Uudessa artikkelissa tarkastelemme potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten välistä jännitteistä suhdetta liittyen sosiaalisen median kautta jaettuun ruumiilliseen tietoon. Sosiaalisen epistemologian ja tietämättömyyden tutkimuksen pohjalta väitämme, että terveydenhuollon ammattilaisille potilaiden jakama informaatio sairauskokemuksistaan näyttäytyy epämiellyttävänä tietona. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen, mutta hyödynnämme aiempia empiirisiä ja teoreettisia havaintoja digitaalisen terveydenalan tutkimuksista syventääksemme käsitteellistä viitekehystämme. Käytämme yhtenä tapausesimerkkinä potilaita, jotka ovat kärsineet pitkittyneestä koronataudista.
Keskeinen väitteemme on, että verkkoalustojen kautta välitetty potilaiden tuottama ruumiillinen tieto haastaa usein terveydenhuollon ammattilaisten auktoriteetin ja valta-aseman. Ruumiillisen tiedon huomiotta jättäminen voi vaikuttaa paitsi potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten väliseen luottamukseen myös lisätä terveysviestintään liittyvää populismia sekä hidastaa potilaskeskeiseen hoitoon siirtymistä. Väitämme, että terveyden medialukutaito voisi auttaa terveydenhuollon ammattilaisia tunnistamaan nykyistä paremmin sosiaalisen median uudenlaisia käyttötapoja terveydenhuollossa. Sosiaalisen epistemologian ja tietämättömyyden tutkimuksen avulla avautuu uudenlainen näkymä siihen, kuinka lääketieteellinen tutkimus voi hyötyä potilaiden jakamasta ruumiillisesta tiedosta sosiaalisen median alustoilla.
Vertaisarvioitu artikkeli on julkaistu englanniksi: Sendra, A., Torkkola, S., & Parviainen, J. (2023). Non-knowledge in Medical Practices: Approaching the Uses of Social Media in Healthcare from an Epistemological Perspective. Journal of Digital Social Research, 5(1), 70-89. https://doi.org/10.33621/jdsr.v5i1.152