Lapsiperheiden pienituloisuuden yleistyminen ei ole vain taloudellinen kysymys vaan heijastuu myös eletyssä elämässä ja arjen toimintamahdollisuuksissa. Nuorelle ja lapselle taloudellinen niukkuus onkin usein elämäntilanne, joka kaventaa heidän toimijuuttaan, osallistumistaan ja tulevaisuuden näköaloja. 1990-luvulta alkanut lapsiperheiden taloudellinen polarisaatiokehitys ja viimeaikaiset sosiaaliturvan leikkaukset ovat monen lapsen ja nuoren arkea ja sen reunaehtoja.
Miten osallistua aktiivisesti, jos siihen ei ole resursseja tai miten olla toimija, jos luottamus tulevaisuuteen on heikko?
Osallisuuden ja toimijuuden kokemisen kautta voidaan rakentaa toivoa. Lasten ja nuorten pienituloisuus ja köyhyys kuitenkin haastavat tätä. Se, että lapsi ja nuori kokee kuuluvansa yhteiskuntaan, saa tukea kehittymiseen ja kasvuun tai kokee tulleensa kuulluksi, ovat asioita, jotka eivät synny rakenteellisessa tai kulttuurisessa tyhjiössä. Lasten ja nuorten osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen on pohjimmiltaan arvokysymys.
Muistammeko hyvän lapsuuden ja nuoruuden riippumattoman arvon kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla ja poliittisessa päätöksenteossa? Emme ainakaan siinä mielessä, että meiltä puuttuu systemaattinen poliittisten päätösten lapsivaikutusten arviointi, eikä lapsiystävällisyys ole automaattinen osa päätöksentekoa. Lisäksi, vaikka lapsia kuultaisiin, eivät kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat lapset ja nuoret välttämättä tule kuulluksi, eivätkä ole yhteiskunnallisen keskustelun ytimessä.
Hyviä käytäntöjä ja tietoa lasten ja nuorten osallisuuden ja toimijuuden tukemiseksi sekä hyvinvoinnin edistämiseksi on olemassa paljon. Olemme kuitenkin valitettavan usein tilanteessa, että meillä on hyväksi havaittuja palveluja, mutta ei taloudellisia resursseja näiden palvelujen järjestämiseksi tai niiden hyödyntämiseksi. Meillä on myös paljon tutkimustietoa siitä, mikä edistää lasten ja nuorten osallisuutta ja toimijuutta: tietoa siis on, mutta sitä ei hyödynnetä. Tämä ristiriita tulee tunnistaa ja tunnustaa.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin, osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen on kokonaisvaltaista toimintaa. On uskallettava tarkastella erilaisten toimien yhteisvaikutuksia, palveluiden sisäisiä kohtaamisongelmia sekä eri toimijoiden yhteiskehittämisen mahdollisuuksia. Luottamusta ja toivoa rakennetaan monella tasolla, esimerkiksi yksilöiden välisissä kohtaamisissa, yhteisöissä ja yhteiskunnan tasolla.
Pyöreän pöydän keskustelu järjestettiin 8.10.2025 Helsingissä. Keskustelun teema oli lasten, nuorten ja perheiden tukeminen taloudellisesti haastavassa elämäntilanteessa. Keskustelijat olivat seuraavista organisaatioista: Brita Maria Renlundin säätiö, Ehjä ry., Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö, Lapsiasiavaltuutetun toimisto, Pelastakaa Lapset ry., Sosiaali- ja terveysministeriö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Unicef. Tämä blogi kiteyttää osin keskustelua, mutta on Arki2- hankkeen tutkijoiden koonti keskustelusta. Kirjoitus on hyväksytetty kaikilla keskusteluun osallistuneilla. Lämmin kiitos osallistuneille!
Kirjoittajat: Katja Repo, Ella Sihvonen, Katri Otonkorpi-Lehtoranta, Elina Kervinen ja Mia Tammelin