FT Rob Boddice, FT Tuomas Laine-Frigren sekä professori Heidi Morrison aloittivat työnsä HEXin tutkijoina syyskuun alussa. Keskustelimme uusien jäsentemme kanssa heidän taustoistaan, suunnitelmistaan ja odotuksistaan.
Yliopistotutkija Rob Boddice on aiemmin työskennellyt Berliinin Freie Universitätissä sekä Max Planck -instituutin tutkimuskeskuksessa Center for the History of Emotions. Tehtyään töitä tunteiden historian parissa sen kasvuvaiheen halki Boddice alkoi kokea, että alalla oli tiettyjä rajoituksia. Tämä sai hänet etsimään uusia teoreettisia ja metodologisia vaihtoehtoja erityisesti aivojen ja kehon suhteen sekä sen ja maailman dynaamisen yhteyden analysoimiseen. Hän sanoo ”kokemuksen” käsitteen tarjoavan tähän potentiaalisen reitin.
Suomen Akatemian tutkijatohtori Tuomas Laine-Frigren on aiemmin tutkinut ihmistieteiden historiaa sekä lapsuutta ja mielenterveyttä lähinnä keskittyen 1900-luvun asiantuntijadiskursseihin ja niiden yhteiskunnallisiin ja poliittisiin aspekteihin samoin kuin uhriuden, lapsuusajan henkisen trauman sekä vammaisuuden historialliseen rakentumiseen. Hänelle kokemuksen historia tuntuu loogiselta askeleelta eteenpäin asiantuntijadiskursseista sekä lapsuuden sosiaalisista konstruktioista. Esimerkiksi Järvilinnan kasvatuslaitoksen poikakotilapsia tutkiessaan hän tuli pohtineeksi erilaisia tapoja lähestyä näiden ”pahantapaisiksi” tai ”psykopaateiksi” kutsuttujen lasten kokemusmaailmaa.
Yliopistotutkija Heidi Morrison niin ikään näkee ”kokemuksen” erittäin tärkeänä konseptina pyrkiessämme ymmärtämään, mitä eläminen ihmisenä tässä maailmassa tiettynä aikana tarkoittaa.
”Kokemuksen historia pyrkii nostamaan keskusteluun aistinvaraiset havainnot todellisuudesta ja laajentaa näin käsitystä siitä, mikä lasketaan historiaksi”, Morrison tarkentaa.
HEXissä työskennellessään Morrisonin pääasiallisena tutkimusintressinä on lasten ja nuorten eletty kokemus globaalissa nykyhistoriassa. Hänen työtään suullisen historian asiantuntijana ajaa ajatus siitä, että on olemassa laaja joukko todellisuuksia, jotka eivät aina päädy tallennetuksi konventionaalisiin historiallisiin arkistoihin. Historiallisena ”muotokuvamaalarina” hän puolestaan yhdistää yksilöllisen toimijuuden yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Tässä hänen pyrkimyksensä on luoda kokonainen, kehon, mielen ja maailman yhdistävä kuvan tutkittavan henkilön elämästä. HEXissä hän tulee työskentelemään useiden kirjaprojektien kanssa sekä toteuttamaan uuden tutkimusprojektin yhteistyössä Tampereen yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan kanssa. Siinä käsitellään lasten terveyttä maailmanlaajuisesti tilastojen ja kokemusten valossa.
Boddice on myös kiireinen viimeistellessään useita kirjaprojekteja. Esimerkiksi hänen uusin monografiansa Humane Professions: The Defence of Experimental Medicine, 1876–1914 (tulossa Cambridge University Pressiltä) käsittelee lääketieteellisiä kokeiluita humanitarismin osana. Kirja osoittaa, miten tämä myytiin suurelle yleisölle ja sisällytettiin brittihallituksen politiikkaan erilaisten mekanismien, kuten sosiaalivakuutuksen, kautta.
”Uusi projektini käsittelee tieteellistä ja lääketieteellistä tietoa pitkällä 1800-luvulla sekä plasebon kokemusperäistä historiaa, jota kutsun ’aivojen yllättäväksi kulttuurihistoriaksi’”, hän lisää.
Laine-Frigrenin uusi projekti HEXissä tarkastelee 1940-luvun eurooppalaisten lastensiirtojen, evakuointien ja lasten pakkosiirtojen kokemushistoriaa. Tutkimus kohdistuu erityisesti Ruotsista palanneiden suomalaisten ’sotalasten’ sopeutumispakkoon kulttuurisesti ja sosioekonomisesti vieraalta tuntuvaan ympäristöön 1940–1950-lukujen Suomessa.
”Tutkimukseni kohdistuu sekä palaavien lasten kokemusmaailmaan että vanhempien, asiantuntijoiden ja viranomaisten heitä koskeviin käsityksiin, intresseihin ja toimenpiteisiin.”
Kaikki kolme uutta HEX-tutkijaa ovat innoissaan huippuyksikköön liittymisestä ja näkevät suurta potentiaalia sen lähtökohdissa ja työskentelytavoissa. Laine-Frigrenille HEX vaikuttaa inspiroivalta, avoimelta ja eläväiseltä yhteisöltä. Boddicea miellyttää erilaisten teoreettisten ja metodologisten näkökulmien yhteen tuominen yhteisen ongelman käsittelemiseksi. Hänen mukaansa tämä luo ihanteelliset olosuhteet uusien kriittisten näkökulmien esiin nostamiselle, etenkin, kun tutkimus tehdään kollegiaalisella tavalla. Kuten Morrison toteaa, kokemuksen historian tutkiminen tarkoittaa, että ala on sitoutunut meihin kaikkiin, eli ihmisyyteen ja sen tutkimiseen.
”Tämä tarkoittaa, että kysymykset, joita kokemuksen historian tutkijat esittävät, samoin kuin vastaukset, joita he tarjoavat, tarjoavat mahdollisuuksia nykyhetken ja tulevaisuuden positiiviseen muutokseen.”
Kommentit