Lasten, nuorten, perheiden ja lastensuojelun tutkimuksella on pitkät perinteet Tampereen yliopistossa. Tutkimusta on tehty erilaisissa kokoonpanoissa ja oppiaineyhdistelmissä. Tutkimusalue on yksi yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan ja sosiaalityön tutkimuksen painopisteistä.
Alueen tutkimukselle on viime aikoina kehkeytynyt karkeasti kaksi keskeistä lähestymistapaa, instituutiolähtöisyys ja ilmiölähtöisyys, jotka leikkaavat toisiaan. Yhtäältä on keskitytty tutkimaan lastensuojelua yhteiskunnallisena instituutiona, asiantuntijatyönä ja elettyinä kokemuksina.
Tutkimuksessa on tarkasteltu sitä, mitä lastensuojeluna tehdään eri ympäristöissä, millaista on toimia lastensuojelussa ammattilaisena ja millaista on olla asiakkaana. Myös sosio-legaalista lastensuojelun tutkimusta on tehty lapsen oikeuksien ja lastensuojeluun sisältyvän julkisen vallan kysymyksissä. Toinen tutkimusalueen keskeinen lähestymistapa, ilmiölähtöisyys, on kiinnostunut lasten ja perheiden parissa tapahtuvan sosiaalityön kannalta keskeisistä henkilökohtaisen elämän sekä perhe- ja läheissuhteiden muutosten, siirtymien, haavoittavuuksien ja näiden yhteiskunnallisen sääntelyn ilmiöistä. Keskeistä on ollut tunnistaa ja tutkimuksen avulla jäsentää uusia tai muutoin piiloon jääneitä ilmiöitä, jotka näyttäisivät olevan merkityksellisiä niin ammattilaisten kuin asiakkaiksi päätyvien ihmisten elämässä. Yhteiskuntatieteellinen lapsuustutkimus ja uusi perhetutkimus asiantuntijakäytäntöjen tutkimukseen yhdistettynä ovat olleet keskeisiä tutkimuksellisia keskusteluyhteyksiä.
Ryhmän tutkijat osallistuvat tiiviisti alan täydennys- ja erikoistumiskoulutusten valmistelu- ja opetustyöhön sekä valtakunnalliseen ja alueelliseen kehittämistoimintaan sekä toimivat aktiivisesti kansallisissa ja kansainvälisissä tutkijayhteisöissä.
Tutkimusalueelta on valmistunut useita väitöskirjoja ja tälläkin hetkellä on käynnissä monia väitöskirjatutkimuksia.