Päihdeongelmaiset naiset ovat erityisen alttiita episteemiselle epäoikeudenmukaisuudelle, jonka taustalla on usein syrjintää ja leimaavia stereotypioita. Tampereen yliopiston tutkijoiden tuoreessa tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka yhteisölliset kuntoutuskäytännöt voivat lievittää episteemistä epäoikeudenmukaisuutta ja vahvistaa päihdeongelmaisten naisten episteemistä eli tiedollista toimijuutta.
Tutkimus on osa käynnissä olevaa Tietämättömyyden tilassa -tutkimushanketta, jota rahoittaa Suomen Akatemia. Monitieteiseen tutkimusryhmään kuuluu sekä filosofeja että yhteiskuntatieteilijöitä.
– Tutkimuksessa yhdistettiin uudella tavalla filosofisen epistemologian käsitteitä etnografisen datan keskusteluanalyysiin, kertoo hankkeen johtaja, yliopistotutkija Jaana Parviainen.
Tutkimusaineisto kerättiin eräässä suomalaisessa kuntoutuskeskuksessa. Videoitujen ryhmäkeskustelujen ja niistä tehdyn tarkan litteraation avulla voitiin tarkastella yksityiskohtaisesti sosiaalityöntekijöiden, kokemusasiantuntijoiden ja päihdeongelmista kärsivien kuntoutusasiakkaiden välistä keskustelua.
– Keskusteluanalyysin avulla voitiin osoittaa, että keskusteluprotokollan oikeanlaisen käytön avulla on mahdollista kehittää keinoja kokemustiedon jakamiseen sekä vahvistaa itseluottamusta ja episteemisen toimijuuden kokemusta. Protokolla perustuu motivoivan haastattelun menetelmään. Motivoiva haastattelu on potilaan ja ammattilaisen väliseen yhteistyöhön perustuva vuorovaikutusmenetelmä, jolla pyritään löytämään ja vahvistamaan potilaan motivaatiota elämäntapamuutokseen, yksi tutkimuksen tekijöistä, sosiaalipsykologi Petra Auvinen sanoo.
Tutkijat nimesivät keskusteluprotokollan ”episteemiseksi työkaluksi”. Sen havaittiin olevan olennainen tekijä sekä keskinäisen vuorovaikutuksen löytämisessä että keskustelijoiden itsetuntemuksen lisäämisessä.
– Päihdeongelmaiset naiset kärsivät uskottavuuden puutteesta haitallisten sosiaalisten stereotypioiden takia. Heidän käsityksiään ei oteta vakavasti eikä pidetä mielenkiintoisena tai merkityksellisenä. Tämän Fricker on nimennyt ”testimoniaaliseksi epäoikeudenmukaisuudeksi”, hankkeessa työskennellyt filosofi, tutkijatohtori Lauri Lahikainen kertoo.
Tutkijat löysivät aineistosta viitteitä myös kolmannesta Fickerin luonnostelemasta epäoikeudenmukaisuuden muodosta.
– Päihdeongelmaisilla naisilla ei ole välttämättä sanoja ja sopivia käsitteitä, joilla he voisivat kuvata omia kokemuksiaan. Joskus kielestä yksinkertaisesti puuttuu sopivia sanoja kuvaamaan koettua epäoikeudenmukaisuutta, sosiologi Hannele Palukka huomauttaa.
Tutkijat havaitsivat, että keskusteluprotokollan oikeanlainen käyttö on tärkeässä roolissa epäoikeudenmukaisuuden lievittämisessä. Kun keskustelijat oppivat keskustelun edetessä käyttämään protokollaa, myös heidän kykynsä sanoittaa omia kokemuksia lisääntyi.
Tutkimus on julkaistu englanniksi Social Sciences -lehdessä
https://www.mdpi.com/2076-0760/10/2/45, https://doi.org/10.3390/socsci10020045
Lisätietoja:
Sosiologian dosentti Hannele Palukka, 040 706 7440, hannele.palukka@tuni.fi
NEGATE-hankkeen johtaja Jaana Parviainen, 050 410 6764, jaana.parviainen@tuni.fi