Syksyinen tervehdys!
Aloitin elokuussa uusissa tehtävissä sosiaalityön tenure track -professorina Tampereen yliopiston hyvinvointitieteiden yksikössä. Uusvanhana työntekijänä solahdan tuttuihin rutiineihin, mutta myös uusiin haasteisiin erikoisena aikana, kun etätyö on edelleen enemmän sääntö kuin poikkeus ja kollegoita tapaa harvemmin kasvokkain. Perspektiiviä antaa pitkä historia Tampereen yliopistossa; valmistuin yhteiskuntatieteiden maisteriksi 2001 ja vuodesta 2003 lähtien olen toiminut opetus- ja tutkimustehtävissä sosiaalityössä.
Vaikka päihteet ovat mukana monissa sosiaalityön asiakkaiden ongelmissa, päihteisiin keskittyvää sosiaalityön tutkimusta tehdään Suomessa varsin vähän. Tampereen yliopiston sosiaalityön oppiaineessa päihdetutkimusta on kuitenkin tehty 1990-luvun alusta lähtien. Tutkimusteemat ovat miltei poikkeuksetta kietoutuneet päihde-ongelmien hoitoon ja toipumiseen, kuten väitöstutkimukseni 2010, jossa vertailin alkoholismista eri reittejä toipuneita (hoito, vertaistuki, spontaani toipuminen). Perustamani TreAdd-tutkimusryhmä eli Research Group on Treatment and Addiction nojaa tähän päihdetutkimuksen traditioon ja nostaa tutkimuksen keskiöön ajankohtaisia riippuvuuden ja sen hoidon ilmiöitä. Tutkimusryhmän tavoitteena on tuottaa vaikuttavuustutkimuksen keinoin tietoa hoidon kehittämiseksi ja sillä on käytännön sovellusmahdollisuuksia myös terapeuttien kouluttamisessa. TreAdd-tutkimusryhmässä tutkimuksen kohteeksi asetetaan joko asiakas, työntekijä, hoidon prosessit tai näiden erilaiset yhdistelmät. Hoidon vaikuttavuuden tutkimus edellyttää usein pitkiä seuranta-tutkimusasetelmia, jotka ovatkin ryhmäni tutkimuksille tyypillisiä. Metodisesti kiinnitymme sekä kvantitatiiviseen että kvalitatiiviseen tutkimusotteeseen ja metodologista lähestymistapaamme voidaan pitää eklektisenä, jossa erilaisilla menetelmillä on sijansa jopa samankin yksittäisen tutkimuksen sisällä.
Tutkimusryhmäni tekee tutkimusyhteistyötä kentän eri toimijoiden sekä muiden riippuvuustutkijoiden kanssa monitieteisellä otteella kotimaassa ja kansainvälisillä areenoilla. Tämän hetken tutkimusintresseihimme kuuluu esimerkiksi päihteitä ongelmallisesti käyttävien asiakas-segmentoinnin vaikuttavuus, hyvinvoinnin muutos laitospäihde-kuntoutuksessa, sosiaalihuoltolain tarjoamat uudet välineet päihdehuollossa, rahapelaamisen sosiaaliset seuraukset sekä lisäksi terapeuttien yksilöllisiin tuloksellisuuseroihin kohdistuva tutkimus. Näistä ensin mainittuun saimme juuri sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalityön yliopistolliseen tutkimukseen suunnatun tutkimusrahoituksen ja syksyni kuluukin tätä hanketta käynnistellessä. Tutkimusintressini kiinnittyvät vastikään perustetun TRANSFORM-tutkimusalustan (Towards Effective and Equitable Welfare Services – Translating Scientific Knowledge into Improved Practices and Outcomes) tavoitteisiin, ja toiminkin sen ohjausryhmän jäsenenä.
Omat tutkimusintressit heijastuvat myös opetukseeni, joka painottuu maisteri- ja jatkotutkintovaiheeseen. Koordinoin muun muassa yhdessä sosiaalipsykologian professori Atte Oksasen kanssa monitieteistä addiktioiden tutkimukseen fokusoitunutta jatkokoulutusseminaaria, joka toimii tieteellisen työskentelyn tukena ja keskustelufoorumina maisteritutkinnon jälkeistä tutkimusta tekeville. Osallistujina on jatkokoulutettavia, väitelleitä alumneja, mutta myös teemasta kiinnostuneita senioritutkijoita ympäri Suomea ja laajasti eri tieteenaloilta.
Olen suorittanut opettajan pedagogiset opinnot yliopisto-pedagogiikassa (60 op) vuonna 2016. Opinnot ovat antaneet valmiuksia tutkimusperustaiseen ja reflektoivaan opettajan työn ja oppimis-yhteisöjen kehittämiseen. Käytännön osaamisen lisäksi pedagogiikkaan perehtyminen on mahdollistanut julkaisutoiminnan korkeakoulu-pedagogiikan alueella. Viime aikoina olen kiinnittänyt katseeni erityisesti verkko-opetukseen, opetusteknologioihin ja arviointikäytäntöihin verkkoympäristössä, mutta myös sosiaalityön opiskelijoiden ohjauskokemuksiin työssä oppimisen jaksoilla.
Perheeseeni kuuluu aikuisuuden kynnyksellä olevat pojat, Eetu 19 ja Aaro 16 vuotta. Nautin tästä ajasta, kun saan läheltä seurata heidän aikuistumistaan ja nähdä kuinka elämä kantaa ja vie vähitellen kohti itsenäisempää elämää. Koti Ylöjärvellä tarjoaa palautumisen paikkoja puutarhanhoidon ja välillä pienen nikkaroinninkin parissa. Siellä ovat myös lenkkimaastoni kauniissa harjumaisemissa. Lenkkeillessä työhuolet jäävät sivuun. Kotona on sopivassa määrin maaseudun rauhaa, mutta vieressä sykkivä yliopistokaupunki tarjoaa mahdollisuuden kulttuuririentoihin, kuten museoihin, teatteriin, konsertteihin tai kiekkopeleihin. Ehkäpä tulevat vuodet kuljettavat Tampereen likan jopa takaisin, kukapa tietää.