”Yhteiskuntapolitiikan valmistelun, päätöksenteon ja toimeenpanon tulisi perustua tutkittuun tietoon.” Näin Valtioneuvoston kanslia on linjannut toimintaperiaatteitaan viime vuosina. Vuoden 2020 alussa puhjennut COVID-19-pandemia on nostanut esiin hankalan ristiriidan tietoon perustuvassa päätöksenteossa: tietoon perustuva päätöksenteko ei ole mahdollista, jos tutkijoiden ja asiantuntijoiden tietämys asiasta on epävarmaa, vajavaista ja alati muuttuvaa. Tiedon hallinnan ja tietoon perustuvan päätöksenteon sijasta on huomioitava myös sellaiset tilanteet, joissa päätöksiä joudutaan tekemään puutteellisen tiedon varassa ja epävarmuuden vallitessa. Tätä NEGATE-hankkeessa on kutsuttu ”tietämättömyyden halllinnaksi” (Ignorance Management).
COVID-19-pandemia avannut täysin poikkeuksellisen mahdollisuuden tarkastella kriisiajan päätöksentekoa ja sen tietämättömyyden hallinnan monimutkaista prosessia. Parin vuoden aikana tehdyn empiirisen ja teoreettisen tutkimuksen pohjalta NEGATE-hanke reagoi uuteen tilanteeseen ja julkaisi ensimmäisen englanninkielisen artikkelin aiheesta kesäkuussa 2020 Social Epistemology Review and Reply Collective lehdessä.
Artikkelissa pohditaan ei-tietämisen sekä myönteisiä ja kielteisiä muotoja. Poliitikot ja viranomaiset ovat kamppailleet COVID-19-virusta koskevan tietämättömyyden ja epävarmuuden kanssa hillitäkseen pandemian leviämistä ja ehkäistäkseen siitä koituvia sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia ongelmia. Tietämättömyys on usein tunnustettu negatiiviseksi asiantilaksi. Sitä se toki on myös koronapandemian kohdalla. Artikkelissa ehdotetaan, että ei-tietämisen tunnistaminen olennaisena ja välttämättömänä osana poliittista päätöksentekoa voi johtaa uudenlaiseen episteemiseen asenteeseen. Tälläisellä ”episteemisella nöyryydellä” voi olla ratkaiseva vaikutus sen suhteen, miten poliitikot ja viranomaiset perustelevat päätöksiä kansalaisille ja miten he kykenevät hallitsemaan pandemian seurauksia lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Artikkeli on vapaasti luettavissa täältä.