Vuoden kestänyt koronapandemian torjunta on ollut jatkuvaa kamppailua virusta koskevan tietämättömyyden kanssa. Uusi tutkimus käsittelee tietämättömyyden ajallista dynamiikkaa viranomaisten ja poliitikkojen koronaa koskevassa päätöksenteossa pandemian alkuvaiheessa. Mitä koronviruksen luonteesta voidaan varmuudella sanoa, mitä ei vielä tiedetä ja millaisia tulevaisuudenskenaarioita voidaan rakentaa siitä, miten virus käyttäytyy? Empiirisenä aineistona tutkimuksessa on käytetty Suomen hallituksen tiedotusvälineille antamia lausuntoja helmi-maaliskuussa 2020.
Tutkimus osoittaa, että varmaa tietoa rytmittää joukko eriasteisia ei-tietämisen muotoja, joita artikkelissa luonnehditaan käsitteillä: osittain tiedetty, ei-vielä-tiedetty (mutta hyvin todennäköisesti tiedetään myöhemmin), ei-tiedetty (tunnettujen esteiden vuoksi asiaa ei voida tietää nyt, mutta ehkä myöhemmin) ja mahdotonta-koskaan-tietää (tunnettujen esteiden vuoksi asiaa ei voida koskaan tietää). Huomionarvoista on, että kompleksisuus lisääntyy, mitä enemmän tietämättömyyttä päätöksentekoon liittyy. Usein päätöksiä on tehtävä epävarman tiedon pohjalta – mitä ei vielä tiedetä – mutta jos oletukset osoittautuvat vääriksi, päätöksiä on kyettävä korjaamaan, jotta virheet eivät eskaloidu. Lainsäädäntö- ja hallintotyön hitauden takia on vaikea koordinoida poliittisia päätöksiä päivittäin muuttuvan tiedon kanssa, joten tietämättömyyden hallinta muodostaa monimutkaisen järjestelmän, joka vaatii aiempien käsitysten ja päätösten jatkuvaa uudelleenarviointia.
Tutkimuksen yksi keskeinen johtopäätöksistä on, että tietämättömyys on tunnustettava pysyväksi ja keskeiseksi ehdoksi päätöksenteossa. Tällaista päätöksentekoa, jossa huomioidaan myös tietämättömyyden hallinta, kutsutaan ”episteemiseksi nöyryydeksi”.
Tutkimus on vertaisarvioitu ja julkaistu englanniksi nimellä ”‘Building a Ship while Sailing It.’ Epistemic Humility and the Temporality of Non-knowledge in Political Decision-making on COVID-19” Social Epistemology lehdessä.