Naistenlehti on samalla rakastettu ja kiistelty journalistinen tuote. Yhtäältä sillä on kautta aikain ollut runsaasti lukijoita ja sen suosio miespuolisten lukijoiden keskuudessa on kasvussa. Toisaalta naistenlehtien tekijät eivät koe saavansa työstään riittävää arvostusta mediatalon ulkopuolisilta muilta journalisteilta.
Vielä vuosisadan alun Suomessa naisille suunnatut harvalukuiset lehdet saattoivat nauttia arvostuksesta. 1960-luvulta lähtien tilanne mediakentällä alkoi jyrkästi muuttua. Televisio valtasi alaa, lehtikonseptit moninaistuivat, lukijamäärät kasvoivat, julkkiskulttuuri kehittyi ja yhteiskunnallinen ilmapiiri radikalisoitui. Naistenlehdet saivat osakseen yhä voimakkaampaa kritiikkiä, ja joissakin piireissä lehtien lukemista pidettiin jopa merkkinä huonosta mausta.
Lukijat ovat ajatelleet toisin ja äänestäneet tilaamalla lehden tai ostamalla sen irtonumeron. Kun lehtien lukemista ei kuitenkaan ole pidetty kansalaistekona vaan kuluttamisena, naistenlehden vähäistä arvostusta kulttuurieliitin keskuudessa tai niiden tutkimatta jättämistä ei ole tarvinnut tähän mennessä kyseenalaistaa tai selittää. Naistenlehtien lukeminen ja niiden ottaminen tutkimuskohteeksi sellaisenaan on vaatinut erityisiä perusteluja – toisin kuin esimerkiksi paikoin varsin samanlaisista sisällöistä kilpailevat kuvalehdet ja yleisaikakauslehdet.
Käsillä oleva tutkimushanke pyrkii rikkomaan tätä arvottavaa asetelmaa. Se nostaa naistenlehden ja sen tekijät etualalle ja kysyy, mikä on naistenlehti ja miten se toimii. Toimittajien ammatillista itseymmärryksen lisäksi arvioinnin kohteena on suomalainen naistenlehti julkisuuden paikkana ja journalistisena tuotteena. Journalismin kansalaisuuskäsitystä punnitaan erityisesti naistenlehden näkökulmasta.
Tutkimuksessa kysytään, millaista on tämän päivän naistenlehtijournalismi suhteessa aikaisempaan, miten lehden tekijät ymmärtävät itsensä journalisteina ja millaisena he näkevät oman tuotteensa ja sen roolin julkisuuden paikkana. Tutkimuksen aineistona ovat naistenlehtien toimittajien haastattelut sekä kolmen naistenlehden sisällönanalyysi viimeisten neljänkymmenen vuoden ajalta. Molempien aineistojen analyysit kytkeytyvät toisiinsa.
Tutkimuskysymykset ovat tiivistetysti seuraavat:
1) Onko naistenlehti olemassa tekijöilleen erityisenä journalistisena julkisuutena ja ammatillisen identifioitumisen kohteena? Miten naistenlehden asema ja arvo määräytyy kulttuurissa yleensä ja erityisesti journalistisessa kulttuurissa? Näkyykö tämän lehtien kehityksessä viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana?
2) Miten lehdet ovat eri aikoina toimineen julkisuuden paikkoina? Millaisia journalistisia muotoja on eri aikoina käytetty ja millaisia sisällöllisiä aiheita lehdet ovat käsitelleet erityisesti henkilöhaastatteluissa? Miten tämä on kytkeytynyt omaan aikaansa?
3) Millaisia jännitteitä, ristiriitoja ja muutoksia on havaittavissa esimerkiksi journalistisen käsittelyn tavoissa ja muodoissa? Miten haastateltavat identifioivat naistenlehtijournalismin suhteen uutisjournalismiin ja journalismin meneillään olevaan muutokseen?
4) Mitä haastattelut kertovat naistenlehden tavasta tai metodista tarkastella maailmaa ja tuottaa siitä tulkintoja? Miten lehdet ovat käsitelleet aiheita? Mitä puolia ne ovat nostaneet aiheesta esille ja miten? Millaista maailmasta tietämisen tapaa se ehdottaa?
5) Mikä on naistenlehtijournalismin tulevaisuus?
Teemahaastattelut kohdistuvat sellaisiin kerran viikossa ilmestyviin lehtiin kuten Anna, Cosmopolitan, Eeva, Gloria, Kauneus ja terveys, Kodin kuvalehti, Kotiliesi, Me Naiset ja Sara. Haastattelujen tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, kuinka lehti on olemassa toimittajilleen, miten tämä ymmärrys kytkeytyy naistenlehteen kehittyvänä journalistisena tuotteena ja laajemmin kulttuuristen arvostusten kohteena.
Sisällöllisen tarkastelun kohteeksi otetaan: Kotiliesi (ilm. 1922–, Yhtyneet Kuvalehdet), Eeva (ilm. 1934–, A-lehdet) sekä Me Naiset (ilm.1952–, Sanoma Magazines). Jokaisesta lehdestä on mukana kymmenen vuoden välein tehty otanta ajanjaksolla 1968–2008. Otanta antaa kuvan siitä, miten naistenlehden journalistinen ilme ja rakenteet ovat neljässäkymmenessä vuodessa kehittyneet. Tarkemman analyysin kohteena ovat lehtien henkilöhaastattelut, niiden aiheet, näkökulmat ja journalistinen tyyli.
Tutkimus raportoidaan vuoden 2010 lopussa. Lisäksi sen pohjalta järjestetään Helsingissä seminaari.
Yhteyshenkilö:
Iiris Ruoho
iiris.ruoho@uta.fi
Puh. (03) 3551 6245
Tutkija:
Laura Saarenmaa
laura.saarenmaa@uta.fi
Puh. (03) 3551 8095
Yhteistyötaho:
Helsingin Sanomain Säätiö
Projektikausi: 2010-2011