Cometin tutkimusjohtajana pitkään työskennellyt Pentti Raittila aloitti kertaamalla tilannetta, jossa tutkimuskeskus – tuolloin nimeltään Journalismin tutkimuksen ja kehitystyön yksikkö – vuonna 1996 perustettiin. Se tapahtui isojen muutosten saumassa, jossa mediateollisuus toipui vielä lamasta. Samaan aikaan digitaalisuus alkoi ulottua sen kaikille osa-alueille journalistien työprosesseista mediatuotteiden jakeluun.
Tilanne herätti epävarmuutta, joka sai monet mediayritykset etsimään tukea aiemmin väheksymistään tai vieroksumistaan suunnista. Esimerkiksi yliopistoista.
Tutkijayhteisön näkökulmasta tuolloin elettiin Raittilan mukaan aloitteellisuuden, kokeilevuuden, innostuksen ja uudenlaisen tutkijayhteisön rakentamisen aikaa.
Cometin henkeen on aina kuulunut mahdollisuuksien korostaminen ja mahdottoman tavoittelu.
Tutkija Elina Tolonen muistutti, että median ja yhteiskunnan muutos- ja murrospuhe ovat olleet läsnä Cometin koko olemassaolon ajan. Lisäksi viime vuosina on alettu puhua uusista ajoista, kuten totuuden, tieteen, asiantuntijuuden ja luottamuksen jälkeisestä ajasta, salaliittoteorioiden ja populismin ajasta, ja siitä että olemme kulkemassa kohti ihmisen jälkeistä aikakautta.
Ihmisillä on taipumus liioitella muutoksen merkitystä lyhyellä aikavälillä, mutta aliarvioida sen vaikutuksia pitkällä aikavälillä. Tämä on nähtävissä myös tutkimuksessa. Ajan ajattelu paneekin tutkijan ahtaalle: mitä me lopulta voimme mistään sanoa?
Paljonkin, ainakin journalismista, jos tuottaja Pauliina Penttilältä kysytään. Hän toi puheessaan esiin ilon siitä, että tutkijat käyttävät aikaansa sellaisten asioiden tarkasteluun, joista toimittajat journalistisen aikakäsityksen määrittämässä arjessaan joutuvat usein kiitämään ohi: journalismin ja journalistisen työn tarkasteluun.
Tutkimusaineisto voi olla kuin pysäytyskuva, joka näyttää millaisiin häkkeihin toimitus on itsensä sulkenut. Tutkijoiden ja toimittajien vuoropuhelu voi auttaa toimittajia ehkä löytämään viilan, jolla katkoa häkkinsä kalterit.
Toimittajalle aika on Penttilän mukaan usein palkinto. Kun on ollut oikein ahkera, voi saada seuraavan, vielä paremman jutun tekemiseen enemmän aikaa: Aika on siis valtaa journalismiin. Ajan ja vallan suhteeseen tarttui myös professori emeritus Mikko Lehtonen, joka puheessaan purki ajan käsitteen kahdeksaan teesiin. Niistä viimeinen kuului ”Aika on valtaa”.
Joka määrää ajasta, määrää yhteiskunnan toiminnasta. Harva nykyään joutuu nousemaan aamulypsylle, mutta yhteiskunnat havahtuvat silti yhä toimintaan kukonlaulun aikaan.
Seminaarissa kuultiin puheenvuorot Cometin alkuperäisistä perustajajäsenistä kahdelta: professori Risto Kuneliukselta ja professori emeritus Heikki Luostariselta. Ennen kuin Kunelius kiinnitti keskustelun ilmastokriisin globaaleihin ajallisiin ulottuvuuksiin, Luostarinen avasi ajan tuomiin muutoksiin henkilökohtaisemman näkökulman. Kun tutkimuskeskus toiminnassaan suuntautui ulospäin, oman työnsä Luostarinen näki kääntyvän tilaisuuksissa kiertämisestä, tietokirjojen toimittamisesta ja median päivystävänä assistenttina olemisesta hallinnollisten dokumenttien tuottamiseen. Niitä syntyi laitosjohtajan tehtävissä ”tunturin verran”.
Kun ihmiset yleensä kirjoittavat muistelmissa tärkeistä teoistaan, minä voisin kirjoittaa kaikesta joutavasta. Keksin jo Liksom-tyylisen otsikonkin: Turhan työn paratiisit.
Tutkija Venla Kuuluvainen palautti aikakeskustelun muisteluista nykyhetken ajanmääreeseen tänään. Se tahtoo paeta tutkijaa, jonka työ on eilisissä ja huomisissa: aikaisempien akateemisten ansioiden listaamisessa ja tulevaisuuden tutkimustarpeiden perustelemisessa rahoitushakemuksiin.
Olen ollut kaikkein lähimpänä mystistä ajan määrettä tänään, kun jatko-opiskelupaikka ja väitöskirjan rahoitus olivat juuri varmistuneet. Se oma aihe ja autuus siitä, että muutkin olivat ymmärtäneet sen tärkeyden. Siinä hetkessä jonnekin kaukaisuuteen olivat hävinneet sekä menneisyys että tulevaisuus.
Aivan uuden ajan määreen esitteli tutkija Esa Reunanen. Hän pohdiskeli ajan suhdetta ikääntymiseen ja ehdotti 25 vuoden ajanjakson yksiköksi cometia.
Vaikka aika ei ole mitään, sitä voi mitata. Yksi tällainen mitta on 25 vuotta. Sitä voi kutsua myös yhdeksi sukupolveksi tai yhdeksi cometiksi. Yksi comet on myös sopiva ajan mitta erottamaan erilaisia aikakausia toisistaan. Vuosi 1996 oli selvästi erilainen aika kuin on vuosi 2021. Vuonna 1996 Tampereen yliopisto oli erilainen kuin se on vuonna 2021. Yksi comet sitten Tutkimuskeskus Comet oli erilainen kuin se on nyt.
Juhlaseminaarin puheenjohtajina toimivat professori Kaarina Nikunen ja apulaisprofessori Laura Ahva.
Lisää muistoja Cometin 25-vuotisen historian varrelta voi lukea Tarinoita Cometista -julkaisusta, jonka niin ikään on laatinut joukko Cometissa työskennelleitä tai muulla tavoin sen toiminnassa mukana olleita henkilöitä. Komeetan jäljillä -podcast puolestaan avaa seitsemän eri teeman kautta Cometissa tehtyä tutkimusta ja tutkijoiden työtä.