Lapsena koettu sosioekonominen ja terveydellinen eriarvoisuus seuraa yksilöä usein hautaan asti. Vähäosaisuuden vaikutukset lasten elämään, terveyteen ja hyvinvointiin ovat koko yhteiskuntaa koskettava asia, johon tulisi paneutua kaikilla sektoreilla. Miten terveydenhuolto voisi osaltaan vastata tähän haasteeseen?
Osana Tampereen yliopiston Lapsuuden, nuoruuden ja perheen tutkimuskeskuksen (PERLA) ARKI2-hanketta toteutettiin Laurea-ammattikorkeakoulussa opinnäytetyö, jossa selvitettiin terveydenhuollon edellytyksiä kaventaa lasten sosioekonomisia terveyseroja. Opinnäytetyössä kerättiin tutkimustietoa suomalaisten lasten sosioekonomisista terveyseroista ja kartoitettiin tuoreinta eurooppalaista tutkimusta lapsipotilaiden osallistamisesta.
Lapsuuden perhe voi olla terveysriski
Merkittävä määrä suomalaisia lapsia asuu perheissä, jotka kamppailevat riittämättömän toimeentulon kanssa. Pienituloisuus vaikuttaa Suomessa tällä hetkellä noin 120 000 lapseen, eli n. 12 %:iin kaikista Suomessa asuvista lapsista. Vuonna 2022 toimeentulotukea sai 48 000 lapsiperhettä, mikä vastaa n. 9 %:a kaikista lapsiperheistä. (Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö 2025.) Toimeentulotukeen tammikuussa 2025 ehdotetut leikkaukset ajaisivat haavoittuvassa asemassa olevat perheet entistä tiukempaan tilanteeseen (Toimeentulotukilain kokonaisuudistusta valmistelevan… 2025).
Sosioekonomisella eriarvoisuudella on kattavasta julkisesta terveydenhuollosta huolimatta merkittäviä seurauksia suomalaisten lasten terveydelle ja hyvinvoinnille. Tutkimustulokset kertovat karua tarinaa siitä, kuinka laaja-alaisesta ongelmasta on kyse. Vanhempien matala koulutustaso ja alhainen tulotaso ovat selvästi kytköksissä lasten ylipainoisuuteen ja epäterveellisiin elintapoihin, kuten liikkumattomuuteen ja liialliseen ruutuaikaan (Kaikkonen, Mäki, Hakulinen-Viitanen, Markkula, Wikström, Ovaskainen, Virtanen & Laatikainen 2012, 6). Myös lasten mielenterveysongelmien esiintyvyys kulkee käsi kädessä vanhempien sosioekonomisen aseman kanssa läpi koko lapsuusajan siten, että matalasti koulutettujen vanhempien lasten sairastavuus on suurempaa kaikissa ikävaiheissa (Vaalavuo, Niemi & Suvisaari 2022, 6-9).
Pienten lasten toistuvat hengitystieinfektiot ovat yleisempiä stressistä ja masennuksesta kärsivien ja matalasti koulutettujen äitien lapsilla (Korhonen, Karlsson, Scheinin, Korja, Tolvanen, Mertsola, Peltola & Karlsson 2019, 232-234). Sosioekonomisella asemalla on todettu yhteys myös lasten tapaturmiin. Salmi, Kuisma, Rahiala, Lääperi ja Harve-Rytsälä (2018, 1048) havaitsivat, että suomalaisille lapsille tapahtuvia hätätilanteita ja vakavia sairauskohtauksia esiintyy enemmän köyhemmillä asuinalueilla.
Jopa lasten kuolleisuus kytkeytyy vanhempien koulutus- ja tulotasoon. Yksinhuoltajaperheiden, vähemmän koulutettujen ja pienituloisten huoltajien lasten kuolleisuus oli Suomessa vuosina 1990-2007 selvästi suurempi kuin korkeammin koulutettujen ja hyvätuloisten perheiden lasten (Remes 2012, 40-41). Matalimman tulotason perheiden lapsilla on myös suurempi riski kuolla syöpään verrattuna korkeimman tulotason perheiden lapsiin (Tolkkinen, Madanat-Harjuoja, Taskinen, Rantanen, Malila & Pitkäniemi 2018, 1553-4). Tämä on hyvin surullinen havainto maassa, jossa kaikilla on periaatteessa samanlainen pääsy maksuttomiin julkisen terveydenhuollon syöpähoitoihin.
Terveydenhuolto voi taistella terveyden eriarvoisuutta vastaan lisäämällä yksilön osallisuutta yhteiskunnassa
Terveyden eriarvoisuuteen on kiinnitetty paljon huomiota Suomessa. Monessa suhteessa lapset ja heidän perheensä saavat yhteiskunnalta tasa-arvoisesti terveyttä edistävää tukea. Äitiyshuolto, varhaislapsuuden neuvolaseuranta ja kansallinen rokotusohjelma turvaavat lapsen ensimmäisten vuosien kehitystä. Perheiden sisäiset olosuhteet ja perheiden sosioekonomiset erot asettavat lapset kuitenkin keskenään hyvin eriarvoiseen asemaan. Yhteiskunnan tulisi löytää keinoja edistää lasten terveyttä niin, että perhetaustan vaikutusta pystyttäisiin häivyttämään.
Potilaan osallistaminen on terveyden edistämiseen tähtäävää toimintaa ja lasten osallisuuden lisääminen voisi olla osaltaan ratkaisemassa lasten sosioekonomisista terveyseroista aiheutuvia ongelmia. Lasten voimavarojen ja aktiivisen osallisuuden kehittymistä tulisi vahvistaa, jotta jokainen lapsi saisi hyvät lähtökohdat kehittyä terveyden merkityksen ymmärtäväksi ja itsestään vastuuta kantavaksi aikuiseksi.
Arvostavasti kuuntelemalla ja tukemalla voidaan tutkitusti edistää potilaiden myönteisiä elämäntapavalintoja, ennaltaehkäistä sairauksia ja lisätä hoidon vaikuttavuutta. (Sirviö 2012, 130-147.) Lapsen mielipiteen kuunteleminen ja huomioon ottaminen kasvattaa lapsipotilaan luottamusta terveydenhuoltojärjestelmään, sitouttaa häntä hoitoon ja voi vähentää hoitoon tai hoitoympäristöön liittyviä pelkoja (Coyne & Kirwan 2012, 299-301). Myönteinen kokemus osallisuudesta ja oman toiminnan vaikuttavuudesta kasvattaa omanarvontunnetta ja lisää itseluottamusta. Osallisuuden kokemus voi johtaa uudenlaiseen vastuunottoon ja lapsen aktiiviseen rooliin oman terveytensä edistäjänä myös myöhemmin elämässä. (Guide to children’s… 2024, 8-25.)
Sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevat lapset sairastavat enemmän kuin korkeasti koulutettujen ja hyvin toimeen tulevien vanhempien lapset, eli kroonisesti sairaat lapset ovat usein haavoittuvaisemmassa asemassa myös sosioekonomisen taustansa puolesta. Tämä korostaa lapsipotilaan osallistamisen merkitystä entisestään.
Millaista on vaikuttava lapsipotilaan osallistaminen?
Asiakasosallisuuden kehittäminen on terveydenhuollossamme melko uusi asia, eikä lapsipotilaiden osallisuutta ole juurikaan tutkittu eikä heidän osallistamistaan kehitetty. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tunnistaa Euroopassa käytettyjä ja toimiviksi havaittuja lapsipotilaiden osallistamisen menetelmiä, jotka voisivat olla sovellettavissa suomalaisessa terveydenhuollossa. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös tunnistaa, mitkä asiat ovat oleellisia lasten osallistamisen kehittämisessä ja mitkä tekijät edesauttavat vaikuttavan osallistamisen toteutumista.
Tutkimuksen perusteella keskeinen piirre kaikissa vaikuttavissa osallistamisen menetelmissä oli, että lapsi sai tukea mielipiteen muodostamiseen sekä tunnetilan tunnistamiseen ja sen ilmaisemiseen. Osallistamisen menetelmät voivat olla hyvinkin yksinkertaisia, esimerkiksi kysymyksiä, jotka ohjaavat lasta pohtimaan sairauttaan ja elämäntilannettaan. On huomionarvoista, että osallistaminen ei vaadi monimutkaisia menetelmiä. Tärkeintä on, että ihmiseltä avoimesti ja vilpittömästi kysytään, mitä hän tuntee ja ajattelee. Osallistaminen muuttuu osallisuudeksi, kun lapsipotilaan ajatukset ja tunteet tunnistetaan ja otetaan hoidon suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin arvokkaaksi lähdemateriaaliksi.
Ikätasoinen ja kattava tiedon jakaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta lapsella on mahdollisuus päästä täyteen ymmärrykseen tilanteestaan. Lapsen osallistaminen voi alkaa yhteisellä tutustumisella lapsiystävällisiin tietomateriaaleihin. Materiaalien kehittäminen pelien ja leikkien suuntaan lisäisi erityisesti pienten lasten osallisuutta. Lasta tulisi myös kannustaa miettimään, mitä hän haluaisi kysyä terveydenhuollon ammattilaiselta.
Lapsen mahdollisuus ilmaista tunteitaan ja niiden huomioiminen hoitotilanteessa on erityisen vaikuttavaa osallistamista. Kun lapselle tarjotaan mahdollisuus arvioida ja eritellä esimerkiksi pelkoaan, hän voi saada apua tunteen hallintaan. Lapsi saa vaikutusvaltaa hoitotilanteessa ja hänen luottamuksensa hoitohenkilökuntaan kasvaa. Lapsella tulee olla myös mahdollisuus antaa palautetta hoidon toteuttamiseen ja sen laatuun, mm. kivun ja pelon hallinnan onnistumiseen liittyen.
Euroopan neuvoston opas lasten osallistamisen lisäämiseksi terveydenhuollossa painottaa, että vaikuttava osallistaminen syntyy terveydenhuollon ammattilaisten osallistavasta asenteesta (Guide to children’s… 2024, 23-24). Ilman tasa-arvoista vuorovaikutusta lapsella ei ole mahdollisuutta täysipainoiseen osallisuuteen. Lapsen tulee tuntea, että hänellä on tärkeää tietoa ja kokemusta, jota aikuinen kunnioittaa ja arvostaa. Kun lapsi saa puhua omista arvoistaan ja ajatuksistaan ilman aikuisen ennakkoasenteiden painolastia, keskustelu on vastavuoroisempaa ja lapsen osallisuus kasvaa.
Lapsen kulttuurisen ja sosioekonomisen taustan ja sieltä kumpuavan ajatusmaailman tunteminen on tärkeää lasten terveyden edistämisessä. Näiden tekijöiden huomioon ottaminen tekee vuorovaikutuksesta sensitiivisempää ja mahdollistaa kasvuympäristöön liittyvien tekijöiden paremman huomioimisen hoitokeskustelussa. Lapsipotilaan osallisuus ei saisi olla riippuvaista yksittäisen ammattihenkilön motivaatiosta tai vuorovaikutustaidoista. Lasten osallistamisen tulisi olla sisäänrakennettuna terveydenhuollon toimintaan niin, että lapsen ääni pääsee kuuluviin ja hänen mielipiteensä otetaan huomioon jokaisen hoitosuhteen jokaisessa hoitotapahtumassa.
Kirjoittaja: Ullastiina Mahlamäki, sairaanhoitajaopiskelija Laurea-ammattikorkeakoulusta
Lähteet:
Coyne, I. & Kirwan, L. 2012. Ascertaining children’s wishes and feelings about hospital life. Journal of Child Health Care 16(3), 293–304. Viitattu 11.5.2025. https://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/1367493512443905
Guide to children’s participation in decisions about their health 2024. Council of Europe. Viitattu 11.5.2025. https://www.coe.int/en/web/human-rights-and-biomedicine/guide-to-good-practice-concerning-the-participation-of-children
Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö 2025. Lapsiperheköyhyys datana. Viitattu 11.5.2025. https://itla.fi/lapsiperhekoyhyys-datana/
Kaikkonen, R., Mäki, P., Hakulinen-Viitanen, T., Markkula, J., Wikström, K., Ovaskainen, M., Virtanen S. & Laatikainen, T. (toim.) 2012. Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Raportti 16/2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 11.5.2025. https://www.julkari.fi/handle/10024/80049
Korhonen, L., Karlsson, L., Scheinin, N., Korja, R., Tolvanen, M., Mertsola, J., Peltola, V. & Karlsson, H. 2019. Prenatal Maternal Psychological Distress and Offspring Risk for Recurrent Respiratory Infections. The Journal of Pediatrics 208, 229-235. Viitattu 11.5.2025. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0022347618318249?via%3Dihub
Remes, H., Martikainen, P. & Valkonen, T. 2009. Mortality inequalities by parental education among children and young adults in Finland 1990-2004. Journal of epidemiology and community health 2010 (64), 136-141. Viitattu 11.5.2025. https://www.proquest.com/docview/1779269920?sourcetype=Scholarly%20Journals
Salmi, H., Kuisma, M., Rahiala, E., Lääperi, M. & Harve-Rytsälä, H. 2018. Children in disadvantaged neighbourhoods have more out-of-hospital emergencies: a population-based study. Archives of Disease in Childhood 103, 1048-1053. Viitattu 11.5.2025. https://www.proquest.com/docview/2122258750?sourcetype=Scholarly%20Journals
Sirviö, K. 2012. Lapsiperheiden terveyden edistäminen ― osallistamista ja ennakointia. Teoksessa Pietilä, A. (toim.) Terveyden edistäminen ― teorioista toimintaan. Helsinki: SanomaPro Oy, 130-150.
Toimeentulotukilain kokonaisuudistusta valmistelevan työryhmän loppumuistio 2025. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 11.5.2025. https://stm.fi/documents/1271139/198978037/Toimeentulotukilain+kokonaisuudistusta+valmistelevan+ty%C3%B6ryhm%C3%A4n+loppumuistio.pdf/599cdc06-c175-a6f6-0318-2aed0a9c541d/Toimeentulotukilain+kokonaisuudistusta+valmistelevan+ty%C3%B6ryhm%C3%A4n+loppumuistio.pdf?t=1736494255148
Tolkkinen, A., Madanat-Harjuoja, L., Taskinen, M., Rantanen, M., Malila, N. & Pitkäniemi, J. 2018. Impact of parental socioeconomic factors on childhood cancer mortality: a population-based registry study. Acta Oncologica 57, 1547-55. Viitattu 11.5.2025. https://medicaljournalssweden.se/actaoncologica/article/view/24592/28878
Vaalavuo, M., Niemi, R. & Suvisaari, J. 2022. Growing up unequal? Socioeconomic disparities in mental disorders throughout childhood in Finland. SSM – Population Health 20, e101277 (1-13). Viitattu 11.5.2025. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2352827322002567?via%3Dihub