Perhettä ja läheissuhteita tarkastelevalla työryhmällä on Westermarck-seuran vuosittain järjestämillä Sosiologipäivillä pitkät perinteet. Perinne jatkui myös Tampereen yliopistossa 23.-24.3.2017 järjestetyillä Sosiologipäivillä, jossa työryhmä kokoontui otsikolla Perhe- ja läheissuhteiden sosiologiaa. Ryhmä osoittautui jälleen kerran erittäin suosituksi ja esityksiä oli kahden päivän aikana yhteensä 19. Torstai-iltapäivänä järjestettiin yleinen perhe- ja läheissuhteita tarkasteleva sessio. Perjantaiaamuna työryhmä jakaantui kahteen sessioon, joista toisessa tarkasteltiin erityisesti äitiyteen ja toisessa perheeseen sekä vanhemmuuteen liittyviä kysymyksiä.
Torstain työryhmän käynnisti Anna-Maija Castrén (ISY), joka käsitteli esitelmässään lojaalisuutta erilaisissa läheissuhteiden muodostelmissa. Lojaalisuuden käsitettä tarkastelevassa esitelmässään Castrén kuvasi, kuinka lojaalisuus tarjoaa kiinnostavan näkökulman perhesuhteiden kompleksisuuteen ja jännitteisiin sosiaalitieteissä. Seuraavassa esitelmässä Aino Luotonen (HY) kuvasi sidoksellisuutta läheissuhteiden arjen käytännöissä. Väitöstutkimukseensa pohjaavassa esitelmässä Luotonen esitti, kuinka sosiaalisten sidosten tuottaminen kietoutuu erilaisiin käytäntöihin, aikaan ja paikkaan monin tavoin, ja kuinka sidokset voivat olla tiiviisti arkielämään uponneita tai toisaalta arkielämästä selvästi irrallaan. Työryhmän kolmannessa esitelmässä Kalle Leppälä (HY) jatkoi sosiaalisten sidosten tarkastelua fokusoimalla avioeron jälkeisiin läheissuhteisiin ja erityisesti entiseen puolisoon. Leppälä keskittyi esitelmässään väitöstutkimuksensa lähtökohtien kuvailuun. Riikka Myllys (HY) puolestaan pohti omassa puheenvuorossaan käsitöiden tekemistä naissukupolvia yhdistävänä liimana. Myllys kuvasi, kuinka käsitöiden tekeminen, joka on usein omalta äidiltä opittu, voi kantaa mukanaan vahvoja perheeseen liittyviä muistoja ja tunteita.
Kahvitauon jälkeen työryhmä jatkoi Tiina Sihdon, Annukka Lahden, Heidi Elmgerin (JY) ja Raisa Jurvan (TaY) esityksellä, joka käsitteli naisvalitusta parisuhteen epätasa-arvon affektiivisena ilmauksena. Kahteen haastatteluaineistoon pohjaavassa esityksessä Sihto ja kumppanit kuvasivat, kuinka kulttuurintutkija Lauren Berlantin kehittelemän naisvalitus-käsitteen kautta on mahdollista päästä käsiksi heteroparisuhteiden mahdolliseen affektiiviseen hankaukseen. Tämän jälkeen Tuire Niinimäki-Silva (TuY) puhui omassa esitelmässään perheenyhdistämisen läpi käyneiden maahanmuuttajaperheiden kotoutumisesta. Esitelmä pohjasi Niinimäki-Silvan alkuvaiheessa olevaan väitöskirjatyöhön. Perjantain viimeisessä esitelmässä Marja Peltola (Nuorisotutkimusseura) tarkasteli tunteita rodullistettuihin vähemmistöihin kuuluvien nuorten ja vanhempien sukupolvisuhteissa. Empiirisen aineistonsa pohjalta Peltola toteaa, että sukupolvihierarkia muokkaa perheenjäsenten kerrontaa ja tunteita melko universaaleilla tavoilla.
Työryhmän alustukset jatkuivat perjantaiaamuna kahdessa rinnakkaissessiossa, joista ensimmäisessä teemana oli erityisesti äitiys. Eija Eronen (TaY) tarkasteli esityksessään äitien kokemuksia vertaisryhmän tarjoamasta tuesta. Eronen kuvasi väitöskirjaansa varten haastattelemiensa äitien vertaisryhmälle antamia merkityksiä ja tuen vastavuoroisuutta ja moninaisuutta äitien elämässä. Tarja Hiltusen (Sininauhaliitto) alustus käsitteli äitien tunteita heidän lastensa huostaanottoprosessin yhteydessä. Hän myös kertoi, kuinka hänen haastattelemansa äidit kuvasivat tunteiden muutosta lasten sijoituksen aikana. Suvi-Sadetta Kaarakainen ja Mari Lehto (TuY) jatkoivat esitelmällään nettiäitiydestä ja julkisessa puheessa esiintyvistä käsityksistä erityisesti äitien ja lasten suhteista älylaitteisiin. He pohtivat huolipuhetta ja ongelmalähtöisyyttä, kun kyse on äitien ja lasten teknologiasuhteista. Tämän jälkeen Anita Lappeteläinen (JY) kertoi esitelmässään väitöskirjatutkimuksestaan, jossa hän selvittää, kuinka vammaiset naiset toteuttavat äitiyttään ja rakentavat äiti-identiteettiään. Analysoimalla haastatteluaineistoa hän tunnisti vammaisten naisten tuottamia vastatarinoita äitiydestä. Armi Mustosmäki ja Tiina Sihto (JY) käsittelivät äitiyden kielletyimpiä tunteita internetin keskustelupalstalla. He olivat kiinnostuneita etenkin niiden keskustelupalstalle kirjoittaneiden naisten kokemuksista, jotka kertoivat katuvansa äidiksi tuloa. Johanna Mykkänen ja Marja-Leena Böök (JY) puolestaan puhuivat Perhe-elämää tarinoina ja kuvina -hankkeen pohjalta perheenjäsenten arjen tunteista. He esittelivät kolme tarinaa arjen tunnemaailmasta lapsen, äidin ja isän näkökulmista.
Aamupäivän toisessa rinnakkaissessiossa tarkasteltiin perheeseen ja erityisesti vanhemmuuteen liittyviä kysymyksiä. Ensimmäisessä esitelmässä Rosi Enroos (TaY) kuvasi vankien perhesuhteiden ja tunteiden yhteenkietoutumia entisten vankien haastattelujen avulla. Enroos kuvasi, kuinka vankila-arjen omalakisuus lyö leimansa myös vankilan varjostamiin perhesuhteisiin ja niissä läsnäoleviin tunteisiin. Tuoreeseen tutkimushankkeeseen pohjautuvassa esitelmässään Elina Stenvall (TaY) puolestaan hahmotteli kuvaa vuoroasuvien lasten arjen ympäristöistä. Stenvallin esitelmästä kävi ilmi, että lasten arjessa eletty vuoroasuminen ei edelleenkään ole aina yhteiskunnan tunnistama asumismuoto. Osittain samalla teemalla jatkoi myös Aino Ritala-Koskinen, joka tarkasteli lasten toisiinsa kietoutuvien ja kasautuvien perhesuhteiden ja asuinpaikkojen muutoksia. Analyysinsä pohjalta Ritala-Koskinen kuvasi, kuinka lasten muuttuvia perhesuhteita ja asuinpaikkoja voidaan ymmärtää erilaisten rytmien kautta. Anu Alanko (OY) puhui puolestaan uusperheyden moniaineksisuudesta. Oman mausteensa Alangon esitelmään antoi (uus-)materialistisen näkökulman kytkeminen perhetutkimukseen. Eero Suonisen (TaY) esitelmän aiheena oli diskursiivisten ihanteiden ja toimintakehysten aktualisoituminen vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksessa. Suoninen kuvasi, kuinka vanhemman ja lapsen välistä kanssakäymistä voidaan kuvata vaihtelevana neuvotteluna osapuolten positioista, jossa sekä vanhempi että myös lapsi ovat toistensa ”normaalisuustuomareita”. Työryhmän viimeisen esitelmän piti Petteri Eerola (TaY), joka hahmotteli, miten vanhemmuutta koskevat ideaalit esiintyvät, kohtaavat ja risteävät vanhempien kertomuksissa lastenhoitoratkaisuistaan. Eerola tarkasteli aihettaan kulttuuristen vanhemmuuden mallitarinoiden ja niiden tunneulottuvuuksien kautta.
Kokonaisuutena työryhmä tarjosi kattavan kuvan siitä monipuolisesta perhe- ja läheissuhteita tarkastelevasta tutkimuksesta, jota suomalaisissa yliopistoissa sosiologian piirissä tai sen reunamilla tällä hetkellä tehdään. Suuri kiinnostus työryhmää kohtaan kertoo puolestaan siitä, että perhe- ja läheissuhteiden tutkimus on vakiinnuttanut asemansa keskeisenä yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kohteena. Tämä ei itsessään ole yllättävää, sillä perhe- ja läheissuhteissa on kyse pitkälti sosiaalisesta sidoksellisuudesta, yhdestä keskeisestä sosiologisestä mielenkiinnonkohteesta.
Teksti on julkaistu Sosiologia-lehdessä 2/2017 pienin muutoksin Sosiologipäivien muiden työryhmäkuvausten yhteydessä
Kommentit