy niin, että yleisö suorastaan hurraa, jos kisaajan puvusta kerrotaan, että puku on tehty täysin uudelleenkäytetyistä materiaaleista.
Cosplaysta ei olla luopumassa, mutta kun cosplay on hyvin materialistinen harrastus ja vaatii paljon rahaa, harrastajat ovat huomanneet, että omaa ekologisuutta voi näyttää myös cosplayssa. Nuorisobarometri vuodelta 2018 (76) kertoo, että nuoret ovat koko ajan enemmän huolissaan ilmastonmuutoksista ja siitä, miten ihminen vaikuttaa siihen. Siksi ei olekaan yllättävää, että nuoret ovat yhä enenemissä määrin valmiita muuttamaan kulutustottumuksiaan myös harrastuksissa (Nuorisobarometri 2018, 78).
Kädentaitoja ja luovuutta
Cosplay vaatii monenlaisia kädentaitoja virkkaamisesta metallitöihin. Jotkut harrastajat tekevät kokonaisia haarniskoja aidoista materiaaleista, kutovat itse omin käsin viittoja tai huovuttavat saappaita. Helsingin Sanomat uutisoi Tilastokeskuksen tutkimuksesta (2017), jonka mukaan käsitöiden tekeminen on vähentynyt kaikissa ikäryhmissä. Cosplay on kuitenkin nuorten suosima harrastus, joka taistelee tätä kehitystä vastaan ja saa harrastajansa oppimaan uusia kädentaitoja sekä kehittämään näitä taitoja uudella tavalla.
Cosplay opettaa luovuutta ja toisin tekemistä. Cosplayssa ei ole tarkoitus ommella säännönmukaisesti, vaan luoda puku vastaamaan mahdollisimman paljon alkuperäistä. Materiaaleja ja tekniikoita muokataan ja kehitetään sopimaan omiin tarkoituksiin. Alakulttuurit, kuten cosplay, on nähty pohjimmiltaan valtavirran ja aikaisemman sukupolven vastustamisena ja näitä vastaan kapinointina (Hall & Jefferson 2006). Voidaan sanoa, että vaikka cosplayssa eivät näy kaikkia alakulttuurin piirteet, esimerkiksi opittujen taitojen sääntöjen muokkaaminen harrastukseen sopivaksi voidaan ymmärtää aikaisemman sukupolven taitojen haastamisena tai niiden kehittämisenä.
Ottaessaan alakulttuurin omaksi, nuori haluaa usein ottaa etäisyyttä vanhempiinsa (Hall & Jefferson 2006). Cosplayn kaltaisessa alakulttuurissa tämä ei useinkaan toteudu. Vaikka cossaaminen on suurin osin nuorten harrastus, coneihin osallistuu myös perheitä. Omat kokemukseni tukevat havaintoa siitä, että vanhemmat todella kiinnostuvat coneista ja cosplaysta, sillä coneissa näkyy vanhempia lapsiensa kanssa.
Pukuja tehdään myös yhdessä vanhempien ja isovanhempien kanssa ylisukupolvisessa vuorovaikutuksessa. Ompelun opettelu vanhempien avustuksella kuuluu monen nuoren cossaajan alkutaipaleeseen, mutta jossain vaiheessa suhde voi muuttaa muotoaan. Cossaaminen vaatii puvunteon tavallisten sääntöjen venyttämistä, jolloin nuoren vanhemmalta oppimat taidot muokkaantuvat ja nuori voi opettaa taitoja puolestaan huoltajalle, jonka opastamana harrastus on saattanut alkaa. Yleistä alkaa olla myös se, että lapsi on tehnyt vanhemmalleen asun, joka sopii omaan cossiinsa. Voi käydä myös niin, että nuoruudessa cossauksen aloittaneet ovat perusteet perheitä ja tuovat lapsiaan coneihin. Ei ole erikoista sekään, että vanhempi tulee sylivauvan kanssa coniin ja heillä on yhteensopivat cossit päällä.
Cosplay näyttäytyy alakulttuurin muotona, jossa on sukupolvien ylittävää yhteisöllisyyttä laajemmin kuin yleensä alakulttuureissa. Cosplayn kautta perheissä löydetään yhteinen kiinnostuksen kohde, johon sukupolvet pystyvät tuomaan oman osaamisensa luoden jotain yhteistä. Cosplay ilmentää alakulttuurin tutkimuskohdetta, jossa risteävät ylisukupolvisuus ja muun muassa luovuus. Näiden ilmiöiden risteämiskohta voisi olla mielenkiintoinen tutkimuskohde.
LÄHTEET:
Hall, Stuart & Jefferson, Tony (2006) Resistance through rituals: youth subcultures in post-war Britain. London: Routledge.
Myllyniemi, Sami & Pekkarinen, Elina (toim.) (2018) Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018. Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusverkosto.
Suomen virallinen tilasto (2017) Vapaa-ajan osallistuminen. Helsinki: Tilastokeskus. http://www.stat.fi/til/vpa/index.html.
Kirjoittaja: Iina Karasti on opiskelee Tampereen yliopistolla nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen maisteriohjelmassa ja on harjoittelijana PERLAssa. Karasti on harrastanut cosplayta noin kymmenen vuotta ja kiinnostunut tämän kaltaisten alakulttuurien tutkimisesta.
Kommentit