Työuupumus on Suomessa merkittävä kansanterveydellinen ja sosiaali-, terveys- ja työpoliittinen sekä elämänlaatua koskeva ongelma, jonka korjaamiseksi tarvitaan monitahoisia toimia.
Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopiston tutkimuksessa selvitettiin työuupumukseen liittyviä määritelmiä sekä diagnosoinnin, hoidon ja työpaikkojen käytäntöjä kymmenessä EU-maassa. Aineisto koostui asiantuntijahaastatteluista ja kirjallisista dokumenteista. Tutkittavia maita olivat Suomen lisäksi Ruotsi, Tanska, Hollanti, Belgia, Ranska, Saksa, Espanja, Italia ja Latvia.
Työuupumukseen liittyvät käytännöt ovat eri maissa hyvin vaihtelevia, mutta tarve asian ratkaisemiseksi on yhteinen. Esimerkiksi Italiassa ja Latviassa työuupumus luokitellaan ammattitaudiksi, ja Ruotsissa lisäksi sairaudeksi. Monessa maassa ongelmia tuottavat eri toimijoiden välinen koordinointi ja tiedonkulku. Lisäksi haasteena on työuupumuksen uusiutuminen. Saksassa on käytössä asteittainen työhön paluun malli, jossa työtunteja lisätään vähitellen kuntoutuksen tai sairauspoissaolon jälkeen.
– Suomessa olisi välttämätöntä, että työhön paluuta tuettaisiin paremmin ja sitä seurattaisiin pidemmällä aikajänteellä. Lisäksi on tärkeää pohtia, miten ottaisimme psykososiaaliset riskitekijät yhtä vakavasti huomioon kuin työn fyysiset kuormitustekijät. Samalla on tärkeää muistaa, että meillä on olemassa työuupumuksen hoitoon toimivia rakenteita, kuten kuntoutuskurssit ja työterveyshuolto, professori Anne Mäkikangas Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksesta sanoo.
– Työpaikat ovat asian ratkomisessa ja työuupumuksen ennaltaehkäisyssä avainasemassa, sillä työuupumus on lähtökohtaisesti työperäistä. Työn arjessa tarvitaan toimia, jotta ihmisiä ei hoideta pitkillä sairauslomilla ja ilman, että tehdään parannuksia työoloihin. Toimet tarkoittavat esimerkiksi työuupumuksen mahdollisimman varhaista tunnistamista ja käsittelyä, esihenkilöiden kouluttamista, psykososiaalisten tekijöiden huomioimista ja paremman yhteistyön rakentamista, tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta sanoo.
Tutustu
Julkaisut on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2022 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.
Suositukset työuupumuksen ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja määrittelyyn Suomessa
Selvityksessä suositellaan Suomeen yhdeksää toimenpidettä. Kaksi niistä liittyy työuupumuksen ennaltaehkäisyyn, kaksi terveydenhuollon toiminnan kehittämiseen ja viisi työuupumuksen määrittelyyn ja hoitoon.
- Ennaltaehkäisevissä toimissa on tärkeää parantaa työpaikkojen valmiuksia tunnistaa ja kohdata työuupumus mahdollisimman varhain esimerkiksi resursoimalla esihenkilötyötä ja vahvistamalla eri toimijoiden välistä yhteistyötä.
- Vahvistetaan erityisesti nuorten valmiuksia ennaltaehkäistä ja käsitellä työuupumusta koulutuksen, mentoroinnin ja perehdytyksen avulla heidän siirtyessään työelämään.
- Tautiluokitusnäkökulmasta työuupumus määritellään Suomessa ICD-10-luokituksen koodilla Z73.0, joka ei ole sairausdiagnoosi. Terveydenhuollossa on tarve kehittää osaamista edelleen työuupumuksen tunnistamisessa ja hoidossa sekä yhtenäistää käytäntöjä esimerkiksi lisädiagnoosikoodin käytössä.
- Työterveyshuollon potentiaali työuupumuksen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa on hyödynnettävä ja huolehdittava, että muusta terveydenhuollosta on toimiva läheteyhteys työterveyshuoltoon, jotta työjärjestelyihin voidaan vaikuttaa.
- Yleisellä tasolla työuupumus-termin johdonmukainen käyttö ja oireiden kuvaaminen muun muassa uupumus- tai burnout-sanojen sijaan selkiyttäisi keskustelua, sillä se tuo esille ilmiön työperäisyyden.
- Z73.0-koodin käyttö nykyistä johdonmukaisemmin lisädiagnoosina ja sen yhteydessä käynnistyvä työterveysneuvotteluprosessi lisäisi tiedonkulkua eri toimijoiden kesken ja antaisi mahdollisuuksia korjaaviin toimiin.
- Selvitetään, onko työuupumus mahdollista määritellä lääketieteellisestä näkökulmasta sairaudeksi ja minkälaisia vaikutuksia tällä olisi Suomen sosiaalivakuutusjärjestelmään ja sen rahoitukseen.
- Selkeiden hoitokäytäntöjen edistämiseksi tarvitaan Käypä hoito -suositus tai konsensushoitosuositus.
- Työuupumuksen jälkeisen työhön paluun tukemiseksi on syytä laatia työpaikkakohtaiset ohjeet, jotka kirjataan työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan.
Lisätietoa:
Tutkimusprofessori Jari Hakanen, Työterveyslaitos, 040 563 5433, jari.hakanen@ttl.fi
Professori ja Työelämän tutkimuskeskuksen johtaja Anne Mäkikangas, Tampereen yliopisto, 050 437 7137, anne.makikangas@tuni.fi
Työterveyshuollon ja työlääketieteen professori Riitta Sauni, Tampereen yliopisto, 050 4768034, riitta.sauni@tuni.fi
Erikoistutkija Johanna Kausto, Työterveyslaitos, 043 820 0698, johanna.kausto@ttl.fi (hankkeen projektipäällikkö)